Sateet palata saavat – Vornan uusi albumi on arvometallia

Tampereelta ponnistava Vorna julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa 27.9.2019 kehujen saattelemana. Saksalaisen Lifeforce Rocordsin kautta julkaistu ”Sateet palata saavat” on kerännyt kiitosta ja ylistystä niin kotimaan rajojen sisällä kuin ulkopuolella, eikä syyttä. Sanottakoon heti alkuun, että tällä levyllä bändi kyllä kiilasi perisuomalaisen melankoliametallin kärkikastiin.

Verrattuna edelliseen kokonaiseen albumiin, ”Ei valo minua seuraa” (2015), on nyt julkaistu tekele aikamoinen harppaus niin sovitustaidoissa kuin ylipäänsä oman tien hioutumisessa. Haparointi musiikkimateriaalin käsittelyssä on muuttunut ammattimaiseksi otteeksi ja nyt pääsee loistamaan paremmin esiin sekin, mikä saadaan syntymälahjaksi: monipuolinen taiteellinen lahjakkuus. Jälleen kerran voidaan myös todistaa, että kiire ei kanna mihinkään musiikin teossa, mutta hiljaa hyvä tulee. Edellisen albumin julkaisusta on aikaa peräti nelisen vuotta ja elää on ehditty. Uusi materiaali on ehtinyt lämmetä rauhassa, käytännön muusikkous on tehnyt omaa, merkittävää tehtäväänsä, ja alusta asti samana pysynyt bändimiehistö on hitsautunut hienosti yhteen. Eikä uuden levyn julkaisussakaan kiirehditty, vaan biisit ehtivät olla työstettyinä lähes vuoden päivät ennen ilmestymistään. Sopivan lafkan löytyminen ja syksyyn ajoittuva julkaisu hienojen musiikkivideoiden siivittämänä ovat olleet omiaan tämän materiaalin promoamisessa.

Dark folk genrenä, epämääräisine rajoineen ja sisargenreineen saavuttaa monesti syvällä tavalla suomalaisen sielunmaiseman kipua. Samalla sen voimakas luontoläheisyys voi toimia peilaavana ja jopa hoitavana elementtinä. Vornan tuotannossa on varsinaisista folk-vaikutteista etäännytty aika paljon. Runosäkeissä käytetty alkusointuisuus tietenkin viittaa Kalevalaan, ja juuri tässä kohden Vorna kulminoituukin bändiksi, joka suomalaisuuden siemenperunoita kyllä viljelee. Mutta Salovaaran lyriikoista huokuu myös väkevä, pinnanalainen syke kuin metaani Siperian soilta. Ne kertovat taitavasti ja ajattomalla tavalla ihmiselämän kamppailuista, niin murheesta kuin toivosta, ehkä lopulta jälkimmäiseen nojautuen. Biisien melodioissa Vorna ei folkia lähesty, eikä käytä varsinaisia folk-soittimia. Viulu ja alttoviulu kyllä tuovat hienosti lisäväriä musiikin sointiin, mutta niiden käyttötapa ei liity folkiin. Siltikin lopputulos on jotenkin äärettömän suomalainen ja juuri sellaiseksi se mielletäänkin. Toisaalta Vornaa voi toki määritellä vaikka melodisen death metalinkin näkökulmasta.

FHMF:n Sami Sundqvist totesi, ettei tällä levyllä ole yhtään heikkoa raitaa. No ei olekaan. Kyllä kaikki kymmenen raitaa ovat ihan vahvaa osaamista ja paikoin yllättävänkin kunnianhimoisia kun ottaa huomioon tämän puhtaiden laulujen lisäämisen edelliseen levyyn verrattuna. Vesa Salovaara otti tässä riskin, joka kannatti. Sillä siinä missä rääkylaulu mittaa kaikkein eniten asennetta, puhtaat laulut paljastavat herkempiä artikulointitaidon ominaisuuksia. Molempien hallinta näinkin syvällisen sisällön kanssa on aika vaativa homma, vaikka omia lyriikoita laulaisikin. Vornan kanssa tourneeta tekevä Kaunis Kuolematon on esimerkiksi jakanut lauluosuudet kahdelle erilaiselle tulkitsijalle ja heillä se toimii niin. Näitä kahta bändiä verrataan toisiinsa, mutta ne ovat loppujen lopuksi varsin erilaisia. Kaunis Kuolematon on soundillisesti tummempi, hyvin raskaan ja matalan murinansa kanssa, voimasointuja viljelevä ja temponsa kanssa näistä kahdesta lähempänä doomia.
Mutta hienosti ne sopivat parivaljakoksi kiertueelle.

Ihan jokaista raitaa Vornan hienolta uutukaiselta en lähde läpi tässä rämpimään. Niin moni toimittaja ja kriitikko on jo tätä kiekkoa kolunnut. Mutta nostan esille biisien parhaimmistoa ja vilkaistaan vähän, millä tavalla sitä suomalaista sielunkuvaa kudotaan kun se tehdään onnistuneesti.

Levyn viides raita, ”Maa martona makaa”, avaa levynkannet levynkansien sisällä. Tämä on se Vornan sukellus syvyyteen tällä levyllä, mistä on puhuttu. Tempo laskee ja tunnelman sävyaste muuttuu. Eteen aukeaa sisäistyneempi ja keskittyneempi musiikillinen maisema. Musiikkiteoreettisesti kuvattuna biisi aukeaa laskevalla melodiakululla ja sointuvaihdoksissa hyödynnetään pitkiä pidätyksiä. Nämä kaksi tehokeinoa yhdessä toimivat monesti ns. koukkuina musiikissa. Ja nytkin ne pysäyttävät, tunnelman tavoittaessa hetkeksi jopa KYPCin alakuloa. Voimasoinnun pilkahdus ja rääkylauluna alkavat säkeet: ”Tämä kaikki on nähty ennenkin/ Varvikot varttuneet/ vaivihkaa vironneet/ Tuskin kauan enää/ ennen kuin halla taas saa…” kertovat eittämättä suomalaista tarinaa. Ja tähän on kyllä lisättävä, että kun toisaalla valitellaan suomalaisten olevan polviaan myöten mollissa, niin metallimusiikin genre on onneksi se alue, missä ihminen saa surra surunsa pois. Sotien jälkeen suomalaisilla oli tanssilavatango, mutta tänä päivänä raskas metalli hoitaa monenkin sukupolven sisäistä painoa tässä maassa. Jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. ”Maa martona makaa” on levyn kaikista biiseistä lähimpänä ihan black metalia, vaikkei se terssittömiä sointuja niin hirmusesti viljelekään. Salovaaran rääky on kuitenkin äärettömän raskasta, riipivää ja ravisuttavaa. Kertosäe ”Ja niin maa martona makaa suvessa/ silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa…” nousee sellaisella väkevyydellä miehen keuhkoista, että jos ei tässä löydy katharsista oman tuskansa kanssa, niin ei sitten missään. Tässä olisi yksi jalokivi muuten musiikkiterapiankin käyttöön. Musiikillisesti biisi on kaikin tavoin hienosti toteutettu, kokonaisuutta palvelevine sovituksineen ja dynamiikan hienovivahteineen, ihan viimeisen tahdin loppuun saakka. Ja vielä, jos joku ei tiedä, niin sana ’marto’ on vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa hedelmätöntä. On hienoa, että biiseille on tehty englanninkieliset vastineet ja näin otettu huomioon myös muunkieliset fanit, mutta varsinkaan sointuisuutta käyttävä runous ei toki koskaan täysin käänny toiselle kielelle. Meille suomalaisillehan taas tämä on valtava etuoikeus.

Kuudes raita, ”Aalloista”, siirtyy synkästä ja raskaasta kuvasta sananmukaisesti avaralle merenrannalle. Puhtaat laulut ja rääky vuorottelevat onnistuneesti ja ylipäänsä musiikillisten satsien siirtymäkohdat ja bridget toimivat orgaanisesti ja sulavasti, kuten pitääkin. Juuri tässä näkyy Vornan suurin harppaus mitä musiikin tekemisen ammattitaitoon tulee. Ja kun raamit ovat eheät, sisältökin kirkastuu. Herkkyydessään, mutta myös ihan musiikillisissa ominaisuuksissaan tämä raita alkaa lähentyä Anton Belovin luotsaaman Kauan – bändin tuotantoa, varsinkin v.2015 ilmestynyttä albumia ”Sorni Nai”. Laveat sointimaalailut, ihmettelemään pysähtynyt tunnelma ja vastakohtaparina karkea rääky ja sisäinen häly luonnehtivat molempia. Itse asiassa ”Sateet palata saavat” vertautuu koko levyn loppupuoliskolla paljonkin Belovin mestarilliseen kykyyn maalailla musiikillisia kuvia. Herkkyys ja samalla vahva, sielukas läsnäolo ovat kummankin tuotannon oleellisia elementtejä. Sitä en tiedä, ovatko nämä artistit sattuneet toistensa tuotantoon tutustumaan.

Yhdeksäs raita, ”Sateet”, alkaa puhtain lauluin, seesteisesti ja kauniisti. Aitojen jousien käyttö tuo notkeutta, sävyä ja lisää autenttisuuden tunnelmaa. Suoranaisena tausta-apuna ne toimivat puhtaiden laulujen siirtymästä matalaan rääkyyn/murinaan. Hienosti toteutettu sovitus muutenkin. Kitaroiden tremolot ja laajat melodiakaaret antavat tilaa ja tukea front manin vaativalle osuudelle sen sijaan, että koko tunnelma olisi rikottu vaikka esiin nykivillä riffeillä. Juuri tästä on kyse kun ihan koko biisin kokonaisuus, sointivärejä myöten, on hallussa. Ehdottomasti yksi levyn parhaita raitoja.

Tämän levyn ehkä rikkaimmat osuudet ovat raidoilla 5 – 10, mitä itse musiikin tekemiseen ja taiteelliseen kehittymiseen tulee. Itse olisin asettanut avausraidaksi ehdottomasti biisin ”Maa martona makaa”, mutta tämähän ei olekaan minun levyni. Joka tapauksessa edellisestä levystä on otettu aimo askel tukevalle maalle ja sille tasolle, missä pitäisi jo olla aika monet ovet auki. Kyllä tällä materiaalilla kelpaa tehdä tourneeta ja ottaa yleisönsä. Menkäähän ihmiset keikoille!

9+/10

Kappalelista:
1. Ylle kaartuvat
2. Toinen
3. Syvyydet
4. Sydäntalven puut
5. Maa martona makaa
6. Aalloista
7. Virvatulet
8. Tyhjyys on tyyni
9. Sateet
10. Kauas

Vorna Facebookissa

Kirjoittanut: Sirpa Pelli

Kommentoi julkaisua