Sacrificium Carmen – Ikuisen Tulen Kammiossa

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 27.10.2015

Tamperelainen okkulttisen black metalin uusi tulokas Sacrificium Carmen julkaisee debyyttitäyspitkänsä ”Ikuisen Tulen Kammiossa” 30.10.2015 Saturnal Recordsin kautta. Vuonna 2009 perustettu viisihenkinen SC on ennen tätä nauhoitetta ehtinyt julkaisemaan pari demoa ja yhden splitin, mikä on kiitettävä tahti näin nuorelle yhtyeelle. Sana vakuuttavuudesta live-areenoilla oli kiirinyt underground-skenessä, ja vuonna 2014 nauhoitettu demo johti sopimukseen mainitun levy-yhtiön kanssa. Tämän demon pohjalta rakentui myös nyt arvostelussa oleva täyspitkä.

Levy alkaa ytimekkäästi nimetyllä kappaleella ”Lucifer”. Nopeamman riffin lähtiessä käyntiin ensivaikutelma tuo mieleen ruotsalaisen Dark Funeralin. Tämä ei minun kirjoissani ole kovinkaan positiivinen vaikute. Onneksi korkeammalta uurtava, Burzum-tyylisesti liskolintumainen vokalisointi tuo hieman omaperäisempää vivahdetta yleisilmeeseen. Aloitusraidaksi tämä on kuitenkin hieman heikko esitys.

Tästä jatkava ”Öisen Haahkan liekeissä” heittää jo onneksi hieman bensaa liekkeihin, vaikken vielä olekaan täysin vakuuttunut. Kakkosriffi vetää mukaansa Satyricon-tyyppisellä junttaavuudellaan, ja vierailevan herra Spellgothin puhtaat, vaikkakin lyhyehköt laulusuoritukset tuovat dynamiikkaa kokonaisuuteen. Punkahtava yleissävy on myös tervetulleempi kuin alun geneerinen Dark Funeral -vääntö. Kolmas raita ”Pimeän Silmän Goetia” jatkaa valitettavasti edeltäjiensä jalanjäljissä vain harvoilla ylistettävillä hetkillä. Melodiset kohdat kuulostavat jopa hieman tekemällä tehdyiltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Seuraavaksi kuultava ”Kaaoksen Käärme” vaihtaa niinkin paljon kuin koko yhtyeen genren, joka tuntuu ajautuvat dark metalin synkkiin vesiin. Kappale voisikin olla lainattu suoraan Mustan Kuun Lapsien tuotannosta. Laulaja on edelleen todella vakuuttava, ja melodiset riffitkin vetoavat omaan makuuni, mutta äkillinen siirtymä ja suora verrattavuus verottavat pakonomaisesti. ”Nemesis” jatkaa samoilla dark metal -linjoilla. Tosin Nargaroth ja Taake välähtävät mielessäni kappaleen aloittavasta riffistä. Versessä kuultava dialoginomainen vokalisointi on tosin toimiva. Chorus on myös vakuuttava ja alan pikku hiljaa ihailla yhtyeen laulajaa aina vain enemmän. Mustan Kuun Lapset -vaikutus on edelleen varsin vallitseva melodisemmissa riffeissä.

Koko loppulevy jatkaa samantyyppisellä linjalla. Hidasta, synkempää puolta edustava ”Verialkemia” on painostavuudessaan tarttuva ja mielestäni toimiva konaisuus yhdistäessään Satyriconmaista junttaavuutta surumielisenä septimissä soivaan sointukuvioon. Tunnelman raastavuutta lisää korkea erinomainen vokalisointi. Seitsemäs ”Julman Sanasta” on melko suoraan verrattavissa viidenteen raitaan tyylinsä puolesta toistaessaan menevämpää dark metalista vaikutettaan. Jos tämä olisi ollut levyä mainostava sinkku, olisin ostanut sen saman tien. Levyn päättävä ”Yön Kasvot” toistaa taas kuudennen kappaleen teemaa, eikä mieleeni voi olla nousematta Mustan Kuun Lapsien -96 demo ”…Kunnes Loppuu Yö”. Kappale on kuitenkin kovasti mieleeni.

Levystä jää hieman ristiriitainen vaikutelma. Viimeiset viisi kappaletta voisivat olla eri bändin kuin levyn alku. Yhtyeelle voisi olla hyödyksi miettiä hieman yleistä linjaansa ja sitä, kuinka se haluaa tästä jatkaa. Itse toivon, että se päätyisi vallitsevaan dark metal -linjaukseen, koska se vetoaa minuun huomattavasti vahvemmin kuin levyn muu materiaali. Lyyrisesti teema jää myös hieman epäselväksi. Viittaukset alaspäin kulkevaan tiehen ovat ilmeisiä, mutta epäselväksi jää, ovatko viittaukset persoonalliseen, demoniseen jumalhahmoon symbolisia vai tarkoituksellisia. Jokainen tietysti tallaa tavallaan, mutta toivon kyseessä olevan ensiksi mainittu suhtautumismalli. Kaunopuheisuus lyriikoiden lopullisissa versioissa loistaa myös poissaolollaan, mikä jää runollista sielua hieman harmittamaan. Sekasortoisuus, joka ilmeisesti tässä tapauksessa ei ole ollut tarkoituksellista, on albumin suurin ongelma. Yhteinen dynaamisempi linja selkeyttäisi pakkaa huomattavasti, ja uskon, että yhtyeellä on paljon potentiaalia tulevaisuutta varten. Kenties Thy Serpent on sittenkin saamassa uralleen jatkajan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen