Sacrificium Carmen

Sacrificium Carmen on tamperelainen black metal -bändi, joka perustettiin Hoath Cambionin (laulu) ja Advorsvsin (kitara) idean pohjalta. He aloittivat biisien teon Kemissä jo 2008. Nimi oli bändin tiedossa alusta asti, mutta itse bändin visio alkoi saada muotoaan vasta myöhemmin. Bändiltä on tullut kaksi demoa, ja splittijulkaisua on myös luvassa vielä tämän vuoden puolella. Täyspitkää se on alkanut tehdä elokuussa, mutta julkaisuajankohta taitaa olla vielä pimeän peitossa, mutta ilmeisemmin sekin on jo tämän vuoden aikana.

Onko teillä jokin syvempi ideologia, koska kyseessä on black metal -bändi?

HC: Totta kai siinä on syvällinen meininki, kun lähdemme säveltämään ja sanoittamaan musiikkiamme. Minä olen se vastaava, joka tekee herrojen riffeille sielun sanoituksilla. Olen vuosikaudet opiskellut okkultismia, joten Sacrificium Carmen ei ole kuin okkultistista ja saatanallista black metallia.

Sanoit, että muut hoitavat sävellyspuolen ja itse teet sanoitukset ja luot biiseille sielun niiden kautta. Mitenkäs sitten biisien synty ja niiden kulku etenee niitä tehdessä?

HC: Meillä on kaikkien jätkien kanssa aika sama meininki musiikissa. Biisien teko on kyllä ajan mittaan muuttunu siitä, mitä se oli aikaisemmin. Pääosin biisit sävelletään ensin, ja luon sitten tekstit sävellysten antamien visioiden mukaan. On ihan fakta, että kun teimme meidän ekan demon 2009 – 2012, silloin ”se juttu” oli enemmän tuollainen traditionaalinen suomalainen black metal. Heti demon jälkeen bändi sai toisen aktiivisen säveltäjän, minkä lopputuloksena on huomattavasti monipuolisempi jälki. Jos lähettäis vertaamaan meidän ekaa demoa ja tulevaa täyspitkää, niin ne kuulostavat jo melkeinpä eri bändeiltä.

On tärkeää, että bändin oma persoona tulee esille ja musiikki on sitä kautta tunnistettavaa ja mieleenpainuvaa.

HC: Vaikka alunperin lähdettiinkin sillä traditionaalisella suomi-bm-meiningillä  tuohon bändihommaan, sitten jossain kohtaa omat musiikkimieltymyksemme ovat muuttuneet ja nyt tehdään tätä, mikä on kehittynyt hyvin meidän näköiseksemme. Biiseihin on tullut mukaan progressiivisuutta ja todennäköisesti tulee vielä enemmänkin hamassa tulevaisuudessa, myös kirjoitustyylini on enemmän kokeilunhaluinen ja omia rajojani rikkova tätä nykyä.

Kun teillä on musiikissanne tätä omaleimaisuutta  ja okkultismia, niin onko teillä jotain sanomaa kuuntelijoille?

HC: Kirjoitan tekstit tavallaan itselleni, mutta silloin kun niitä lavalla esitetään, kyllä siinä tulee väistämättä sellainen saarnaamisen tunnelma. Sanoma kuuntelijoille on varmaan aika tulkinnanvarainen, mutta kyllä tässä pyritään ylistämään ”Tiedon polkua”.

Monille ihmisille musiikki on elämäntapa, aivan kuten satanismikin, mitenkäs teillä?

HC: Lähes kaikki biisit, jotka olen kirjoittanut, viittaavat jollain tapaa omaan elämääni ja puen ne kielikuvin ja symboliikkaa käyttäen haluamaani muotoon, välillä suoremmin ja välillä hyvinkin epäsuorasti. Elikkä tematiikka pyörii oman elämäntavan ympärillä ja pidän itseäni hyvin pitkälti 50-prosenttisesti pratyekabuddhistina ja 50-prosenttisesti satanistina, omaa polkuani auraavana etsijänä.

Onko koko jäsenistö samoilla linjoilla elämäntapansa kanssa?

HC: Kyllä aika lailla kaikilla on tuo musiikki ja sen sisältö elämäntapana.

Mennäänpäs takaisin teidän tulevaan levyynne. Haluatteko kertoa, mitä me sieltä saamme odottaa?

HC: Monipuolisuus näyttää olevan meille se kultainen keskitie, nimittäin levyllä on hyvin paljon toisistaan poikkeavia biisejä . Kun sen levyn kuuntelee läpi, sieltä kyllä kuitenkin löytyy punainen lanka. Alavirettä ja melodiaa, perseelle potkivista riffeistä aina melankoliaan. Kaoottista logiikkaa.

Entä mikä on päämäärä keikoilla?

HC: Itse ainakin olen äärettömän vakavissani siinä vaiheessa, kun nousen lavalle saarnaamaan. Pyrin jonkinlaiseen meditatiiviseen tilaan ennen lavalle menoa, jotta kykenen autenttisesti purkamaan bändin energiaa lavalla.

Miten kuuntelijakunta on ottanut teidät vastaan?

HC: Hyvin on kuuntelijat ottaneet vastaan. Kaikkiahan ei voi tietenkään miellyttää, eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoitus olisi levyn julkaisun jälkeen päästä Suomen rajojen ulkopuolellekin keikkailemaan.

Tähän on hyvä lopettaa. Onko mitään viimeisiä sanoja?

HC: Sulkekaa silmänne ja avatkaa katseenne.