Samaa vanhaa rataa – Arviossa Five Finger Death Punchin ”AfterLife”

Five Finger Death Punch, julkaisee elokuussa järjestykseltään jo yhdeksännen studioalbumin, joka kantaa nimeä “AfterLife”. Levyltä on jo etukäteen julkaistu neljän singlen verran maistiaisia. “Welcome to the Circus”, “AfterLife” ja “Times Like These” tarjoilevat jo hieman puuduttavaksi muuttunutta stadionmetallia, jossa kappaleet itsessään ovat varsin hyvin soitettuja, mutta niitä vaivaa tietty identiteetittömyys. Samaa tuttua huttua kuin kahdeksalla aiemmalla albumille. Kuitenkin toisena singlenä julkaistu “IOU” tarjoaa orastavaa toivetta uusista riskeistä, joita albumilla mahdollisesti otetaan.

Levyn avaa viimeisimpänä julkaistu single “Welcome to the Circus”. Hyvin tuttu ja turvallinen avausraita. Ivan Moodyn ääni toimii kuten aina ennenkin ja kevennetty sekä menevä kertosäe takaa radiosoiton niin Suomessa kuin muuallakin. Toinen kappale “AfterLife” toistaa edellisen kappaleen kaavaa. Fanit, jotka kuuntelevat Five Fingeriä kuullakseen Five Fingeriä saavat tästä varmasti tarvitsemansa irti. Ulkopuoliselle tämä kuulostaa hieman liian samankaltaiselta kuin kaikki aiempikin tuotanto.

Seuraavaksi vuorossa on levyn ensimmäinen balladi. “Times Like These” on hyvä kappale, jossa tunnelmaan on haettu haikeutta pudottamalla särökitarat pois. Sanoitukset voi tulkita kahdella tavalla: joko kappale kertoo maailman nykytilasta, toksisesta ilmapiiristä sekä ilmastonmuutoksesta tai vaihtoehtoisesti se voi kertoa Yhdysvaltalaisjoukkojen ajatuksista keskellä kriisialueita. Tätä seuraava “Roll Dem Bones” nostaa kierrokset esikoisalbumin “Way of the Fistin” tasolle ja onkin positiivinen yllätys levyllä. Mikäli vanhempi FFDP on lähellä sydäntä, on tämä syytä tarkastaa.

“Pick Up Behind You” on “AfterLifen” kaltainen puhdas radiometallisuoritus, jonka sanoitukset, varsinkin kertosäkeen osalta, toimivat. Tätä seuraava “Judgment Day” puolestaan vie kuulijansa Egyptin maisemiin taustakuorojensa kanssa. On myös hienoa kuulla yhtyeen kokeilevan jotain uutta äänimaailman sekä säkeistöjen osalta, vaikka kertosäe onkin tuttua kevyttä FFDP:tä. Ehdottomasti yksi levyn helmistä, vaikka perinteinen aggressio tästä puuttuikin.

Kokeellista linjaa jatkaa myös singlenä julkaistu “IOU”, jossa aiemman kappaleen säkeistöihin on haettu hieman enemmän aggressiota ja sitä tutumpaa menoa aiemmilta levyiltä. Erityismaininta basisti Chris Kaelille yksinkertaisesta mutta tiukasta bassosuorituksesta. “Thanks For Asking” kaivaa esille akustisen kitaran ja lähtee jälleen haikeammalle polulle. Tiettyjä kantrivivahteita on havaittavissa ja vaikka itse kappale on tylsähkö, ovat sanoitukset jälleen todella toimivat. 

“Blood and Tar” on jälleen hatunnosto vanhempaan tuotantoon, mutta kalpenee aiemman levyn kanssa. Laiskahko kappale, joka haluaisi olla kovempi ja pahempi kuin mitä se oikeasti on. “All I Know” puolestaan kuulostaa yritykseltä luoda uudestaan “Sound of Silence” Disturbedin tapaan. Tämä yritys jää vajaaksi ja jättää mitään sanomattoman maun suuhun. Toiseksi viimeinen kappale “Gold Gutter” pyrkii jälleen tuottamaan kunniaa vanhempaan tuotantoon. Tämä vaikuttaisi olevan jatkuva teema levyllä. Yhtye yrittää painotella rahallisesti kannattavan stadionrokin ja alkuperäisen saundinsa kanssa.

Levyn päättää “The End”. Kyseessä tuskin on yhtyeen loppu, vaikka siitäkin on huhuja verkossa liikkunut. Hyvin toteutettu kappale, joka tarjoilee hyvän päätöksen levylle. 

Kokonaisuutta on vaikea arvioida. Kuuntelija saa hyvin pitkälti sitä, mitä yhtyeeltä odottaa. Stadionmetallia, joka soi radiossa, ollen kuitenkin hieman sieltä raskaammasta päästä. Sanoitukset ja teemat pyörivät rakkauden, tuskan, sodan ja “me vedetään kaikkia turpaan” -sematiikan ympärillä. Toisaalta levy pyrkii muutamaan otteeseen kokeilemaan jotain hieman uutta, joka luo toivoa yhtyeen nahan luomisesta kymmenennen albumin kohdalla, joka eittämättä on jo suunnitteilla. Tämä on se suunta, jonka toivon yhtyeen ottavan. Soitannollisesti yhtyeellä riittävät taidot aidosti mielenkiintoisen musiikin tekemiseen, mutta isot stadionkeikat, jatkuvat radiohitit ja sen myötä tullut julkisuus ovat olleet se tie, jonka he haluavat kulkea.

Levy oli aikalailla sellainen kuin sen käteen saadessani oletinkin, ilman kummoisia yllätyksiä. Kuunteluun kannattaa ottaa “Judgement Day”, “IOU”, “Pick Up Behind” ja “Welcome to the Circus”, jos haluaa läpileikkauksen levystä.

Kappalelista:

1. Welcome to the Circus
2. AfterLife
3. Times Like These
4. Roll Dem Bones
5. Pick Up Behind You
6. Judgement Day
7. IOU
8. Thanks For Asking
9. Blood and Tar
10. All I Know
11. Gold Gutter
12. The End