Saatanan sylissä – Yksi kasvutarina black metalin maailmaan
Koska itselleni on kertynyt historiaa black metalin parissa jo noin kymmenen vuotta, ajattelin tehdä kymmenen biisin listan itselleni tärkeistä bändeistä ja biiseistä, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet musiikinkuunteluuni sekä yleisesti elämääni. Monella musiikinkuuntelijalla on varmasti tietty genre, joka on itselle erityisen tärkeä ja rakas. Jos katson elämääni taaksepäin, on musiikkityyleistä juurikin black metal vaikuttanut minuun kaikkein eniten. Toki kymmenen biisin lista on melkoisen suppea, koska voisin kirjoittaa aiheesta kirjan eikä se siltikään kattaisi kaikkia minulle tärkeitä bändejä sekä biisejä.
Vuosi nakki ja pottu: Muistan elävästi uskovaisen äitini sanat: ”Nyt kuuntelet Metallicaa ja Stratovariusta, kohta kuvaan tulee black metal ja sitten se on menoa.” Naureskelin lähinnä noille kommenteille ja totesin, että black metal kuulostaa paskalta, ei sitä ihminen pysty kuuntelemaan. Muutama vuosi myöhemmin kävin taas jonkun kaverin kanssa loputonta vääntöä musiikkityyleistä sekä niiden laadusta. Esimerkiksi black metalin ultimaattisesta paskuudesta kaivoin Dark Funeralin ”The Arrival Of Satan’s Empire” -biisin YouTubesta. Vääntö loppui siihen, koska oli pakko todeta biisin olevan itse asiassa hyvä. Siitä se ajatus sitten lähti!
Ensimmäinen vakava kohtaaminen black metalin kanssa herätti mielenkiinnon tutkia genreä hieman tarkemmin. Dimmu Borgir ja Cradle Of Filth toki olivat niminä tuttuja, mutta niidän biiseistä en saanut oikein mitään irti. Hieman selailtuani päädyin kuuntelemaan Enthronedin ”Vortex Of Confusionia”. Basismia sairastavana ihmisenä itseeni kolahti heti biisin bassolla soitettu alkuintro. Eikä taso intron jälkeen ainakaan laskenut; suu auki kuuntelin, miten hienon kuuloista musiikkia black metal itse asiassa parhaillaan voi olla. Kyseinen biisi on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja genren parhaista sävellyksistä koskaan.
Eeppisempään black metaliin sain ensikosketukseni Summoningin ”Long Lost Where No Pathway Goes” -biisin muodossa. Muistan vieläkin ne kylmät väreet ja eeppisen fiiliksen hetkellä, jolloin bändin maalaileva tunnelma syöpyi korvien kautta ikuisiksi ajoiksi aivoihini. Ehdottomasti yksi itselleni rakkaimpia yhtyeitä koskaan. Myös toinen minulle tärkeä yhtye, Agalloch, astui kuvioihin samoihin aikoihin.
Samaelin ”Shining Kingdom” teki myös vahvan vaikutuksen aikanaan, vaikka tässä vaiheessa olinkin black metalia kuunnellut jo jonkin aikaa. Todella härskisti popittava biisi jysähti takaraivoon aivan täysillä, ja yhtyeestä muodostuikin yksi omista lempibändeistäni tuohon aikaan.
Dark metaliin painottuva Rotting Christ teki myös todella suuren vaikutuksen silloin joskus. Kreikkalaisittain lausuttu, töksähtelevä englanti aiheutti jonkinlaisen wow-fiiliksen, eikä musiikkikaan huonoa ollut. Ensikosketukseni bändiin oli ”After Dark I Feel”. Vielä nykyäänkin tulee yhtyettä paljon kuunneltua.
Ensimmäiset viisi biisiä olivat omaa tutustumistani black metalin maailmaan. Seuraavat viisi tulevat olemaan enemmän ”syväluotaavaa” tutkimusmatkailua musiikkigenren kummallisuuksiin.
Raakaan black metaliin tutustuin käytännössä I Shalt Becomen kautta. Toki aiemminkin olin kyseistä genreä edustaviin yhtyeisiin törmäillyt, mutta ohittanut ne lähinnä olankohautuksella. Ei oikein lähtenyt. Jostain syystä aika, paikka ja fiilis olivat kuitenkin oikeat, kun kuulokkeista lähti soimaan ”Funeral Rain”. Ensimmäiset mietteeni kappaleesta olivat hrrröööö, grrrrrr, hruuuu. Hyvältä se silti kuulosti.
Yksi hauskimmista genreen liittyvistä muistoista liittyy Dødkvltin ”Mitt Epitaf” -kappaleeseen. Kuuntelin biisin varmaan 20 kertaa putkeen ja linkkasin sen myös eräälle kaverilleni Messengerissä. Spontaani kommentti tuli nopeasti: ”Ei kyllä muhun uppoo, oli pakko sulkee kun ’laulu’ alkoi, kuulosti niin ku joku kiimainen vompatti ois tullu kohti ja ähissy tuskissaan.” Terveisiä Annelle! Yhden miehen yhtye on muutenkin yksi parhaita progahtavan black metalin edustajia, suosittelen tutustumaan.
Muutama vuosi sitten kuvaan tulivat myös DSBM/shoegaze-yhtyeet, mm. Austere, Dreariness sekä Sun Devoured Earth. Muistaakseni tähän genreen tutustumiseen johti kuulemani Austeren ”This Dreadfull Emptiness”. Pitkästä aikaa kuuntelen sitä uudestaan tätä kirjoittaessani, ja onhan tämä edelleen ihan jäätävän kova kappale!
Koska Japani ja sen viihdekulttuuri on ollut sydäntäni lähellä lähes saman aikaa kuin black metal, on pakko laittaa mukaan myös yksi japanilainen black metal -yhtye. Imperial Circus Dead Decadencen ”謳” tuo itselläni mieleen Queenin, Emperorin ja 1349:n ryhmäseksin seurauksena syntyneen lapsen, joka meni lopullisesti sekaisin tutustuttuaan animeen, mangaan ja hentaihin.
Yksi tuoreemmista löydöistäni on ambien black metalia soittava Spectral Lore. ”Cosmic Significance” taisi olla ensimmäinen biisi, jonka bändiltä kuulin. Hienoa tunnelmointia, eikä lähes 14 minuutin kesto tunnu yhtään liian pitkältä.
Mikä sinulle on tärkein musiikkigenre? Millaista yhteistä historiaa teillä on takananne? Kommentoikaahan ihmeessä!
Kirjoittanut: Miika Hänninen
Mainos päättyy