Sadetta, sadetta ja tunnelmaa Kouvolasta Intiaan – Provinssin perjantaita eivät edes säät haitanneet

Perjantai alkoi Törnävänsaaressa ja lähialueilla varsin pilvisenä, mutta alkuillasta sade rohkeni saattaa itsensä maahan asti. Ja sitä vettä sitten riitti. Nimittäin koko illan. 

Alkuillasta Luna Kills sai ilmeisen selvästi Helsinki stagella liikettä kanssaan ja oli kuulopuheidenkin mukaan varsin energinen raskaamman musiikin edustaja muuten hyvin popissa Provinssin perjantai-päivässä. Etenkin nuorekkaaksi hyvällä syyllä tituleerattava yhtye kiinnosti ja veti myös väkeä sen mukaisesti, että siellä ihan mahtavasti pittailtiinkin. 

Peter Cat Recording co. aloitti jazz- ja soul-vaikutteisen rock-keikkansa pian sen jälkeen Carlings-teltassa. Intiasta Seinäjoelle ja Provinssiin tullut yhtye sopi huonosti paikalliseen järjettömän vetiseksi muuttuneeseen säähän. Paitsi siinä mielessä, että se soitti teltassa, jossa ihmisillä oli mukavampaa olla sadetta paossa.

Tunnelmallista jazz-rockia eli kivaa tunnelmamusaa oleva yhtye soitti todella orgaanisella soundilla, joka kiinnosti kokonaista Carlings stage teltallista ihmisiä. Kyseessä oli myös varmasti yksi festarin harvoista keikoista, jolla ei tarvinnut korvatulppia.

Ennen Von Hertzen Brothersia oli jo sen verran nälkä, että Food Garden -alue, joka sijaitsee festivaalialueen ytimessä eli itse Törnävän saaressa, houkutteli hakemaan kymmenistä eri ruokavaihtoehdoista jotain mieleistä. Tässä välissä päälavalla esiintyvä Abreu esiintyi niinkin äänekkäästi, että sen kuuli kauemmaskin – halusi tai ei.

Von Hertzen Brothers oli äänekkäämpi verrattuna edelliseen Carlings Stagen bändiin. Paikalle oli ahtautunut silti saman verran väkeä, ja sade sen kun jatkui. Välillä se vain oli vähemmän runsas, ja sitten taas runsaampi… Sitähän se Suomen kesäkuu vuonna 2025 oli muutenkin…

Yhtye soitti niin paljon uudempaa kamaa, etten meinannut tuntea biisejä. Bändin mainio uudempi kipale ”All of A Sudden Your Gone” oli minulle ensimmäinen hieman tutumpi kappale, noin 20 minuutin jälkeen. Setissä vuorotteli energinen ja seesteisempi rock. Ensimmäistä radiohittiä sai keikalla odottaa peräti 40 minuuttia, vaikka useampi bändin biisi onkin soinut radiossa viimeisten 20 vuoden aikana.

Yhtyeen varmasti tunnetuin jäsen eli kitaristi Kie Von Hertzen oli tutun energinen kaikessa ”joustavassa” lavapresenssissään. Keikan loppupuolella kuultu läpimurtohitti ”Let Thy Will Be Done” on biisi, joka nyt on sitä pakollista VHB:tä keikalla kuin keikalla. Vaikka ei se sitä ihan aina edes soita… Vanhaksi sitä itsensä tuntee, jos miettii liikaa, että kappaleen julkaisusta on kulunut pian 20 vuotta.

Ilta meni alkuun seilatessa pitkälti Carlings stagen ja Amphiteatterin väliä. Amphiteatteri on Törnävänsaaren alueen legendaarisen kesäteatterin lava ja katsomo, jota on hyödynnetty Provinssissa jo useita vuosia vuoden 2015 tällä puolen. Takavuosina alue oli pääasiassa backstage-käytössä. 

Seuraavaksi olikin vuorossa Viikate ja ”Hiljaista”-nimellä kulkeva keikka juuri Amphiteatterin lavalla. Sitä ennen The Hives aloitti äänekkäänä päälavalla, ja jälleen päälavan äänentoiston tehokkuus ulottui toiselle puolelle festarialuetta – halusi tai ei. Minua kuitenkin kiinnosti enemmän mainion ”Hiljaista”-albumin vuonna 2024 julkaissut yhtye, eikä ties kuinka monetta kertaa suomalaisilla festareilla möykännyt tunneköyhä ruotsalaisräminä.

Viikatteen legendaarinen intro ”Haaskalinnut” oli mannaa korville, kun yhtye marssi lavalle. Katsomo oli ollut tässä vaiheessa täynnä jo noin 20 minuutin ajan, ja aidatun lavan edustan aidat oli täynnä kiinnostuneita festarinojailijoita. Kaarle Viikatteen käteltyä soittajat heti alkuun, lähti sellainenkin rautalankarockin tunnelmointi, ettei Suomessa juuri toista ole. Huomioitavaa oli, että soundit olivat heti alkuun todella kohdallaan. Meno oli läpi keikan hyvinkin melankolista. Milloin lähetettiin terveisiä Topille yläkertaan, milloin suru muuten vain vieraili kappaleissa. Tunnelmanluojana toimi kivasti katsomon valaistu katto, jossa valon väri vaihtui tunnelman mukaan.

Viikatteen uudelta albumilta kuultiin perätysten ”Haluaako Piepponen turpaan” ja ”Korttitalo”. Äityipä yhtye myös jammailemaan yhdessä kohtaa kuin Kingston Wall aikanaan, vaikka se viittasikin lopuksi lähinnä Hurriganesiin villiintymisellään. Reippautta settiin toi muun muassa mainio takavuosien radiohitti ”Tervaskanto”, josta yleisö piti niin, että lähti spontaanisti antamaan taputuksin tahtia.

Kaarle Viikatteesta on kieltämättä kuoriutunut hieno tulkitsija ja vieläpä viihdyttäjä Viikatteen pitkän uran aikana. Se on hienoa nähdä muusikosta, joka ei ilmeisesti alkuun edes halunnut Viikatteen olevan keikkaileva yhtye. Välispiikkihuumori oli myös vailla vertaansa. ”Viina, terva ja hauta” kappale esiteltiin ”sommaren är tyst” -versiona. Olihan kyseessä ”Hiljaista” niminen keikka… Versio oli lähinnä aavistuksen hidastempoisempi. ”Pohjoista viljaa” -hitti sopii Kaarle Viikatteen mukaan ”myös keliaakikoille”.

Todettava on, että Viikate on sama vanha, tasonsa säilyttänyt tunnelmoija – nyt vielä hieman enemmän särökitarasta ja temposta riisuttuna. Tai ainakin osittain. Ehkä desibelimäärä oli nyt hillittyä kuin rautalankaorkesterilla kuuluukin olla. Kuin kesäillan valssin tunnelmoija otollisessa ympäristössään. Nimensä mukaan ”Viikate:Hiljainen” -nimellä kulkenut keikka lunasti mitä pitikin. Keikka oli ennen kaikkea todella inspiroiva! 

Battle Beast Woodlandilla klo 22.30 oli ehkä se illan odotetuin, ainakin metallikansan mielestä. Kahden kitaran ilotulittelua ja Noora Louhimon kirkkaan kantavaa ääntä. Melodista ja voimakasta. Mitä power metal tai powerihtava metalli nyt voikaan olla. 

Woodlandile mahtuisi väkeä enemmänkin, mutta keikan edetessä sitä alkoi olla paikalla kiitettävästi lisääkin. Kuraiseksi muuttunut maasto varmasti piti väkeä loitompana kentästä, joten siksikin se näytti olevan alkuun vain puolillaan. Etenkin jos vertaa edellisillan Olavi Uusivirran keikkaan.

Melko tuttua juttua ja samanlaisia kikkoja yhtyeen biiseistä toisiin kuului. Alkupäässä kuultu ”The Game Is Over” on esimerkiksi kuin yhtyeen suurimmiksi lukeutuva ”King for a Day” -hitti. Se, mikä yhtyeen kantavana voimana toimii eniten, on ehkä rekvisiitasta ja komeista soturigootti-kuteista koostuva näyttävyys. Yhtye on napannut paljon vaikutteita esiintymisasuihinsa Judas Priestin tai jopa Lordin suunnalta mutta myös suoranaisia riffejä biiseihinsä. Battle Beastilla live soundit on toki enemmän kohdallaan. Ainakin Provinssissa. Jossain kohtaa keikkaa vokalisti Louhimo tokaisikin tributoivansa itseään metallijumala Rob Halfordia asetellessaan aurinkolaseja silmilleen biisin ajaksi.

Märkä sääkään ei tuntunut vaivaavan yleisöä, jota keikan edetessä tuli aina vain lisää paikalle. Se selvästi vetosi muihinkin kuin hevareihin. Eniten siitä saa varmasti kiittää myös Louhimon vetoavaa karismaa ja ennakkoluulotonta tapaa ottaa yleisö ja saada porukka lämpenemään. Sadekin taukosi joksikin aikaa kuin ihmeen kaupalla. Keikka tarjosi yhtyeen kovia uudempia hittejä kuten rivakkaa ”Eye Of The Stormia” ja svengaavan coolia tai hieman melankolista ”No More Hollywood Endingsiä”. Iskevä Faith No Morelta ärsyttävästi nimeä lainannut ”King For A Day” kuultiin toki myös, mutta ne hieman vanhemmat tykkibiisit olisivat piristäneet settiä vieläkin enemmän.

Perjantai ei varmasti ollut mikään yleisöennätys, sillä tilaa oli liikkua joka puolella aluetta paljon enemmän verrattuna edellisvuosiin. Ei sinällään haitannut, että kosteaakin kosteammassa kelissä oli hieman enemmän omaa tilaa, ja tunnelma olikin paikoin kuin Provinssin entisaikoina, kun se vielä kantoi hieman kotikutoisempaa nimeä Provinssirock, eikä kovinkin mitäänsanomattoman oloisia VIP-alueita tarvittu. 

Edes illan päättäneen hip hop -duo JVG:n keikalla ei näkynyt yleisöä kuin puolikkaan kentän verran. Tai kuka tietää, ehkä porukka oli pakkautunut kosteamman karsinan sisään juomaan märkää. Se oli joka tapauksessa sitäkin äänekkäämpää ja kuului vielä parin kilometrin päähän alueelta poistuttua. Aivan kuten aiemmin illalla olleen VHB:n setin aikana yleisön reaktioista kuuli, että edes jatkuva sade ei pilannut juhlatunnelmaa.

Teksti: Jani Lahti