Samoajan Viktori Pesonen: ”Halusin murtaa käsityksiä ihmisyydestä ja kristityistä ’Abyss’-albumilla”
Kotimainen Samoaja julkaisi viime viikolla uransa toisen albumin, ”Abyssin”. Kaaoszine tavoitti puhelimitse yhtyeen vokalisti-kitaristi Viktori Pesosen ja kyseli niin uuden albumin tekemisestä kuin sen sanoituksistakin. Haastattelussa sivuttiin myös kiertue-elämää ja haaveita sekä vähän syvällisempiäkin ajatuksia ihmisluontoon liittyen.
Moikka Viktori! Miten Samoajan vuosi 2020 on sujunut?
Viktori: Tosi kivasti. Ollaan keskitytty alkuvuosi meidän sinkkujen promoamiseen. Nyt pitää sitten keskittyä uuden levyn ja kiertueen promoamiseen. Rehellisesti sanottuna on ollut tosi kiireinen alkuvuosi, mutta sitäkin kivempi.
Lähdette maaliskuussa kiertämään kotimaata ja sen jälkeen Eurooppaa. Montako keikkaa on oikein tiedossa?
Viktori: Tällä hetkellä 26 keikkaa on julkaistuna, mutta siihen on tulossa lisää. Esimerkiksi Puolan keikat tulevat siihen.
Samoajan toinen albumi, ”Abyss”, julkaistiin viime viikolla. Millainen prosessi toisen levyn tekeminen oli, jos vertaat sitä debyytin tekoon?
Viktori: Olemme olleet tällä kertaa paljon viisaampia monessa suhteessa. Esimerkiksi levyn äänittäminen ja sitä varten etukäteisvalmistelut ovat sujuneet huomattavasti paremmin kuin esikoislevyn kohdalla. Vaikka toisen albumin äänittäminen oli työläämpää kuin debyytin, niin koko prosessi oli paljon helpompi, kun asiat olivat paremmin hallussa.
Kuunnellessani ”Abyss”-albumia löysin siitä paljon uutta mutta myös tuttuja Samoajan piirteitä. Miten koet, että uusi levy eroaa debyytistä?
Viktori: Me olimme alusta saakka paljon rohkeampia. Aloitimme biisien kirjoittamisen ja levyn suunnittelun siltä kantilta, ettemme aseta mitään rajoja. Teimme ratkaisuja, jotka tuntuivat hyvälle, ja sen seurauksena musiikkiin tuli enemmän elektronisia piirteitä syntikoiden ja samplejen kautta. Se on ainakin iso ero, että elektronista soitinta on mukana enemmän kuin aiemmin. Ja se tuntui tosi luontevalta ratkaisulta, ja kun nyt olemme kuunnelleet lopputulosta, olemme olleet tosi tyytyväisiä.
Sitten hieman sanoituksista. Aiemmin tekemässämme haastattelussa sivuutimme hieman kristillistä taustaasi. Koetko sanoitusten kirjoittamisen jossain määrin terapeuttiseksi?
Viktori: Joo, ehdottomasti. Se on sitä minulle täysin. ”Abyss”-albumin kappaleiden sanoituksia voi pitää hengellisen kamppailuni päiväkirjana. Sain pari vuotta sitten ajatuksen, että haluan kirjoittaa rehellisesti ihmisyydestä ja syntisyydestä ja toteutin sen. ”Abyss” on sitten sen ajatuksen lopputulema. Siinä on suoraan puhuttu runollisessa muodossa asioista omassa elämässäni.
Kertoisitko hieman joidenkin kappaleiden taustoista?
Viktori: Aloituskappaleessa on vahvana ajatuksena toisten tuomitseminen ja muiden vertaaminen itseensä siltä kantilta, että pitää itseään muita parempana ihmisenä, vaikka me ollaan kaikki yhtä hukassa. Minusta tuntuu, että sen sanoma on tiivistettynä se.
Se on teemaltaan aika ajankohtainen…
Viktori: Joo, näin on. Ja minusta tuntuu, että se tulee koko ajan vain ajankohtaisemmaksi. Virheellisyys nähdään nykyisin negatiivisena asiana. Tai on se varmasti aina nähty mutta nykyään tuntuu, että sitä pyritään peittelemään kaikin keinoin. Esimerkiksi musiikissa käytetään Auto-tunea ja kuvissa Photoshopia, ja kaikki pyritään saamaan mahdollisimman hyvännäköiseksi ja kuuloiseksi. ”Abyss” taistelee oikeastaan sitä vastaan. Haluan tekstien puolesta murtaa sitä kuvaa ihmisyydestä ja kristityistä, minkä mukaan kaikki olisivat täydellisiä, sillä jokainen ihminen on virheellinen jollain tasolla. Ja se on täysin inhimillistä. Jos miettii muita kappaleita, niin myös ”Deaf Walls” menee samaan kategoriaan. Siinä tartutaan kuitenkin vielä enemmän siihen fake-aspektiin. Siinä otetaan vahvasti kantaa someen.
”500 Days” edustaa omaa hengellistä läpikäymistäni ja pimennossa elämisen tuskaani. Se on ollut pitkä aika elämässäni, ja se jatkuu osittain edelleenkin. Käsittelen kappaleessa paljon omaa uskoani. Vastaavasti ”Utopiassa” teemana on kiittämättömyys. Ihmisellä on jatkuva tarve saada enemmän ja on tietynlainen tyytymättömyys tyytyä siihen, mitä jo on. Saattaa esimerkiksi odottaa saavuttavansa aina vain jotain isompaa ja isompaa, vaikka olisi jo siellä, minne alun perin tähtäsi. Siihen sisältyy myös ajatus siitä, että kun elää noissa tulevaisuuden tavoitteissa ja haaveissa, saattaa unohtaa elää nykyhetkessä.
Kirjoitin ”Utopian” Britanniassa ollessamme ensimmäisellä ulkomaankiertueellamme. Olin pitkään halunnut päästä ulkomaille soittamaan, ja kun sitten pääsimme ulkomaille, ei minulla ollutkaan siellä hyvää fiilistä. Eikä se tuntunut niin siistiltä kuin olin odottanut. Huomasin, että olinkin jo henkisesti asennoitunut kotiin palaamiseen, ja mietin kotona tehtäviä hommia.
Samoaja on suuntaamassa Suomen-kiertueiden jälkeen Euroopan suuntaan. Eurooppa on vuosien aikana tullut yhtyeelle jo tutuksi. Miten koet Euroopassa soittamisen, eroaako se kotimaassa soittamisesta jotenkin olennaisesti?
Viktori: Yksi isoimpia eroja kotimaahan nähden on se, että Euroopassa arvostetaan enemmän keikkoja. Ainakin Samoajan kohdalla. Etenkin Puolassa ja Saksassa se näkyy hyvin. Puolassa tuntuu myös siltä, että ihmiset ovat keikoilla enemmän mukana vuorovaikuttamassa. Veikkaan tosin, että osittain ero Suomen ja ulkomaan keikkojen suhteen selittyy suomalaisella asenteella. Kun käyn kuuntelemassa keikkoja Suomessa, en ole itsekään kovin vuorovaikutteinen. Haluaisin olla innokkaampi, mutta suomalainen luonne jotenkin toppuuttelee sen suhteen. Tulee sellainen olo, että ”enhän mä nyt voi olla ainoa täällä keikalla, joka on fiiliksissä”.
Kierrättekö ulkomailla soittamassa yksin?
Viktori: Se vaihtelee, mutta suurimmassa osassa keikoista olemme esiintymässä yksin. Jos on muita bändejä, niin se on aina kiva. Se kun lisää meille mahdollisuutta tavoittaa uusia kuuntelijoita ja tuo vaihtelevuutta keikkoihin. Ja ylipäätään uusien ihmisten ja bändien tapaaminen on mukavaa.
Jos mietit tulevaa, niin mikä voisi olla Samoajan seuraava isompi etappi, jonka haluaisit saavuttaa?
Viktori: Se riippuu siitä, mitä ajatellaan isona asiana. Jos puhutaan näyttävistä asioista, niin tietenkin kiertue Yhdysvaltoihin olisi mahtava. Se on ollut haaveissani mukulasta asti. Jos sitten miettii vähän arkisempia asioita, niin olisi siistiä, jos olisi varaa palkata miksaaja, jotta keikkojen soundimaailma saataisiin pysymään tasalaatuisempana. Tämän hetken haaveilu liittyy pitkälti talouspuoleen, jotta voisin kehittää Samoajaa enemmän.
Pakko todeta tuohon Jenkki-kiertueeseen, ettei se kuulosta mitenkään utopialta vaan ihan mahdolliselta.
Viktori: Joo, ihan totta. Ja minulla oli pari vuotta sitten jo suunniteltuna ja varattuna kahden viikon Jenkki-kiertue, mutta se kaatui viisumiongelmiin, ja käytänteet viisumien suhteen kiristyvät koko ajan siinä maassa. Pienten artistien on hankala päästä sinne esiintymään, ja viisumit ovat tällä hetkellä se isoin ongelma Jenkki-kiertueen suhteen. Pitäisi löytää paikallisia yhteistyötahoja, jotka voisivat auttaa viisumien saannin kanssa, niin sitten se olisi mahdollista.
Millaisia suunnitelmia Samoajalla on loppuvuotta ajatellen?
Viktori: Meillä on teemana keikkavuosi, eli pyrimme tekemään tänä vuonna mahdollisimman paljon keikkoja. Syksylle on suunnitelmissa vähintään yhtä paljon keikkoja kuin nyt alkuvuodelle.
Kiitos ajastasi, Viktori! Haluaisitko laittaa terveisiä lukijoille?
Viktori: Haluamme kiittää kaikkia, jotka tukevat meitä tavalla tai toisella. Kiitos!
Haastattelu: Aleksi Parkkonen
