“Saatanan nimeen!” sanoi Nergal – Behemoth Pakkahuoneella

Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Suomessa soittanut Behemoth soitti uransa ensimmäisen Tampereen keikan 30.1. Pakkahuoneella. Luonnollisesti ”Ecclesia Diabolica Evropa 2019 E.V.” -kiertue tuki yhtyeen tuoreinta albumia, joka ilmestyi viime lokakuussa. Täyden kympin levyn jälkeen on paha lähteä tekemään yhtä päräyttävää teosta kuin “The Satanist” oli. Behemothin uraa tarkastellessa “I Loved You at Your Darkest” on kuitenkin vain yksi vahva askel eteenpäin.

Lämmittelijät saavat jäädä varjoon tässä esseessä. At the Gatesin keikasta täytyy kertoa sen verran, että se katkesi hyväksi toviksi. Hajonneen rumpupedaalin kanssa selviteltiin hämmentävät parikymmentä minuuttia, kunnes “Suicide Nation” saatiin käyntiin ja keikka vietyä loppuun.

Tuotannon taso on noussut Behemothin kohdalla headliner-statukseen. Kolmion muotoisella lediscreenillä ja hiilidioksidisuihkuilla tuotiin lisää syvyyttä teatraalisen show’n päälle. Asut ja päähineet maskeineen vaihtuvat kappaleiden teemojen mukaan. Mieleen tuli väistämättä, että ollaanko tässä muotinäytöksessä vai Lady Gagan konsertissa. Ristejä ei tällä kertaa sytytetty palamaan, “Christians to the Lions” lieneekin ainoa kappale, jossa roihut leimuavat.

Viisi kappaletta “ILYAYD”:lta ja vain kaksi “The Satanistilta” oli omaan makuuni nurinkurinen suhde. Pittien puhkeamista sai hetken odottaa, mutta toiminta oli aktiivista, kun se saatiin käyntiin. Kaikki kappaleet eivät vain olleet välttämättä tukanheilutukseen niin soveltuvia. Keikalla korostuivat orkestraatiot ja kuoro-osuudet varsinaisen tykittelyn ja turpaanvedon jäädessä hieman vähemmälle. Keikkaklassikot ”Slaves Shall Serve”, sekä ”Conquer All” toteuttivat toiveet riehumisennälkäiselle yleisölle.
Asut todella vaihtuivat tiuhaan: milloin päähän puettiin piispan tötterö, milloin brasilialaistyyppinen riikinkukkopäähine. Konfettisadetta, patarumpujen epäsynkassa paasaamista, dramaattista patsastelua ja lopussa eturivin fanien päälle veren sylkemistä sisältänyt show löi mielestäni korniudessaan hieman yli, mutta audiovisuaalisen kokemuksen tarjoillut Behemoth ei varmasti ollut kenenkään mielestä huono. Välispiikeistä ja huudatuksista ei tosin keikalla saanut juuri selvää, paitsi silloin, kun ne tulivat suomeksi. Muutama “Kiitos!” ja keikan loppupäässä toivotettu “Saatanan nimeen!” yllättivät positiivisesti.

Adam “Nergal” Darskin asenne ja olemus ovat arvokas pala nykypäivää, jossa monesti samassa asemassa olevat rokkarit yrittävät miellyttää massoja ja pitää mielipiteensä asioista ominaan. Tästä kertoo mm. Nergalin lauttamatkalla postaama Instagram-kuva, jonka kuvatekstissä hän tilittää, että yksi kymmenestä keikasta osuu sellaisen yleisön kohdalle, jolla on jonkinlaista rytmitajua. Suomi kuuluu tähän suotuisaan vähemmistöön. Monet muusikot ja taiteilijat kasvattavat uraansa jonkin muun bisneksen kautta, jotta musiikin tekeminen olisi mahdollisimman vapaata ilmaisun ja aikataulujen suhteen. Nergal ei ole poikkeus, sillä kotimaassaan Puolassa hänellä on jo menestyvältä vaikuttava parturiliike. Tämän (ja kaiken muun sivubisneksen) lisäksi tietysti bändin oheistuotteista rahastettava kate päätyy ilman välikäsiä puolalaisten taskuun. Ostin nimittäin itsekin keikalta 40 eurolla uuden levyn kansitaiteen kauttaaltaan sisältävän t-paidan. Kesällä taidetaankin nähdä Puolan rienaajat erään hevifestarin lavalla. Mestari on suosiollinen!

Settilista:
Wolves ov Siberia
Daimonos
Ora Pro Nobis Lucifer
Bartzabel
Ov Fire and the Void
God = Dog
Conquer All
Ecclesia Diabolica Catholica
Decade of Therion
Blow Your Trumpets Gabriel
Slaves Shall Serve
Chant for Eschaton 2000

Encore:
Lucifer
We Are the Next 1000 Years

Kuvat: Sanna Lehtonen

Kommentoi julkaisua