Sawhill Sacrifice – Weri Ioca Waluo

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 5.8.2014

Hyvinkääläisen Sawhill Sacrificen viime vuonna julkaistu debyyttialbumi “Deus Humana Satanas” oli lupauksia herättävä tuotos. Levy oli käytännössä suhteellisen simppeliä, raa’asti rouhivaa black metallia ilman sen suurempia hienosteluja. Oikeastaan ainut, mitä jäin levyltä kaipaamaan, olivat varsinaiset ”hittikappaleet”, todelliset koukut. ”Deus Humana Satanas” oli levytys, jota jaksoi kyllä kuunnella, mutta liian perusvarmana tuotoksena sen suurin heikkous oli hukkua tuhansien muiden black metal -levyjen joukkoon. Potentiaali levyltä kuitenkin kuului, mutta jotain omaa yhtye kaipasi.

Nyt kakkosalbumillaan yhtye onkin tehnyt sen ainoan oikean peliliikkeen, jota siltä kaipasin, sillä yhtye on selkeästi omaleimaisempi ja täten helpommin erotettavissa massasta. Vaikka myös ”Weri Ioca Waluo” on black metallia, pesäero debyyttiin on valtaisa. Siinä missä vertailin debyyttiä lähinnä ruotsalaisiin lajitovereihinsa, kuulostaa ”Weri Ioca Waluo” enemmän suomalaiselta teokselta – eikä pelkästään sen takia, että tällä kertaa lyriikat ovat lähestulkoon kokonaan suomen kielellä. Sekä musiikillisesti että äänimaailmaltaan levy tuo primitiivisyydellään mieleeni ennen kaikkea 90-luvun kotimaisen black metal -skenen ”kärkinimet”, kuten vaikkapa Utgardin tai Vornatin.

Siinä mielessä Sawhill Sacrifice liikkuukin melkoisen vaarallisilla vesillä, sillä raja onnistuneen primitiivisen black metallin ja naurettavuuden välissä on ihan yhtä selkeä kuin veteen piirretty viiva. Onneksi yhtye kuitenkin pysyy tämän viivan oikealla puolella, vaikka vaarallisen läheltä toista puolta se hetkittäin liippaa, etenkin laulujen osalta. Välillä hiukan yliampuva suomenkielinen kärinä on nimittäin hyvin lähellä mennä sinne surullisen kuuluisalle Aku Ankka -osastolle, jolta kuitenkin toistaiseksi vältytään. Laulupuoli levyllä vaihtelee muutenkin aina erinomaisesta kohtuullisen heikkoon. Parhaiten se toimii kappaleissa, joissa on käytetty vierailevia laulajia, kuten avausraidassa ”Tuska”, jossa vierailee Nargath (Azaghal) sekä Grim666 (Hautakammio), sekä levyn ehdottomassa suosikkiraidassani ”Jää”, jota tähdittää The Crescentistä tuttu Hellwind. Mutta kyllä yhtyeen oma raspikurkku Thimns hoitelee myös leiviskänsä valtaosalla levystä ihan mallikkaasti, niitä muutamia mainitsemiani yliampumisia lukuun ottamatta. Etenkin herran monipuolisuus, joka vaihtelee aina tummemmasta death metal -tyylisestä murinasta perinteisempään black metal -kärinään, on asia, jota yhtye voisi tulevaisuudessa käyttää enemmänkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka ”Weri Ioca Waluo” kokonaisuudessaan on melko primitiivistä black metallia, on yhtye ujuttanut mukaan myös vaikutteita muista genreistä aina thrash-vivahteista levyn nimettömänä pysyttelevän päätösraidan folk-elementteihin. Silti levyä kuunnellessa jää mieleeni vellomaan sama kysymys kuin debyytinkin kohdalla: Missä ovat hittibiisit, ne levyn varsinaiset kohokohdat? Debyyttiä omaperäisempi levy on, sitä ei käy kiistäminen, mutta lukuun ottamatta jo yllä mainittua ”Jää”-veistosta tai levyn päätösraidan Storm/ Isengard-henkisiä viikinkihoilotuksia ovat tarttumakohdat levyllä vieläkin melkoisen vähissä.

Ja jos nyt edelleen levyä vertaa debyyttiin, niin ”Weri Ioca Waluo” on selkeästi vaikeammin lähestyttävä ja enemmän kuuntelua vaativa levy. Siinä missä debyytin luokitteli jo heti ensikuunteluilla sinne ”ihan ok” -osastolle, ”Weri Ioca Waluo” kuulostaa ensikuunteluilla melko tökeröltä, muutaman kerran jälkeen kuunneltavalta, ja useamman kerran jälkeen melko hyvältä. Erinomaista siitä ei siltikään saa, siitä pitää huolen kohokohtien poissaolo.

Erilaisuudestaan huolimatta ”Weri Ioca Waluo” ansaitsee oikeastaan yhden pisteen vähemmän kuin debyytti. Kelpo levyhän tämä on, mutta kun itse kuulen yhtyeessä edelleen potentiaalia huomattavasti parempaankin kuin pelkästään kelpo levyjen tekemiseen, niin pieni pettymyksen aiheuttama jälkimaku suuhun kuitenkin jää. Ehkä kolmannella levyllä sitten kolahtaa kunnolla?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy