Saatanallista outoutta Pispalan sydämessä – Satanibator & Weirdship livenä Yläkerrassa

Kirjoittanut Tuomas Saari - 4.2.2016

Tampereen Vastavirran yläkerrassa oli talvisena lauantai-iltana esiintymässä toisistaan melko radikaalisti poikkeava bändikaksikko Satanibator ja Weirdship. Toisaalta Weirdship on nimensä mukaisesti niin eriskummallinen tapaus, että lähestulkoon mikä tahansa keikkakaveri olisi aina ”väärässä” seurassa.

Terassi Pub Yläkerta on keikkapaikkana mielenkiintoinen. Olohuonemainen pubi vaikuttaa ensisilmäyksellä sopivammalta tilalta biljardin tai lautapelien pelaamiseen kuin hikiseen rock’n’roll-iltaan. Varta vasten keikkoja katsomaan tulleiden lisäksi paikalla vaikutti olevan suunnilleen yhtä paljon kantaporukkaa, joten paikka oli tupaten täynnä. Satanibatorin alkaessa viskoa täydellä voimalla juurevaa rockin, bluesin ja metallin sekoitustaan herätti allekirjoittaneessa pientä kummastusta se, kuinka tyynesti korttirinki jatkoi toimintaansa aivan lavan virkaa toimittaneen pienen korokkeen edessä. Asetelma ei ollut ehkä intensiivisin mahdollinen näin keikkayleisön näkökulmasta, paljolti juuri kalusteiden, kuten tuolien, pöytien ja kikkeripöydän sijoittelun vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole ensisijaisesti keikkapaikka vaan sitä virkaa toimittaa alakerrasta löytyvä Vastavirta-klubi.

Pienelle lavalle oli saatu ahdettua rumpali ja hauskasti erikätiset kitaristi ja basisti, jotka muodostivat peilikuvamaisesti rokkaavan kunniavartion lavan edessä jammailevan vokalisti Saara Šamanen taakse. Tiukasta yhteissoitosta huolimatta huomio kiinnittyi enimmäkseen hypnoottiseen laulajattareen ja käsittämättömiä sooloja repivään kitaristi Felix Volttiin. Bluessahtavalla uudella kappaleella alkanut keikka vaihteli sävyiltään myös metallisempaan ilmaisuun ja takaisin. Kokonaisuutta väritti kuitenkin raskaammissakin biiseissä pohjimmiltaan melko 70-lukulainen tunnelma. Jotain yhtyeen tasosta kertoo, että oma keskittyminen pääsi herpaantumaan ainoastaan tuntemattomaksi jääneen cover-biisin aikana. Laulajan palkeista löytyy voimaa kuin pienestä kylästä ja esiintymistaitoakin sen verran, että muu bändi sai instrumentaalikohdissa pistää parastaan pysyäkseen parrasvaloissa. Kitaristin aloittaessa soolotaiteensa fokus oli kuitenkin helppo pitää kuusikielisessä. Harvemmin nykyään kuulee parin minuutin kitarasooloja ja varsinkaan sellaisia, jotka pitävät otteessaan koko kestonsa ajan. Satanibatorin olisi helppo lipsua psykedeliajamittelun suohon näennäisten occult rockon lajitovereidensa tavoin. Yhtye kuitenkin seisoo omilla vahvoilla perustuksillaan tykittäen rouhean ajatonta rockia kuin kauemminkin lavoilla luuhannut konkaripartio.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Satanibatorin tyhjennettyä pajatson ansiokkaasti olisi monen bändin hankala nousta lauteille. Weirdship seilaa kuitenkin niin omissa sfääreissään, ettei vertailua keikkakumppanusten live-kunnon tiukkuudesta oikein pysty suorittamaan, eikä sille toki ole tarvettakaan. Weirdshipiä voisi kuvailla jonkinlaiseksi avantgarde rockiksi, joka ottaa vaikutteita eri genreistä aina reggaesta ja funkista länkkärisoundtrackeihin. Homman ydin on kuitenkin äkkiväärästi poukkoileva vaihtoehtorock, jonka lähimpänä mutta silti jokseenkin kaukaisena vertailukohtana tulee ensimmäisenä mieleen System of a Down. Perinteisten bändisoittimien lisäksi yhtye sotkee pakkaa kosketinsoittaja-saksofonistilla, ja erityisesti saksofoni on tervetullut mauste kokonaissoundiin. Maanisesti esiintyvä vokalisti herätteli taatusti viimeisetkin uneliaat yleisön jäsenet venkoilevalla olemuksellaan ja äänenkäytöllään. Teatraalisuutta riittää, eikä voida todellakaan puhua mistään easy listening -musiikista. Eräs paikallaolija hipsikin muualle vedoten musiikin ”liikaan polveiluun”. Keikka päättyi jamiversioon ”Midnight Rodeo” -kappaleesta, jonka esittämiseen myös Saara Šamane osallistui huikeasti eläytyen.

Lukuisista yhteiskeikoista päätellen bändien kemiat toimivat hyvin. Pubiympäristössä harvemmin todistaa näin vangitsevia esityksiä, ja nyt niitä oli tarjolla vielä kaksin kappalein. Kumpikin yhtye soveltuisi ehdottomasti myös isommille lavoille, ja Weirdshipin tapauksessa päässä alkaa pyöriä villejä ideoita sirkustyyppisestä lavashow’sta lukuisine vierailijoineen. Ehkä tämä toteutuu vielä tulevaisuudessa tai ainakin jossain toisessa, vieläkin oudommassa ulottuvuudessa.