Viisi vuotta sitten Scar Of The Sunin debyyttialbumi ”A Series Of Unfortunate Concurrencies” ponnahti kansainvälisille markkinoille Scarlet Recordsin kautta. Debyyttialbumi eroaa melkoisesti tänä keväänä ilmestyneestä toisesta albumista ”In Flood”. Se on progempi, elektronisempi ja ehkä jopa melodisempi kuin ”In Flood”.

Heti albumin alettua huomio kiinnittyy välittömästi elektronismaisiin ääniin, joita uudemmalla albumilla ei enää ole. Ne ovat yllättävän hallitsevassa asemassa parissa ensimmäisessä kappaleessa, vaikka kappaleet ovatkin äänimaailmaltaan muuten raskaita, monipuolisia ja vauhdikkaita. ”Ode To A Failure” nousee albumilta ensimmäisenä selkeästi esiin vierailevan solistin Mikael Stannen vuoksi. Stannen ääni on huomattavasti ärisevämpi kuin Terry Nikaksen, mutta se istuu kappaleeseen duettona hyvin. ”8th Ocean Driedissa” kuullaan sen sijaan rumpali Thanos Pappaksen äärettömän tiukkatahtista rummutusta sekä yhtyeen progempaa soundia. Niin kappaleen nimestä kuin äänimaailmastakin huokuu tietynlaista mahtipontisuutta, jota vokalistin ääni tukee hyvin.

Albumilla kuullaan myös muutamassa kappaleessa eräänlaisia taukoja. ”Gravityssä” on noin minuutin mittainen jousisoitinosuus, joka saa kappaleen kuulostamaan hetkittäin jopa klassiselta. Lisäksi sinfoniaorkesteria kuullaan hetki aivan kappaleen alussa, mutta muuten kappale on ehtaa metallipaahtoa, joka saa niskan jumppaamaan väkevien melodioiden tahdissa. ”Burn The Memoryssä” on vastaavasti minuutin mittainen pätkä, jossa aavemaisesta laulusta vastaa Leah Randi. Kappale on temmoltaan albumin hitaimpia, mutta tästä huolimatta kyseessä ei ole mikään hidas rakkauslaulu. ”A Pause In The Disaster” on albumin poikkeuksellisin kappale. Ensinnäkin se alkaa rauhallisella kosketinsoitolla, mutta myös melodia ja tunnelma on erilainen. Se kuulostaa albumin muihin kappaleisiin verrattuna hiukan irralliselta.

”Disciple Of The Sun” kuulostaa vain neljän minuutin kestonsa vuoksi lyhyeltä. Kappale itsessään on hyvin tavanomaista Scar Of The Sunia, mutta yllättävin piirre löytyy kolmen minuutin jälkeen: Tuntuu kuin yhtye päättäisi ottaa irti kaiken, mikä soittimista lähtee, tempo nimittäin kiihtyy huumaavaan nopeuteen. ”I Lost” sen sijaan tuntuu pitkältä kappaleelta, eikä ihme – se on nimittäin albumin pisin kunnioitettavalla kahdeksan ja puolen minuutin kestollaan! ”I Lost” on monipuolinen kappale, jossa tempoa vaihdellaan useaan otteeseen ja soundi on monipuolinen. Se ei kuitenkaan pysty täysin ylläpitämään mielenkiintoa, joten kuunteleminen viimeisenä kappaleena on haastavaa.

”A Series Of Unfortunate Concurrencies” -albumista huomaa, että se on selkeästi debyyttialbumi. Albumi tuntuu sekalaisemmalta ja vaikeammin lähestyttävältä kuin ”In Flood”. Scar Of The Sunille ominaista ovat päällä käyvät kitarariffit yhdistettyinä tiukkatahtisiin rumpukomppeihin. Joidenkin kappaleiden kohdalla kuitenkin nämä peruspiirteet hukkuvat liiaksi täytettyjen äänimaailmojen alle. Yhtye on selkeästi etsinyt omia rajojaan kokeilemalla erilaisia elementtejä, kuten elektronisia soundeja sekä parin minuutin mittaisia sooloja. Vokalisti Nikaksen lauluääni ei ole yhtä vahva kuin ”In Floodilla”, mutta se osoittaa, että kehitystä on tapahtunut senkin osalta. Joka tapauksessa Scar Of The Sun kuulostaa debyyttialbumillaan hengästyttävältä ja melodiselta metallilta.

7+/10

Kappalelista:

1. Disposable
2. Swansong Of Senses
3. Ode To A Failure
4. 8^th Ocean Dried
5. Gravity
6. A Series Of Unfortunate Concurrencies
7. Burn The Memory
8. A Pause In The Disaster
9. Disciple Of The Sun
10. I Lost

Scar Of The Sun Facebookissa
Scar Of The Sun

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen