Scarecrow – Flesheaters
Vuonna 2000 Hyvinkäällä asuva frendini Tommi Parkkila kertoi kaverinsa (Jack13) juuri perustamasta paikallisesta Scarecrow-yhtyeestä. Satunnaisin ajoin kuulin Scarecrow-bändin kuulumisia ja taisi Tommi hetken kokeilla sen solistinakin. Laulajaksi kuitenkin itsensä junttasi Jack13, joka lähetteli minulle 2000-luvun ensipuoliskolla bändin ekoja treenikämppätasoisia demoja sekä EP:t ”Creepshow” ja ”Evil Never Dies”. Ainakin osasta tein Toiseen Vaihtoehtoon arvioita.
Devil’s Shitburner Recordsin vuonna 2006 julkaisemaa yhtyeen ensimmäistä ”Deadcrow”-täyspitkääkin jonnekin arvioin ja siitä jäi hyvät fiilikset. ”The Terror” – kakkosalbumia (2009) en ole kuullut ja muutenkaan ole bändiä vuosiin suuremmin seurannut. Siksi innolla otin vastaan ”Flesheaters III” – kolmosalbumin.
Kuoren avatessa iski ensimmäisinä sekunteina hämmennys että kyseessä on ”paluu alkuun”, kun esille tuli kopiokone-kantinen CDR, sen verran halvan oloiseksi etukansikuva on jäänyt. Onneksi ensifiilis osoittautui nopeasti vääräksi. Sisäsivut ovat ihan siistit ja niiden eteen on nähty kunnolla vaivaa, ja kyseessä on ihan virallinen levy-yhtiöjulkaisu. Oli ilo huomata Scarecrown ja Devil’s Shitburner Recordsin yhteistyön jatkuvan. Albumi on saksalaislafkan ja suomalaisen 82 Recordsin yhteisjulkaisu.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Kansitaiteesta ja musiikista huomaa nopeasti, ettei Scarecrow ole luopunut alkuperäisistä vahvoista teemoistaan. Niitä ovat kauhuleffat ja muutenkin horror-meininki. “Mutilated Sweet Heart” (silvottu kullanmuru) alkaa lurituksilla, miten kertojan erektio on lähes kuin moottorisaha ja käsitykseen esileikistä kuuluvat lääkärimaski ja muovihanskat. Laulun ja soitannankaan osalta ei ole mitään kullanmuruhempeilyä, vaan “Mutilated Sweet Heart” runtataan lävitse tiukasti. Sen aikana on keikoilla varmasti helppoa mennä vitutusta poistavaan moshpittiin. Seuraavana tuleva ”Flesheater Superstars” on ollut haastava luonnos, ja se on albumin toiseksi pisin (04.28 min.) biisi. Aluksi luodaan reilut pari minuuttia rauhallisella tempolla mielenosoitusmaista yllytyshuudatusta, sitten kapina pääsee vauhtiin ja laahaava tempo korostaa hienosti kappaleeseen saatua painostavaa tunnelmaa.
”Flesheaters III” – levyllä tempo on muutoin melko nopeaa; kappaleista kuusi on alle kolmiminuuttisia. Toiseksi laitettu ja armotta vedetty ”Undead Nazi Bastard” omaa tittelin mukaisen helpon kertosäerallatuksen. Levyn 12 kappaleesta vain muutama on heikohko, kuten ”Phantom” on aivan raakile ja ainoa selkeästi ylijäämäpala.
”Flesheaters III” on punkin, metallin ja hardcoren ristisiitos. Laulu ja meno ovat pääosin rankkaa, mutta esimerkiksi ”Night Of The Butterfly Knivesissa” on hyvänä vaihteluna pehmeämpää laulua ja kitarasoolottelua. Lisäksi albumille moniin kohtiin laitetut muutaman sekunnin mittaiset repliikkilainaukset ovat hyvä ja pehmentävä lisä. ”Flesheaters III” yllätti minut vahvasti ja ei ole vielä kertaakaan poistunut 25:n CD:n makasiinisoittimessa.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
8/10
Kappalelista:
01. Killing Machine
02. Undead Nazi Bastard
03. Eine Symphonie Des Grauens
04. Night Of The Butterfly Knives
05. Mutilated Sweet Heart
06. Flesheater Superstars
07. Skullfuckers
08. Miss Halloween
09. Fog From The Graves
10. Never Die
11. Phantom
12. Hands Of Satanic Porn
Kirjoittanut: Jari-Pekka Laitio-Ramone
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
