Sata kaskelottia -yhtyeen Eetu Kauppinen muistuttaa äänensä suhteen yllättävän paljon Stam1nan Antti Hyyrystä. Se saa ajatukset luonnollisesti karkaamaan lemiläisyhtyeen suuntaan, mutta ”Sydän on vuori” -albumin melankolisuus kääntää katsetta CMX:ää kohden. Yhtye tuskin pahastuu kummastakaan näistä vertauksesta. Sata kaskelottia ei ole kuitenkaan kummankaan yhtyeen kopio, vaan se on oman kuuloinen, aavistuksen progehtava rock-yhtye.

Vokalisti-kitaristi Eetu Kauppisen mukaan ”Sydän on vuori” -albumi kertoo elämän siirtymävaiheesta. ”Aamumandaatissa” peilataan nuoruuden naiiviutta, minkä elämän realismi työntää sivuun. ”Leskentekijä” on sanoitustensa suhteen katkeransuloinen, aggressiivinen vuodatus. Kappaleen lyriikoiden punainen lanka ei ole ehkä aivan selkeä, mutta se jää sivuseikaksi kertosäkeistöjen varastaessa huomion. ”Parantaja” on sanoituksellisesti metaforien vuoksi valitettavasti vielä vaikeammin tulkittava kuin ”Leskentekijä”. ”Parantaja” ei pääse puremaan kuuntelijaan, kun sisällöstä ei saa kunnolla kiinni.

Sata kaskelottia on tuonut uusimmalle albumilleen monipuolisen kirjon mielenkiintoisia melodioita. Lähes jokainen kappale alkaa erilaisessa äänimaisemassa kuin edellinen, minkä johdosta kuuntelijan kiinnostus pysyy yllä. ”Samarkand”, jossa käsitellään jälleen elämää ja valintoja murrosvaiheen reunalla, lukeutuu selkeästi albumin progeimpien kappaleiden vyyhtiin. Levyn nimikkokappale on lauluosuuksiensa suhteen huomattavasti flegmaattisempi kuin albumin muut kappaleet, mutta kun siihen lisätään kertosäkeiden mahtipontisuus, nousee nimikkoraita nimensä mukaisesti vuoren korkuiseksi. Kappaleen sanoma jää jälleen lyriikoiltaan hieman hämärän peittoon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Ennen kuin sateet alkavat” edustaa levyn suoraviivaisempaa ja aggressiivisempaa antia. Kauppisen tuskaiset lauluosuudet yhdistettyinä groovaaviin riffeihin antaa kappaleeseen koukkulyönnin kaltaista räjähtävyyttä. ”Musta tähti” nostaa osaltaan kierroksia lukuun ottamatta kertosäkeistöä, jossa vauhtia hidastetaan. Jyrkästä tahdin vaihdoksesta syntyy mielenkiintoinen kontrasti, ja kun keitokseen lisätään korkeuksiin nouseva kitarasoolo, on lopputulos mainio. Letkeästi etenevä ”Lumimies” erottuu pirteällä äänimaailmallaan, vaikka sanoituksissa synkistelläänkin. Pitkäsoiton päättävä ”Ovet” on aluksi rauhallisesti etenevä, mutta se saa loppua kohti raskautta ja ponnekkuutta.

Sadan kaskelotin ”Sydän on vuori” on monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy niin aggressiivisia rockralleja kuin pohdiskelevampiakin teoksia. Kuten Kauppinen totesi albumitiedotteessa kuvaavat albumin sanoitukset nuoruuden murrosvaihetta, siirtymää sen ajan arvoista uusiin. Sen teeman voikin huomata lähes jokaisessa kappaleessa. Murrosvaihetta mietitään usein kahdelta kantilta: teenkö muutoksen, vai jäänkö tähän. Kappaleet eivät mielestäni linkity kuitenkaan pelkästään nuoruuteen, vaan ne kuvastavat ylipäätään muutoksiin liittyviä ajatuksia.

”Sydän on vuori” on mielekäs kokonaisuus, joka kärsii välillä kuitenkin liian epäselvistä sanoituksista. Muutaman kappaleen sanoma jäi turhan epämääräiseksi, eikä niistä oikein tiedä, mitä niillä halutaan sanoa. Selkeämpi viesti olisi auttanut saamaan albumista vieläkin enemmän irti. Albumia kuunnellessa tuntui sille, että Sata kaskelottia on löytänyt tyylinsä, mutta että se ei ole vielä puhjennut täyteen loistoonsa. ”Sydän on vuori” on kaiken kaikkiaan hyvä albumi, josta löytyy reilusti variointia, eikä tylsille hetkille ole tilaa. Tämän albumin perusteella jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä yhtye saa tulevaisuudessa aikaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7/10

Kappalelista:

1. Aamumandaatti
2. Leskentekijä
3. Parantaja
4. Samarkand
5. Sydän on vuori
6. Ennen kuin sateet alkavat
7. Musta tähti
8. Lumimies
9. Ovet

Sata Kaskelottia Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen