Sankarittaret, jotka ovat tehneet Ingloriouksen jäseniin vaikutuksen, saivat nyt tunnustuksen tuoreimmalla pitkäsoitolla – arviossa ”Heroine”-albumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 13.9.2021

Brittiläisen hard rockin tämän hetken kärkinimiin lukeutuva Inglorious julkaisi alkuvuodesta erinomaisen, neljännen pitkäsoittonsa. Nyt lähestyvän syksyn myötä yhtye julkaisi viidennen albuminsa, joka on poikkeuksellinen: ”Heroine” ei sisällä ainuttakaan Ingloriouksen omaa kappaletta, vaan brittiyhtye on tehnyt tribuuttialbumin naisartisteille, jotka ovat inspiroineet yhtyeen jäseniä. Tämän yhtye toi auliisti julki albumitiedotteessaan. Sen seurauksena, ”Heroine”-albumilla kuullaan yhdentoista naisartistin kappaleita kuudelta eri vuosikymmeneltä.

Ingloriouksen tribuuttialbumin idea on mielenkiintoinen, se on pakko myöntää heti kättelyssä. Naisvokalistien esittämien kappaleiden sovittaminen miesäänelle avaa itsessään monia mahdollisuuksia, mutta erityisen paljon siksi, että kappaleet eroavat Ingloriouksen tyylistä reilusti. Monet alkuperäiset teokset ovat popia tai pop rockia, mutta mukaan on mahtunut myös synkempiä kappaleita, kuten Evanescencen ”Bring Me To Life” ja Halestormin ”I Am The Fire”. Inglorious on valinnut uudelleen tulkittavaksi kiintoisan joukon kappaleita, joista monet taatusti herättävät kuulijoissa nostalgisiakin tunteita. Albumilta kun löytyy toinen toistaan suurempia hittejä aina 70-luvulta viime vuoteen asti. Luonnollisesti, jotkut kappalevalinnat voivat nostattaa kuulijoissa suuria odotuksia. Se herättää kysymyksen: onnistuuko Inglorious lunastamaan odotukset?

Kun pitkäsoiton ensimmäinen kappale, Whitney Houstonin ”Queen Of The Night” pääsee ilmoille, voi kuulija tehdä havainnon, että kyseessä on ehtaa Ingloriousta Nathan Jamesin mahtavan äänen ja brittiyhtyeen riffivetoisen rock-soundin kera. Aloitusraita ei ole poikkeus, vaan Inglorious ottaa kappaleet toisensa jälkeen käsittelyyn ja muovaa ne hienosti omalle soundille sopivaksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Koska yhdentoista naisartistin kappaleet ovat lähtökohtaisesti erilaiset, on Inglorious sovittanut ne hienosti eri muotteihin: ”Barracuda” on terävä hard rock -rutistus, kun ”Midnight Sky” on pöyhkeä ja melodinen. ”Nutbush City Limits’ssä” on Status Quon vivahdetta, ja kun puhallinsoitin astuu mukaan kuvioihin, löytyy kappaleesta jopa svengaavuutta. Alun perin Christina Aguileran esittämä ”Fighter” sulautuu Ingloriouksen käsissä myös varsin murskaavaksi hard rock -teokseksi.

Henkilökohtaisesti olin kaikista uteliain Avril Lavignen ja Evanescence coverien suhteen. ”I’m With You” on lähtökohtaisesti kevyt sävellys, ja Ingloriouksen käsittelyssä kappaleesta tuleekin uusi puoli esille, kun sitä tulkitsee mies. James ei selvästi arastele asettua naisvokalistin asemaan, vaan hän uskaltaa olla tarvittaessa kuningatar (”Queen Of The Night”) tai kiukkuinen tyttökaveri (”I Hate Myself For Loving You”).

Rohkeudesta ja heittäytymisestä on ehdottomasti annettava pisteet Jamesille, mutta suurimman leuan loksahduksen aikaan sai ”Bring Me To Life” -cover. Kun kuuntelin kappaletta ensimmäisen kerran, yllätyin sen alun keveydestä. Kappale lähentyy kuitenkin pian alkuperäisen esittäjän raskasta äänimaisemaa. Etukäteen jännitystä aiheuttivat kappaleessa kuultavat taustalaulut, jotka ovat alkuperäisessä kappaleessa hyvin keskeisessä roolissa. Mietin, miten brittiyhtye mahtaisi saavuttaa riittävän raskaat vokaalit? Hermoilu oli kuitenkin turhaa, sillä Inglorious hoiti tämänkin tontin ongelmitta, ja sai coverin kuulostamaan todella hyvälle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kun ”Heroine”-albumia tarkastelee kokonaisuutena, on todettava sen olevan melkoinen kollaasi ja aikamatka aina vuonna 1973 julkaistusta ”Nutbush City Limit” -kappaleesta viime vuonna julkaistuun Miley Cyruksen ”Midnight Sky’n” saakka. Kirjavuudesta huolimatta, albumin toteutus on onnistunut ja Inglorious on yhtyeenä hyvin pätevä, minkä takia esimerkiksi Miley Curyksen ja Joan Jettin alkuperäiset teoksetkin ovat vaarassa jäädä brittiyhtyeen sovitusten varjoon. Vaikka ”Heroine” ei yllä väkevyydessään alkuvuodesta julkaistun ”We Will Ride” -albumin tasolle, avartaa albumi aivan uudella tavalla käsitystä Ingloriouksesta ja sen kyvyistä. Ennen kaikkea, brittiyhtye pääsi näyttämään kuulijoille, millaiset naisartistit ovat sen jäseniä inspiroineet, sekä tekemään kunniaa heille.