Sadistik Forest
Oululainen death metallia soittava Sadistik Forest julkaisee uuden odotetun albuminsa nimeltä ”Death, Doom, Radiation” maaliskuun 21. päivä Violent Journey Recordsin kautta. Otimme yhteyttä sähköpostitse yhtyeen vokalistiin Markus Makkoseen ja kyselimme mieheltä hieman tuoreimpia kuulumisia sekä uuteen levyyn, että keikkailuun liittyen. Lue lisää nähdäksesi haastattelu.
Morjensta. Kuinkas vuosi 2012 on lähtenyt käyntiin Sadistik Forestin leirissä?
Markus: Morjensta vain. Sähäkästi on vuosi alkanut. Tulevan vuoden organisointikuviot ovat olleet nyt työn alla, ja olemme keikkailleetkin tasaisesti. Vanhan levymme tiimoilta viimeinen keikka heitetään 24.2.2012 Oulun Hevimestassa, eli vuonna 2010 Jalometallista alkanut rypistys alkaa olla pikkuhiljaa paketissa.
Mainos päättyy
Nauhoititte vuoden 2011 lopulla uuden albumin, joka on saanut nimekseen ”Death, Doom, Radiation”. Voisitko kertoa meille hieman albumin nauhoituksista? Sujuiko kaikki ongelmitta vai oliko studiossa ”raskaita päiviä”?
Markus: Levyn teko aloitettiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla heti Jalometallin jälkeen ja viimeiset studiosessiot pidettiin marraskuussa. Eli oletetut aikataulut paukkuivat kyllä moneen otteeseen. Tähän oli tietysti monia erinäisiä syitä, mutta ”D.D.R.” jää varmasti mieleen levynä, joka ei olisi halunnut syntyä. Tuottajamme Samu oli todella tarkkana suorituksiemme kanssa, ja aina ei muusikon rentuilta oikein irronnut halutulla tavalla. Samun kova vaatimustaso kuitenkin kuuluu mielestäni lopputuloksessa positiivisesti, vaikka aikaa haluttuun tulokseen pääsemiseen kuluikin oletettua kauemmin. Itsemme ylitettiin kyllä näissä sessioissa monta kertaa. Sitten kun vielä tekniikka alkoi heittää kapuloita rattaisiin miksausvaiheessa, alkoi jo välillä tuntua, että kohtuuttoman vaikean synnytyksen kanssa ollaan tekemisissä. Uskon kuitenkin, että ilmestyttyään levy palkitsee laadullaan kaiken hien ja ärräpäät.
Levy tulee ulos 21. maaliskuuta Violent Journey Recordsin kautta. Mistä nimi ”Death, Doom, Radiation” tulee?
Mainos päättyy
Markus: Tämän levyn nimeksi piti tulla alun perin ”Oskorei”. Luin tästä maailmanloppua edeltävästä skandimyytistä paljon ja mietin, että onhan tässä tiettyjä yhteneväisyyksiä omankin aikamme kanssa. Skandinaavisessa maailmankäsityksessähän aika on syklinen eikä lineaarinen, kuten kristitty sen tahtoo ymmärtää. Eli, loppu on aina myös uuden alku ja useimmiten myös balanssin palautus. Jokainen meistä pystyy varmasti samaistumaan siihen ajatukseen, että pallollamme saattaisi pieni balanssin palautus olla paikallaankin. Päädyin siis kirjoittamaan erilaisista syklien päätöksistä. Levyltä löytyy niin globaaleja mullistuksia kuin ihan henkilökohtaisia mikromaailmanloppujakin. Kaikille näillä on yhteistä se, että syklin päätyttyä elämä on peruuttamattomasti muuttunut. Niin Death, Doom kuin Radiationkin ovat jokainen näissä mukana. Yhdessä tai erikseen.
Levyn kannessa on jo legendaksi muodostunut viikatemies hevosen selässä. Ketä tällä kertaa ollaan hakemassa pois? Mitä albumin kannella halutaan oikein viestittää?
Markus: Eiköhän tällaisen hahmon aika ajatonkin symboliikka kuvasta juuri näitä syklien päätöksiä. Mullistukset tuovat mukanaan aina kauhua, kuolemaa ja synkkiä aikoja, ennen kuin voidaan alkaa alusta uudestaan. Kannen hahmossa on myös tietynlaista Mad Max –henkeä, joten jollain tasolla se kuvaa myös mullistuksien jälkeistäkin aikaa. Vuorman Juha (mm. Autopsy, Edge of Sanity, Usurper, A.R.G.) teki kansien kanssa todella upeaa työtä, ja yhdessä Janne Körkön valokuvien kanssa kansipaketti on kyllä harvinaisen onnistunut. Varsinaisessa kannessa minua viehättää eniten se, että Juha on sijoittanut hahmon perin suomalaiseen ympäristöön.
Albumin lyriikat seilaavat jälleen kerran varsin syvissä vesissä. Mistä yleensä ammennatte ideat lyriikoihin? Millaisia aiheita ”Death, Doom, Radiation” käsittelee?
Mainos päättyy
Markus: Perus ”zombie ja moottorisaha” sekä paloittelinpa avovaimon –tematiikka on koetettu kiertää, ihan jo aihepiirin ylitarjonnan vuoksi. Sadistik Forestin lyriikoissa on melkoisen paljon realismia, koska se on synkkää ja karua, sekä tiettyä peilailua suomalaiseen ja skandinaaviseen mytologiaan. Rumpalimme Vesa esitti, että levyllä voisi kenties puida ihan perinteistä syrjäytymistäkin, ja tästä syntyi kappale ”Entrapment”. Kun sulkee itsensä neljän seinän sisään, käy lopulta kuin laitostuneelle vangille ja ulkomaailma alkaa pelottaa siinä määrin, että menee mieluummin jojoon kuin kohtaa neljän seinän ulkopuolisen todellisuuden. Deathia ja doomia tuossakin. Tämän lisäksi levyltä löytyy maailmansotaa, tämän päivän uskonnollisten fanaatikkojen ristiretkiä vetypommein, ydinonnettomuutta, ihmisen ahdasmielisyyttä, manipulaatiota ja järjestäytyneen uskonnon modernia orjuutta. Pitihän minun tekaista myös yksi teksti perinteisestä Raamatun apokalypsistäkin – tosin kenties hieman erilaisesta näkökulmasta. Ekalla levyllä meni vituilleen henkilökohtaisella tasolla, nyt kaadutaan naamalleen jo globaalistikin.
Toimit itse kriitikkona ja kuuntelet teidän uutta albumia. Miten albumi mielestäsi eroaa teidän aikaisemmista tuotoksistanne? Missä asioissa olette mielestäsi kehittyneet eniten?
Markus: Kyllähän ”D.D.R.” on askel eteenpäin kaikilla osa-alueilla. Sävellyksiin on saatu uskallusta ja iskevyyttä lisää, bändin oma soitannallinen ilme sekä tyyli ovat kehittyneet; ja kyllähän soundimaailmankin on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Uusi levyhän on soundeiltaan mitä luomuin, eli plugarit ja keinotekoinen boostaus ovat jääneet merkittävästi vähemmälle. Sanotaanko, että uusi levy kuulostaa enemmän identiteettinsä löytäneeltä yhtyeeltä kuin kenties vielä hieman sisintään etsiskellyt debyytti. Kriitikon objektiivisuuttahan tälle levylle ei puolen vuoden työstämisen jälkeen voi luvata kuin vasta joskus ensi vuoden puolella…
Kun katsoo teidän Facebookin listaa yhtyeistä, jotka ovat teihin vaikuttaneet, niin lähes kaikki yhtyeet ovat aloittaneet 80-luvulla. Mitä mieltä itse olet modernista death metallista? Onko siellä mielestäsi yhtyeitä, jotka ovat mainitsemisen arvoisia?
Mainos päättyy
Markus: Nämä kyseiset bändit juontavat varmasti juurensa lapsuudestamme. Antti eli 80-luvun lopun WASP– ja thrash-kautta jo täysillä, kun taas esimerkiksi minun ja Vesan teinivuodet sijoittuvat 90-luvun alkuun: deathiin, thrashiin ja black metaliin. Tässä valossa ns. ”vanhat” vaikuttajabändit ymmärtää… Moderni death on kuten mikä tahansa musiikkityyli, ja siitäkin löytää sekä hyvää että huonoa. Noin yleisesti ottaen fokus on kuitenkin ehkä siirtynyt hieman liikaa riffeistä ja biisinteosta soundeihin sekä soitannalliseen suorittamiseen. Onneksi viime vuosina on ruvennut sikiämään myös näitä rujompia, enemmän alkuperäistä dödistä muistuttavia bändejäkin. Sanotaanko näin, että viime vuosina minulle eniten kolisseet kuolobändit ovat olleet Entrails, Vallenfyre, Hooded Menace, Evocation ja Deicide, jotka eivät nyt välttämättä ihan sinne moderneimpaan kategoriaan putoa.
Viimeisen muutaman vuoden aikana monet yhtyeet ovat palanneet yhteen, esimerkiksi Black Sabbath. Mitä mieltä olet itse yleisesti ottaen comebackeista?
Markus: Jos comeback tehdään rehellisistä syistä, eli soiton riemusta ja siitä kokemuksesta, että on vielä jotain annettavaa (esim. Accept tai Yes), ei niistä voi olla kuin iloinen. Mutta jos taas lähdetään tälle Led Zeppelin -tyyppiselle rahastuslinjalle, alkaa homma jo haiskahtaa. Black Sabbath on vielä tässä vaiheessa suuri kysymysmerkki. Tony Iommi osaa kyllä leipoa kuningasbiisejä käsittääkseni milloin vain, mutta miten tuottajat ja managementit onnistuvat sotkemaan välissä, se onkin sitten jo asia erikseen. Viitteitä tähän suuntaan kallistuvasta sähläilystä on ollut jo havaittavissa.
Jos itse saisit valita yhden edesmenneen yhtyeen, joka palaisi yhteen, niin minkä valitsisit? Voit myös valita sellaisen yhtyeen, josta viikatemies on jo vienyt jonkin jäsenen.
Mainos päättyy
Markus: Sen täytyisi olla varmaankin Bathory. Quorthonin työ jäi mielestäni vielä hieman kesken. Loistavan ”Nordland”-kokonaisuuden olisi ainakin suonut vietävän päätökseensä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia yhtyeellä on? Missä teitä voi nähdä kotimaassa keikoilla?
Markus: Ouluhan tuossa jo mainittiinkin. Levyn julkkarikeikka soitetaan Helsingissä 23.3.2012 Kuritushuone-tapahtumassa. Odottelenkin sitä jo innolla. Aikatauluongelmat ovat sotkeneet aiemmat mahdollisuudet Helsingin esiintymiseen, ja kuulijatkin ovat meitä sinne jo usein kyselleet. Lisäksi pientä ulkomaan viritystä on työn alla, mutta siitä täytynee uutisoida, jahka kaikki on asian tiimoilta varmaa. Olemme herätelleet ihmisiä keikoilla joulun molemmin puolin, joten nyt keskitytään sitten jo pian uusiin kujeisiin ja uuteen levyyn. ”Fabrics of Lies”
-kappaleesta on näillä näkymin tulossa musiikkivideo.
Jos kaikki Big 4:n bändit pyytäisivät teitä keikalle yhtä aikaa, mutta saisitte valita vain yhden kanssanne kiertueelle, niin mikä se olisi ja miksi?
Markus: Ehdottomasti Slayer. Se on Big4-bändeistä ainoa, joka on vielä oikeasti rankka.
In Flamesilta tuli viski, Motörheadilta tuli viini.. Mikäs tuote Sadistik Forestilta tulisi?
Markus: No tämä tuotteistaminen on kyllä hiukan epäilyttävää toimintaa, mutta jos jotain pitäisi keksiä, niin Sadistik Forestin maastopuku, naamioverkko tai vaikkapa raivaussaha olisivat poikaa. Ekan levyn aikoihin meille ehdotettiin 
myös, että painaisimme SF-alusvaatteita, joissa olisi taktisesti sijoitettua pöheikköä grafiikkana.
Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin tiimoilta. Olisiko sulla vielä loppuun jotain, mitä haluaisit sanoa Kaaoszinen lukijoille?
Markus: Kiitos vain itsellenne! Hyviä kysymyksiä, joihin oli ilo vastailla. Kaaoszinen lukijoita kehottaisin tsekkailemaan ”D.D.R”:n maistiaiset netistä, sillä lisää on vielä tulossa! Ja muistakaa, että Sadistinen Metsä voi kasvaa naapurustossanne jo hyvinkin pian!
Livekuvat: Mervi Törmänen