Scapes – One: Unseen: One
Itselleni entuudestaan täysin tuntematon Scapes vaati hiukan bändin taustojen kartoittamista ennen varsinaista levyn tutustumista. Ja vaikken ollut aiemmin edes yhtyeen nimeen törmännyt, niin löytyihän sieltä taustalta hiukan tutumpaakin naamaa, sillä yhtyeen vokalisti ja pääjehu (levyllä myös rummut & kitara) Olli Pirkkanen vaikuttaa myös yhtyeissä Faerghail, Funeral Feast ja Panzerkvlt.
Scapes on siis kotimainen yhtye, joka täydestä tuntemattomuudesta ponnahtaa suoraan metallimaailman kartalle debyyttialbumillaan ”One: Unseen: One”. Ainakaan itse en mistään löytänyt tietoa aiemmista virallisista demoista tms., joten oletan, että levy on myös yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaisu. Saatekirjeessä yhtyeen musiikkia kuvataan Paradise Lostin, Candlemassin, Arcturuksen ja Borknagarin sekoitukseksi höystettynä Ulverin ja Opethin kaltaisilla akustisilla osioilla. Melkoisen kovia nimiä on siis mainittu heti kärkeen, mutta paha tuohon on vastaankaan mennä väittämään levyä kuunnellessa. Tosin itse olisin lisännyt vielä Katatonian listaan mukaan.
Surumielistä metallia on siis tarjolla levyllisen verran, ja mikäs sen mukavampaa näin pimeänä syysiltana kuin masentua kotisohvalla Scapesin synkistellessä taustalla. Arvostelijan masentuminen ei kuitenkaan tällä kertaa johdu stereoissa soivan musiikin huonoudesta. Scapesin kohdalla täytyy ihan ensiksi nostaa hattua sille, että vaikka kyseessä on yhtyeen debyyttialbumi, ei yhtye todellakaan ole lähtenyt soitellen sotaan ja ryntäillyt puolivalmiin ajatuksen kanssa studioon. Debyytillään yhtye kuulostaa jopa harvinaisen valmiilta paketilta.
Mainos päättyy
Rytmitykseltään progevivahteinen avausraita ”Caring Is Gone” avaa pelin varsin mallikkaasti etenkin loistavan kertosäkeensä sekä kitaraliidiensä ansiosta. Muuten oikeastaan tasavahvan levyn ainoana miinuksena on se, että varsinaiset huiput siltä uupuvat. Paljon käytetyt akustistet kitarat, O. Pikkaraisen vahva puhdas lauluääni ja hyvin tunnelmaa maalailevat kitaraliidit luovat kyllä levylle vahvan perustan, mutta monivivahteisuudesta huolimatta kappaleet ovat käytännössä ikään kuin samasta puusta veistettyjä. Hiukan kärjistettynä voisi sanoa, että levylle on tehty sama vahva kappale viiteen kertaan. Poikkeuksena mainittakoon levyn kaksi täysin akustista kappaletta ”A Song On A Mountain” sekä ”Every Waking Dawn”. Toisin ajateltuna levyn kappalemateriaali on kuitenkin tasaisen vahva eikä niinkään tasapaksu, mutta ne pienet piikit eli varsinaiset ”hittibiisit” antavat vielä odotuttaa itseään tuleville levyille.
Kokonaisuudessaan ”One: Unseen: One” on joka tapauksessa lupaava debyyttialbumi ja varmasti tutustumisen arvoinen etenkin Katatonian ja Paradise Lostin ystäville. Itselleni levy oli ainakin siinä mielessä positiivinen yllätys, että harvemmin näin valmiilta kuulostavia yhtyeitä ihan puskista kuunneltavaksi asti tulee. Mutta nyt on yhtyeen nimi ainakin painettu tulevaisuutta ajatellen mieleen positiivisella korvamerkinnällä.
7½/10
Kappalelista:
1. Caring is Gone
2. Unseen Infinite
3. A Song of a Mountain
4. The Melancholy Cycle
5. Devil May Dare
6. Every Waking Dawn
7. Doomscapes
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Riku Mäkinen
