Sadistik Forest – vuosikymmen silkkaa kuoloa
Helsingin Nosturissa ylistettiin kuolemaa kahden päivän ajan Kuolema II –tapahtuman tiimoilta lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Purevan tuulen ja kolean ilman keskeltä Kaaoszine tapasi hyväntuulisen joukon. Sadistik Forestin miehistö, toista kitaristia lukuun ottamatta, aloitti lauantaipäivänsä muutaman huurteisen parissa. Yhtye juhlii ensi vuonna 10-vuotista taivaltaan, jonka kunniaksi bändi julkaisee uuden albumin muiden suunnitelmien ohella. Kaaoszine pääsi kuulemaan mitä tuleva vuosi tuo mukanaan, ennen kuin bändi nousi Nosturin lavalle ja avasi tapahtuman toisen päivän.
Pääosissa
Antti – kitaristi
Vesa – rumpali
Markus – vokalisti, basisti
Matti – kitaristi (jossain päin Suomea matkalla keikkapaikalle)
Mainos päättyy
Minkälaiset ovat bändin fiilikset?
Vesa: Keikkaa odotellessa. Tämä Nosturin esiintyminen on semmoinen murrosvaiheen keikka, sillä viimeisen kerran soitetaan vanhat biisit. Tämän jälkeen ruvetaan myllyttämään enemmän uusia biisejä.
Markus: Mietittiin aluksi olisiko tänään jo pitänyt soittaa jotain uutta musiikkia, mutta päätettiin ettei vielä. Levy kun ei ole vielä ulkona. Eilen [Kuolema II –tapahtuman ensimmäisenä päivänä] muutamat ihmiset kyselivät, että kuullaanko niitä uusia biisejä. Tuo soittoaika ei ole hirveän pitkä, joten me vedetään setti missä on meidän ehdottomat suosikkibiisit.
Sadistik Forestilla tulee ensi vuonna täyteen 10 vuotta. Mitä ajatuksia ja muistoja teillä on tästä ajasta?
Antti: Nopeasti on aika mennyt. Taitaa olla ulkomaan keikat sellaisia, mistä jäi voimakkaimmat muistot. Hulluimmat reissut ovat olleet Irlannin pieni rundi vuonna 2011, jossa vedettiin kolme keikkaa sekä Saksan reissu vuonna 2012. Näiden lisäksi ollaan soitettu Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Itämerta on siis kierrelty.
Minkälainen vastaanotto muualla on verrattuna kotimaiseen yleisöön?
Vesa: Yleisö on enemmän innostuneempaa.
Antti: Joo, se on kyllä totta. Saksan keikka oli hurja, kun yleisö sekosi kunnolla.
Markus: Kun ”The Attempt” [ensimmäiseltä levyltä] –kappale aloitettiin niin pöydät vaan lenteli baarissa. Hulvatonta meininkiä.
Mainos päättyy
Antti: Vaikka oltiin aika tuntematon bändi, oli yleisö herkästi lähtemässä messiin. Suomessa katsellaan enemmän taka-alalla. Joskus saatamme Markuksen kanssa hypätä yleisön sekaan soittamaan ja meno muuttuu heti.
Markus: Nuoret lähtevät herkemmin mukaan. Nykyään päästään aika harvoin soittamaan nuorille, sillä meidän keikat on kaikki K-18, mikä vähän harmittaa. Omassa nuoruudessa oli nuokkarimeininki voimissaan. Ja sitten ihmetellään miksi Suomessa on vähän kyrvähtänyt tuo keikkakulttuuri, kun nuoret eivät käy missään. Ei ole tarjolla, joten katsotaan kaikki netistä.
Teiltä on tulossa uusi albumi ensi vuonna. Kerrotteko sen teosta?
Markus: Raakamiksaukset ovat just tulleet. Levy on vielä masteroimatta, mutta kaikki on narulla. Kokonaisuus kuulostaa hyvältä ja onhan sitä pitkään hangattukin. Meidän entinen levy-yhtiö Violent Journey Records pisti pillit pussiin tässä välillä, joten meillä ei ole sinänsä ollut mitään deadlinea. Nyt ollaan tehty levyä ihan kaikessa rauhassa. On tässä pitkään mennyt, mutta meillä on lungimpi fiilis, joka kuuluu soitossa.
Onko uudelle levyllä odotettavissa samaa tyyliä kuin aiemmissa julkaisuissa?
Vesa: Yllätystä löytyy. Seassa on progempia biisejä. Välillä on tosi nopeita kohtia ja sitten tosi hitaita. Laulun soundiinkin on tällä kertaa eri lähestymistapa.
Markus: Me ollaan pikkusen vierastettu keskitempoista musiikkia. Uudella levyllä on enemmän Gorefest-hetkiä, eli sitä keskitempoista tamppausta löytyy nyt myös.
Kahdella ensimmäisellä levyllä tuli laulettua paljon matalaa korinaa. Bändin pojat ja tuottaja Samu Männikkö rupesivat kannustamaan kokeellisuuteen lauluissa. On matalaa örinää ja korkeaa huutoa, mutta löytyy myös lisätaajuuksia siitä välistä.
Antti: Laulun vaihtelu sopi tähän levyyn, jonka kanssa muutenkin haluttiin laajentaa ja kokeilla eri juttuja. Tietysti se perusasenne löytyy edelleen. Old school ei katoa minnekään, ikinä.
Markus: Näissä uusissa jutuissa on vaikutteita vanhemmasta musiikista, Celtic Frost-hetkiä, ei mitään modernia. Soiton groove on selkeästi parempi uudella levyllä ja me kaikki soitetaan kaikilla osa-alueilla paremmin.
Vesa: Niin ja kahdessa biisissä löytyy vierailevia artisteja. Sen verran voidaan kertoa, että laulajat eivät ole Suomesta.
Kuinka teillä jakaantuu roolit musiikinteossa. Onko kaikilla selkeät tehtävät?
Markus: Meillä on aika rockbändi metodi, jossa joku tekee tietyn lähtökohdan ja sitä lähdetään pyörittämään yhdessä. Biisi hakee muotonsa treeneissä, jolloin soittamisen yhteydessä vaihdellaan riffien paikkoja ja kokeillaan erilaisia tempoja. Kaikki hoidetaan kasaan treeniksellä ja porukalla saadaan demot valmiiksi.
Antti: Ja se demo muuttuu hyvin äkkiä. Vaikka suunnittelee etukäteen ja tietää kuinka jätkät soittaa, niin silti se ei välttämättä toimi niin hyvin mitä kuvittelee. Musiikki elää koko ajan.
Markus: Periaatteessa elää vielä siinä nauhoitusvaiheessakin. Usein me tehdään viime hetken muutoksia, kun ruvetaan nauhoittamaan.
Antti: Aina tulee lisäjuttuja mitä keksitään ja kokeillaan.
Milloin voimme odottaa tarkempia tietoja albumista ja sen julkaisupäivästä?
Vesa: Sitten kun se valmistuu <naurua>
Markus: Toivottavasti tämän vuoden puolella saadaan yksi kappale YouTubeen. Tuodaan levy julki yhdellä biisillä ja valmistellaan siten kymppivuotta.
Bändillä on ollut tyylikkäitä levykansia. Voitteko paljastaa kuka aikoo tehdä kannet tällä kertaa?
Vesa: Se on tehty jo.
Markus: Me halutaan välttää tilanne, että sama henkilö tekee aina kannet ja porukka pettyy, jos joku kerta ei teekään. Joten jokainen Sadistik Forestin levykansi on eri kaverin tekemä. Tällä kertaa ne teki Satanikan laulaja Cris Pervertor, joka luo omalle bändilleen myös kannet.
Vesa: Italo horror -teemaa.
Markus: Uuden albumin ulkomuoto on julkaisuvalmis, joten kyse on ainoastaan siitä, että biisit menee masterista läpi. Transistor Median Saastamoisen Mikko tekee meille masteroinnit ja meillä on semmoinen kutku, että uusi levy tulee potkimaan.
– Tässä vaiheessa täydet lasit saatiin pöytään tyhjien tilalle –
Kerrotteko levyn nimestä ja sanoitusten teosta?
Markus: Tällä kertaa päätettiin levylle työnimi ennen kuin aloitettiin materiaalin työstäminen. Sanoituksissa pyrin välttämään death metalin saralla käytettyjä “ hei paloittelin avovaimoni” –aiheita.
Vesa: Miksi? Se on hyvä idea! <nauraa>
Markus: Vesalle pitää sitten tehdä oma biisi.
Antti: Minä olen aina luullut, että ne biisit kertoo niistä.
Vesa: Niin, eikö ne kerrokaan?!
Markus: Minä käytän usein ”muista kuolevaisuutesi” –teemaa. Minua harmittaa ihmiskohtalot, jotka odottavat jotakin koko elämänsä ajan. Lopulta he potkaisevat tyhjää ja haaveet eivät lunastu. He ovat vain odottaneet koko ikänsä. Tämän levyn sanoitukset pyörivät saman teeman ympärillä, mutta voimakkaammin. Majesteettisia, mutta sairaalloisia asioita, joille ihminen ei mahda mitään. Ihminen kuvittelee hallitsevansa elämää, kun oikeasti tarvitaan vain yksi pieni klikki ja koko seutu on huomenna erilainen.
Aiemmalta meidän levyltä löytyi kappale ”Bound to Die”, jonka sanoituksissa oli kohta: “…the race of insects, who once thought they were gods…”
Mitkä ovat suurimmat musiikilliset vaikuttajat bändille?
Antti: Bändin sisällä kuuluu vaikutukset Possessed –bändistä, Slayerista, Deicidesta.
Markus: Silloin kun aloitimme bändin vuonna 2007, metal oli mainstreamia. Kaikilla piti olla kertsit ja pehmittelykohdat. Antin kanssa me kuunneltiin vanhaa Possessedia ja mietittiin miksi kukaan ei soita nykyään näin.
Vesa: Ideana on myös se, ettei laiteta mitään melodiaa, vaan tarttuvia riffejä.
Markus: 10 vuotta sitten oli helppoa – rämpytetään matalaa nuottia ja In Flames -nuotti päälle.
Vesa: Me ollaan koko ajan haettu ideoita sen normin ulkopuolelta. Pyritty tekemään erilaisia juttuja mitä muut eivät ole tehnyt.
Markus: Geneeristä death metalia kun tehdään paljon. On tietyt blast beatit ja break downit, tietty laulu- ja kitarasoundi. Miinuksena on se, että me ollaan valtavirtaiselle metalin kuuntelijalle oudon kuuloista.
Mitkä ovat suurimmat musiikilliset vaikuttajat henkilökohtaisesti?
Markus: Sadistik Forest on hauska tienristeys. Me kaikki lähestytään death metalia eri perspektiivistä. Antti on selkeästi trässi-miehiä – Kreator, Slayer. Vesa on tulossa selkeästi black metalin puolelta. Masa on enemmän proge ja mulla on puhtain death metal – pentuna kuuntelin Florida kuolemaa [Floridasta lähtöisin olevat death metal-bändit], vanhaa Amorphista, Sentencedia.
Death metal on meille kaikille se yhteinen, josta tykätään. Perspektiivi on vain eri.
Antti: Hyvä, että ollaan monipuolisia. Meillä tulee paljon keskustelua. Jokainen heittää ideoita, mitä toiset eivät edes ajattelisi. Ja samalla yritetään viedä kohti sitä omaa lempialuetta.
Markus: Masa on eniten proge-mies. Yhden keikan jälkeen hän tuli kysymään ‘Saanko tehdä 9/8 grindcore-biisin’, joten tällä uudella levyllä on kyseisen tahtilajin kappale. Se tulee olemaan aika jännä biisi.
Kertokaa kolme sanaa, jotka kuvaavat bändiä?
Markus: Meidän slogan “Relentless, Unforgiving, Extreme” kuvaa meidän meininkiä. Periksiantamattomuus viittaa siihen, ettemme jää himmailemaan örinä-riffin ympärille.
Vesa: Musiikissa ei ole levähdyskohtia, vaan tasaista etenemistä. Oikea käsi tikittää lautasiin eikä levähdystä tule. Kidutuksen kautta mennään hyvään oloon.
Markus: Meidän äärimmäisyys ei ole tempoon sidoksissa. Musiikki voi olla extremeä muutenkin kuin vetämällä nopeata blast beatia. Ääri-ilmaisussa löytyy muitakin keinoja kuin vertailemalla kenellä löytyy nopeimmat rummut.
Vesa: Death metalissa ei ole kovin montaa rumpukomppia, joten alan menemään rajojen ulkopuolelle ja käyttämään uusia komppeja.
Markus: Meidän ensimmäisessä levyssä löytyi ratkaisuja, jotka death metalin piireissä voidaan kokea kummallisina. Tietoisesti ollaan alusta asti soitettu mukavuusalueen ulkopuolella.
Onko juhlavuonna odotettavissa muuta kuin uusi albumi?
Vesa: Ensi vuoden keikoilla on aivan eri settilista, eli paljon uusia biisejä.
Markus: Tullaan olemaan paljon aktiivisempia keikkarintamalla mitä nyt parin vuoden aikana. Jättäydyn Hooded Menacen kanssa vain livejäseneksi ja keskityn SF– hommiin enemmän. Bändin eteneminen vaatii sen, että kaikki ovat läsnä. Ei fiilis ole sama, kun yksi on poissa ja muut treenaa. Meillä toisten soitto vaikuttaa toisten soittoihin, kun emme käytä klikkejä. Tulkinta samasta kappaleesta voi vaihdella aika paljonkin tilanteesta riippuen.
Vesa: Biisin sisällä tempo saattaa vaihtua, kuten hidas kohta saattaa olla todella hidas. Vanhoissa bändeissä ei ollut click trackeja, jolloin soittoon tulee vaaran tuntua – kuinka pysyy rytmi ja monenlaiset jyystöt erottuvat paremmin.
Markus: Eikä se ole silloin läpisoittoa ja suorittamista.
Haluatteko sanoa terveisiä Kaaoszinen lukijoille:
Markus: Odottakaa, sillä uutisia alkaa tippumaan lähiaikoina. Tämän vuoden puolella kuulette biisimatskua netistä ja julkaisu-uutiset seuraa siitä pian. Pitkä hiljaisuus päättyy. Siistiä onkin rikkoa hiljaisuus ison festarikeikan tiimoilta. Hyvä myllytys tänään [Kuolema II –festivaalissa] ja ensi vuonna lisää. Mainittakoon vielä suunnitteilla oleva kiertue kolmen kotimaisen death metal-bändin kanssa.
Sadistik Forest Facebook-sivut
Sadistik Forest -kotisivut
Kirjoittanut: Minttu Harju