Hyvinkäältä kuuluu taas kummia. Tällä kertaa ei kuitenkaan kyseessä ole kukaan paikallinen hörhö ammuskelemassa talon katolta ihmisiä eikä edes Raptorin comeback, vaan paikallisen laulu- ja soitinyhtye Sawhill Sacrificen debyyttialbumi ”Deus Humana Satanas”, jonka julkaisijana toimii Violent Journey Records.

Sawhill Sacrifice yhtyeen nimenä enteili kenties hiukan deathmetallisempaa tuotantoa, ja yhtyeen biografiaa katsoessani totesin, että aiemmin julkaistut demotuotokset ovatkin sisältäneet enemmän death/ thrash metallin katkuista metelöintiä. Debyyttialbumillaan yhtye kuitenkin siirtyy astetta synkemmille vesille, ja voisi sanoa, ettei thrash metallista ole oikeastaan jäljellä kuin muistot. Death metalliakaan ei levyltä oikein tahdo löytyä muuta kuin hetkittäin Dissectionilta kuulostavat kitaramelodiat sekä lauluissa käytetyt murinat.

”Deus Humana Satanas” on brutaalia ja saatanallista black metallia, josta ensimmäisenä tulevat mieleen ruotsalaiset rytmirykmentit, kuten Marduk ja Dark Funeral, sekä melodisimmissa kohdissa yllä mainittu Dissection. Vauhtia levyltä ei puutu, vaan rumpali on ainakin saanut hakata blast beattiaan ihan koko rahan edestä, mikä käy ilmi heti avausraidalla ”Void”. Lyhyehkön intron jälkeen käynnistyvä kappale herättääkin mielenkiinnon tarkastella levyä syvemmin, sillä vaikkei yhtye ole mitään ydinfysiikkaa lähtenyt debyytillään tekemään, sen raivo, vimma ja intohimo kuuluvat selkeästi läpi heti avausraidasta lähtien.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Yhtye osaa myös rauhoittaa välillä tahtia, kuten levyn ainoassa suomenkielisessä kappaleessa ”Unhola”, joka myös nousee selkeästi omaksi levyn suosikikseni. Kun tekee uraa näin selvästi perinteitä kunnioittavalla skandinaavisella black metallilla, niin ehkä juuri suomen kieli on yksi asia, joka saisi kuulijan koukuttumaan levyyn entistä enemmän. Laulupuoli Sawhill Sacrificella on levyllä lähes täydellistä, sillä death metal -tyylisten murinoiden ja perus black metal -kärinöiden yhdistely keskenään antaa sille osa-alueelle mukavasti vaihtelua. Toki, en panisi pahakseni, jos tulevilla julkaisuilla kuultaisiin vaikkapa hiukan puhtaita taustalauluja, mutta erittäin hyvä näinkin. Hiukan tämänkaltaisesta antaa osviittaa levyn loppuvaiheessa kuultava ”Great Ones”, josta löytyy pienen hetken verran hiukan puhtaampaa vokalisointia. Kappale nouseekin toiseksi suosikikseni levyltä.

”Deus Humanas Satanas” on tyylikäs ja toimiva kokonaisuus ja ennen kaikkea erinomaisen ehjä debyytti, mutta pienet asiat yhtyeellä kaipaavat vielä hiomista. Suurimmat hitit levyltä nimittäin puuttuvat, ja ehkäpä se tempon tiputtaminen hiukan useamminkin voisi olla suositeltavaa, jotta jatkossa levyt saisivat vielä enemmän variaatiota ja sitä kautta enemmän tarttumispintaa. Perusasiat yhtyeellä ovat kuitenkin erittäin hyvin kunnossa, mutta jotain pientä omaa yhtye vielä kaipaa, jotta se nousisi aivan kotimaisen black metallin kärkikahinoihin asti. Erityisplussat lähtee rumpalille, jolla on levyllä töitä kuin Norjan maalivahdilla jääkiekko-ottelussa Suomea vastaan, kyllä siinä on saanut hanskaa heilutella.

8/10

Kappalelista:
1. Void
2. Unhola
3. Wendigo
4. God In Man
5. Slow Black Rain
6. Great Ones
7. Solution

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.sawhillsacrifice.com/

Kirjoittanut: Riku Mäkinen