Puhtaiden laulujen yhdistämisen örinään aloittivat 1990-luvun puolessavälissä eurooppalaiset goottimetalliyhtyeet, kuten Theatre of Tragedy, Tristania ja Within Temptation. Laulutapaa kutsutaan kaunotar ja hirviö -vokaaleiksi naissopraanon vuoksi. Siinä, missä esimerkiksi Amaranthe ottaa pop-vaikutteensa eurooppalaisesta tanssimusiikista, melodista death metalia soittava Scar Symmetry ottaa ne AOR:n suunnalta. Esimerkiksi ”The Spiral Timeshift” kuulostaa kitarafilleineen ja laulutuplauksineen niin paljon Frontiers Recordsin aikuisrock-levyiltä, että sanoitukset voisivat scifin sijaan kertoa ihan hyvin vaikka nyrkkeilystä tai karatesta.

”The Singularity” jatkaa sanoitusten osalta tuttua linjaa dystooppisessa science fictionissa, ja tulevan kolmen levyn kokonaisuuden teemana on keinoäly. Keinoäly ei tee kuitenkaan Skynetin tapaista robottien kapinaa, vaan sitä käytetään olemassa olevien ihmistenkyberneettiseksi eliitiksi kehittämiseen. Mielenkiintoista tässä, kuten muissakin kyber-dystopioissa, on se, että kaikki muut piirteet paitsi moraali tuntuvat kehittyvän. Materialistisen käsityksen mukaan omantunnon voi ymmärtää piirteeksi, jolla ihminen pyrkii suojelemaan olemassaoloaan. Eikö siis parhaaseen mahdolliseen tulokseen pyrkivä, utilitaristinen keinoäly tekisi täten ihmisistä ympäristöä ylläpitäviä, maltillisesti lisääntyviä pasifisteja ja vegaaneja? Pitääkö sen nyt aina mennä niin, että superälykäs käyttäytyy kuin supertyhmä eli syö rottalauman lailla ensin viljasiilon tyhjäksi, sen jälkeen toisensa ja kupsahtaa lopulta kuoliaaksi?

Jos sanoituksiin haettaisiin enemmän inspiraatiota Dawkinsista (erityisesti The Selfish Gene) kuin Johanneksen ilmestyksestä, kolmas levy kertoisi kilteistä kyberhipeistä. Se myös kuulostaisi enemmän progerock-bändi Kaipalta, jossa kappaleet säveltänyt Per Nilsson soittaa nykyisin kitaraa. Loogisuus on toisaalta metallin kaltaisessa teatraalisessa ilmaisussa toissijaista verrattuna siihen, että ilkeiden asioiden vain täytyy tapahtua. Sarvet pitää voida nostaa ilmaan ja ne myös nousevat. Vaikka mukana on selviä elementtejä sekä progesta että aikuisrockista, on Scar Symmetryn uutuus silkkaa metallia, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Kappaleet painottuvat kertosäkeisiin, jotka pohjustetaan onnistuneesti. Tylsiä ja keskinkertaisia hetkiä ei ole, vaan albumi pitää otteessaan loppuun asti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”The Singularity” on yksi vuoden 2014 parhaista metallilevyistä. Se on selvästi vahvin Palmqvist/Karlsson -kaksikon aikaisista tuotoksista, vaikka ei pääse vielä kovinkaan lähelle yhtyeen vuonna 2008 jättäneen Christian Älvestamin ”Holographic Universea” ja ”Pitch Black Processia”. Levyn heikoimmat kappaleet ovat ne pisimmät. Silloin, kun on yksi tarttuva ja massiivinen kertosäe, olettaa, että linja pysyy. Erittäin hyvän puolelta vajotaan kuitenkin huonoimmillaan kelpoon. ”The Singularity” on hieno nousu vaisusta ”The Unseen Empiresta” ja täyttää kokonaisvaltaisesti ennakkoon julkaistujen kappaleiden asettamat odotukset. Sen In Flamesin voi siis hyvällä omallatunnolla jättää hyllyyn.

8/10

Kappalelista:
1. The Shape of Things to Come
2. Neohuman
3. Limits to Infinity
4. Cryonic Harvest
5. The Spiral Timeshift
6. Children of the Integrated Circuit
7. Neuromancers
8. Technocalyptic Cybergeddon

https://www.facebook.com/scarsymmetry

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Sebastian Laitila