Saksalaista laatutyötä parhaimmillaan – Rammstein Helsingin olympiastadionilla 27.5.

Saksalaisen Rammsteinin kesäisten stadionkonserttien perinne alkoi vuodesta 2019, jolloin Suomikin sai osansa kahden Tampereella koetun spektaakkelin muodossa. Kaksi seuraavaa kesää jäivät välistä koronapandemian vuoksi, mutta viime vuonna bändi teki vakuuttavan paluun stadioneille, tällä kertaa Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikassa. Valtaisan kysynnän vuoksi Rammstein valloittaa Euroopan stadioneita tänäkin kesänä, ja tämänkertaisen kiertueen kakkospysäkkinä toimi Helsinki, jossa yhtye konsertoi peräkkäisinä päivinä kuluvana viikonloppuna.

Ulkoilmakonsertista kun oli kyse, on päivän sää aivan ensiluokkaisen tärkeä puheenaihe. Eilen arpaonni suosi sikäli, että keli oli kauttaaltaan poutainen, eikä missään nimessä liian kuuma. Hykertelinkin ennen keikkaa itsekseni, että lähestyvän illan koleuden karkottaisi kyllä sitten Rammstein liekkeineen. Tämä ennustus ei ihan täysin toteutunut, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ennen täysiveristä Rammsteinia oli bändin musiikkia tarjolla pianistikaksikko Duo Abélardin tulkitsemana. Parivaljakko toimi Rammsteinin lämppärinä myös bändin edellisillä stadionkiertueilla, joten heidän kysymisensä mukaan tällekin kiepille on varmasti tuntunut luontevalta ratkaisulta. Hieman huonoenteisesti Duo Abélard aloitti soittonsa puoli tuntia ilmoitetusta aikataulusta jäljessä, mutta optimistisesti uskoin, että roudaustauon jäädessä pois ei viivästys heijastuisi itse pääaktiin. Duo Abélard kun esiintyi stadionin permannolle pystytetyllä kakkoslavalla. Ilta-auringon loisteessa pianoversiot Rammsteinin tunnetuista kappaleista kuten ”Mein Herz Brennt”, ”Engel” ja ”Sonne” olivat kieltämättä jylhää kuultavaa, mutta kyllähän fakta oli, että jokainen stadionille tuona iltana saapunut odotti vain ja ainoastaan itse pääruokaa. Duo Abélard kuitenkin keräsi innostuneet aplodit Rammstein-covereillaan, ja runsaan puolituntisen setin jälkeen alkoi jännitys tiivistyä illan varsinaista juhlakalua odotellessa.

Tuo jännitys saikin sitten tiivistyä piinaavan pitkään. Helsingin olympiastadionin reilut 30 000 katsojaa eivät viivästyksestä kuitenkaan lannistuneet, ja juhlamieltä pidettiin yllä milloin rytmikkäiden taputusten, kannustushuutojen kuin yleisön käsistä muodostettujen aaltojenkin voimin. Kellon viisarien tikittäessä jo yli puolta kymmentä alkoi viimein tapahtua, kun majesteettinen ”Music for the Royal Fireworks”-intro täytti stadionin ilmanalan. Ilotulituksia nähtiinkin heti kättelyssä, kun keikan avanneen ”Rammliedin” takovia rumpuja ja vyöryviä riffejä säestivät ensimmäiset tehostepamaukset lavan edustalla.

Seuraavassa kappaleessa pommit tekivät sijaa tulipunaisille taustalakanoille, jotka valahtivat pitkin stadionin rakenteita ”Links 2-3-4”-marssilaulun tullessa soittovuoroon. Kappale tarjosi huudatuksineen ja käsienheilutteluineen yleisölle tilaisuuden osallistua show’hun, minkä se toden totta tekikin. Seuraavina kuullut ”Bestrafe mich” ja ”Giftig” eivät todellakaan kuulu Rammsteinin vakiokalustoon, sillä ensimmäistä orkesteri on soittanut livenä keikoillaan viimeksi vuonna 2001, ja jälkimmäinen puolestaan löysi tiensä bändin keikkasettiin vasta tällä kiertueella. ”Sensucht” edusti jälleen suurelle yleisölle tutumpaa osastoa, ja jälleen iskivät ilotulitteet kipinää lavalla kappaleen ensitahtien aikana.

Kuudentena kuultu ”Mein Herz Brennt” edustaa draamaltaan ja tunnelataukseltaan Rammsteinin terävintä kärkeä, joka osui ja upposi tälläkin kertaa syvälle luihin ja ytimiin. Kappaleen tunnelataus kärsi hieman Till Lindemannin päätöksestä jättää osa säkeistöstä yleisön laulettavaksi. Eihän suomalaisyleisön kielet moiseen suoritukseen taipuneet, jolloin kappaleeseen jäi sinne tänne pari kiusallista aukkoa. Muutoin esitys oli pyroineen ja punaisine soihtuineen melkoista mannaa kaikille aisteille, kuten lähes koko loppuiltakin.

Rammstein-näytöksen ensimmäinen osuus huipentui biisikolmikkoon ”Mein Teil”, ”Du Hast” ja ”Sonne”. Ensimmäisessä Till Lindemann käristi kosketinsoittaja Christian Lorenzia peräti kolmella toinen toistaan kookkaammalla liekinheittimellä, keskimmäisessä koko stadionyleisö huusi ja pomppi takarivejä myöten upeiden kipinäsuihkujen loisteessa, ja viimeisessä Rammsteinin hyödyntämä pyrotekniikka loisti kilpaa auringon kanssa. Auringon, joka siis tuossa vaiheessa oli jo laskenut, nostaen siten yhtyeen visuaalisen puolen täyteen arvoonsa.

”Sonnen” päätteeksi yleisö sai hetken haukkoa henkeään rauhassa, kunnes näytelmän seuraava osuus käynnstyi permannon keskivaiheille pystytetyllä sivulavalla. Yleisö selvästi tiesi mitä odottaa, sillä ennen kuin ensimmäinenkään nuotti encoren avanneesta ”Ohne Dich”-hymnistä oli kajahtanut ilmoille, oli yleisö kaivanut älyluurit taskuistaan, ja niiden taskulamppusovellukset loivat stadionille upean tuikkumeren. Laulua säesti tässä vaiheessa ainoastaan Duo Abélardin pianot, ja sama linja jatkui vielä ”Engelin” ajan. Tämän jälkeen Rammstein-miehistö vaelsi takaisin päälavalle kumiveneissä yleisön käsien varassa. ”Ausländer” ja ”Du riechst so gut” saivat yleisön tanssijalkoihin vielä loppuillastakin vipinää, kun taas ensimmäisen encoren päättänyttä ”Pussyä” dominoi jättikokoinen peniksenmuotoinen vaahtotykki. Lähes kaksi- ja puolituntinen spektaakkeli saatettiin päätökseensä verrattain seesteisen ”Adieun” merkeissä.

Eilinen oli itselleni viides Rammstein-keikka ja toinen, jonka olen yhtyeeltä todistanut tässä suuruusluokassa. Vuoden 2019 konserttiin verrattuna show oli säilynyt muutamaa biisivaihdosta lukuunottamatta ennallaan. Esityksen näyttävyys ja muusikkojen suoritustaso ei ollut sen enempää laskenut kuin noussutkaan viime kerrasta, mikä toisaalta teki elämyksestä yllätyksettömän sen jo aiemmin kokeneelle. Kritiikkiä jakaakseni nostaisin konsertin kehityskohteeksi vuolaamman tai ainakin tasaisemman pyrotekniikan käytön. Setissä oli useaita ja peräkkäisiäkin kappaleita ilman mainittavaa liekehdintää, kun taas joissakin biiseissä niillä mässäiltiin sitten senkin edestä. Niin hieno kappale kuin ”Deutschland” onkin, on sen soittaminen kahdesti peräkkäin jo varsin puuduttavaa, olkoonkin Richard Kruspen remix-versio kuinka erilainen tahansa. Saksalaisesta täsmällisyydestä puolestaan ei tällä haavaa ollut tietoakaan, kun keikka alkoi nelisenkymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä.

Loppuviimeksi Rammstein teki viikonloppuna Helsingin Olympiastadilla sen, minkä se on tehnyt jo monta kertaa samankokoisilla ja suuremmillakin keikkapaikoilla molemmin puolin Atlanttia. Saksalaiset todistivat olevansa maailmanluokan esiintyjiä maailmanluokan produktiolla, jonka paikka on stadioneilla ja festivaalien päälavoilla huolimatta siitä, missä päin maailmaa he esiintyvät.

Kuvat: AJ Johansson

Settilista (Rammstein):

Rammlied
Links 2-3-4
Bestrafe mich
Giftig
Sehnsucht
Mein Herz brennt
Puppe
Angst
Zeit
Deutschland (Richard Kruspe-Remix)
Deutschland
Radio
Mein Teil
Du hast
Sonne

Ohne dich
Engel
Ausländer
Du riechst so gut
PussyRammstein
Ich will
Adieu