Satyricon tylytti Tukholmassa
Satyricon – tuo bändi, joka jakaa mielipiteitä vähintään yhtä paljon kuin maksalaatikon rusinat – julkaisi uuden levynsä ”Deep Calleth Upon Deep” kuukausi sitten. Bändi suunnisti heti levyn julkaisun jälkeen Eurooppaan noin kuukauden mittaiselle rundille nuoren norjalaisbändin Fight the Fightin ja kreikkalaisen Suicidal Angelsin kanssa. Vielä tällä rundilla bändiä ei saatu Suomeen, joten kipaisin itse katsomaan tätä kolmikkoa muutamaankin eri paikkaan, viimeiseksi rundin päätöskeikalle 21.10.2017 Tukholmaan Fryshusetin klubille, joka monen muun kiertueen keikan tavoin oli loppuunmyyty jo ennakkoon.
Satyriconilla on ollut tapana ottaa rundeilleen mukaan nousevia norjalaisia bändejä, ja tällä kertaa Euroopassa kiertuekaverina toimi oslolainen Fight the Fight. Bändi on julkaissut tämän vuoden alussa debyyttilevynsä ja kesällä ”Anitra’s Dance” -sinkun. Itse asiassa tämä yhtye on kiertänyt ennenkin Satyriconin kanssa, silloin nimellä Oslo Faenskap. Bändin genreä voisi luonnehtia jonkinlaiseksi metalliseksi sekoitukseksi, koska musiikista kuulee kaikuja niin modernista metallista, punkista kuin black metalistakin. Näistä Fight the Fight keittää kasaan omankuuloisensa kokonaisuuden. Valitettavasti Tukholmassa Fight the Fight ei vakuuttanut ollenkaan, vaan sen esiintyminen oli juuri tuota eri tyylien sekoittamista sen huonommassa merkityksessä. Sinällään tämä oli harmi, koska esimerkiksi viikko aikaisemmin Krakovassa yhtye vetäisi todella energisen ja vakuuttavan puolituntisen. Ehkäpä Tukholmassa, rundin päätöskeikalla bändiä painoi jo jonkinlainen kiertueväsymys, mikä sitten heijastui keikkaan asti. En itse nähnyt keikkaa ihan ensimmäisestä biisistä asti, mutta valitettavan sekavaksi näkemäni osuus kuitenkin muodostui. Tässä vaiheessa klubilla ei vielä ollut kovinkaan suurta yleisöryntäystä, joten ehkä sekin vaikutti bändiin. Kannattaa kuitenkin laittaa nimi mieleen, koska Fight the Fight saattaa tästä nousta vielä suurempaankin tietoisuuteen.
Toisena lämmittelyaktina kiertueella toimi kreikkalainen thrash-bändi Suicidal Angels, joka puolestaan otti Tukholmassa lavan haltuun suvereenein ottein. Tämä bändi on mielestäni yksi parhaita ”uudempia” thrash metal -yhtyeitä (jos nyt lähemmäs 20-vuotista bändiä kovin uudeksi voi sanoa). En ole koskaan siltä huonoa keikkaa todistanut, eikä sellaista tapahtunut Tukholman Fryshusetissakaan, vaan Suicidal Angels käänsi hanan auki heti ensimmäisessä biisissä ja laittoi menemään koko oman settinsä täysillä. Keikka avattiin viimeisimmän levynkin avaavalla ”Capital of War” -biisillä, ja siitä alkoi reilun puolen tunnin mittainen ilotulitus, joka sai klubin salissa jo kunnollista liikehdintää aikaiseksi, vaikka täynnä paikka ei vielä tässäkään vaiheessa ollut – siitä huolimatta, että ilta oli loppuunmyyty. Keikka pyöri pitkälti uusimman levyn materiaalissa, mutta muutama vanhempikin biisi keikalla päästiin kuolemaan. Joka tapauksessa bändiltä kuultiin jälleen hyvää thrash metalia ja saatiin kunnon meininki pystyyn ennen illan pääbändiä! Lisäpointsit täytyy antaa soivan tiukalle soittajien farkkuosastolle.
Yhdeksän aikoihin lokakuisena lauantai-iltana Klubben alkoi olla jo ääriään myöten täynnä ja ilmassa väreili odottava tunnelma. Pian salin valot pimenivät ja keikan intron sulosävelet kaikuivat saliin. Yksi kerrallaan Satyriconin soittajat saapuivat lavalla – viimeisenä itseoikeutetusti bändin keulamies mr. Satyr, joka räjäytti klubin huimaan huutomyrskyyn. Bändi aloitti keikkansa uuden levynkin avaavalla ”Midnight Serpent” -biisillä. Varmasti ainakin osa yleisöstä oli jo ehtinyt uusimpaankin tuotokseen tutustumaan, sen verran innokkaan vastaanoton avaus sai. Tästä alkoi noin puolentoista tunnin mittainen tylytys, jossa ei turhaan löysäilty missään vaiheessa vaan suollettiin yleisölle biisiä toisen perään. Turhanpäiväisiin välispiikkeihinkään Satyr ei oikeastaan langennut, vaan musiikki oli pääosassa tässä illassa.
”Deep Calleth upon Deep” oli yllättävän pienessä roolissa keikan settilistassa. Uutuuslevyltä kuultiin avausviisun lisäksi jo ennen levyn ilmestymistä maistiaisina saadut kaksi biisiä sekä ”The Ghost of Rome” keikan loppupuolella. Toisin sanoen alle kolmasosa keikkakokonaisuuden biiseistä löytyy tuoreimmalta levyltä. Edelliseltä ”Satyricon”-levyltä kuultavaksi saatiin mielestäni yksi levyn heikoimmista biiseistä, kun heti keikan avauksen jälkeen Satyr komensi yleisöä ”Our World, it Rumbles Tonight” -biisin tahdissa. Tämän samaisen levyn ”Walker Upon the Wind” puolestaan oli itselleni iloinen yllätys. Muuten keikka koostui takuuvarmoista biiseistä, joskin oman naamani hymyyn sai kaiken muun ohella lopussa soitettu ”Transcendental Requiem of Slaves”. Sama settilista bändillä oli myös viikko aikaisemmin Krakovassa, mutta Euroopan-kiertueella on kuuleman mukaan vaihdeltu hiukan uudelta levyltä soitettavia biisejä.
Satyricon päätti varsinaisen keikkansa tuttuun tapaan laulattamalla yleisöä ”Mother Northin” mukana. Ja mehän lauloimme! Tämän jälkeen bändi poistui lavalta, mutta kyllähän me tiesimme, että se tulee vielä takaisin, kun oikein kunnolla huudamme. Yleisön kannustuksen saattelemana bändi palasikin lavalle ja täräytti eetteriin vielä kappaleet ”Pentagram Burns” ja ”Fuel for Hatred”, jonka aikana kirjoittajakin intoutui mukaan mosh pittiin, jonka mr. Satyr sai yleisöön houkuteltua. Tämän jälkeen yhtye jälleen poistui lavalta, mutta eihän se Klubbenin väelle suinkaan sopinut vaan se vaati vieläkin lisää. Viimeisenä encorena Tukholmassa (aivan kuten yleensä muuallakin) kuultiin ”K.I.N.G.”, jonka jälkeen koko bändi tuli pokkaamaan yleisölle ja siirtyi ansaitulle noin viikon mittaiselle keikkatauolle.
Mainos päättyy
Satyricon tuli Tukholmaan ja näytti, kuinka lähes täydellinen keikkakokemus rakennetaan. Täytyy erikseen jälleen kerran alleviivata Satyrin todella intensiivistä lavapreesensiä. Mies todellakin ottaa tilan haltuun ja piiskaa yleisöä mukaan meininkeihin. Bändi soitti hienosti yhteen, ja myös uusi live-kitaristi otti erityisesti Tukholman keikalla jo vähän tilaa itselleenkin. Fryshuset klubin soundit tekivät oikeutta bändille, joten homma toimi loistavasti! Bändiä ei tällä rundilla saatu vielä Suomeen, mutta maaliskuussa tarjolla on sitten kolme keikkaa, jotka kannattaa ehdottomasti mennä katsastamaan!
Satyriconin settilista (lähde: setlist.fm):
Midnight Serpent / Our World, It Rumbles Tonight / Black Crow on a Tombstone / Deep Calleth Upon Deep / Walker Upon the Wind / Repined Bastard Nation / Commando / Now, Diabolical / To Your Brethen in the Dark / The Ghost of Rome / Transcendental Requiem of Slaves / Mother North // Encore I: The Pentagram Burns / Fuel for Hatred // Encore II: K.I.N.G.
Rudi Peltonen
