Saksalaisen Scarnivalin debyyttialbumi ”The Art of Suffering” ilmestyy 7. elokuuta. Hannoverilaisten miekkosten melodinen death metal ottaa vaikutteita Soilworkin ja In Flamesin kaltaisilta pohjoismaalaisilta melodeath-suuruuksilta, mutta uhoaa maustavansa perinteistä keitosta myös omilla mausteillaan. Esikoislevy tarjoilee tukuittain tarttuvia melodioita ja äkäisiä riffejä, mutta onnistuuko se kuitenkaan tarjoamaan mitään omaperäistä tai yllättävää?

Vastaus edeltävään kysymykseen kuuluu: kyllä ja ei. Puuskahdan levyä kuunnellessani useamman kerran turhautuneena, koska olen kuullut tämänkin melodian sata kertaa aiemmin. Joistakin biiseistä löytyy kyllä hyviä koukkuja, jotka estävät tylsistymisen, mutta mukaan mahtuu silti turhan paljon ennalta arvattavaa tavaraa. Avausraita ”The Art of Suffering” potkaisee levyn vakuuttavasti käyntiin, mutta lähinnä edellä mainituista syistä muut alkupuolen biisit eivät juurikaan viisaria väräytä. Levyn loppupuolisko sen sijaan jyskää jo koukuttavammin. Levyltä olisi joutanut karsia muutama heikompi täytebiisi kokonaan pois, niin olisi varmaan eri ääni allekirjoittaneenkin kellossa. Jo mainitun nimibiisin lisäksi eniten ponnekasta nyökyttelyä saavat aikaan vuoroin groovaava ja vuoroin runttaava ”The Hunt”, C-osassa herkullisesti kieroileva ”One Morning Left” sekä tyly päätösraita ”Lies”, joka herättää kuulijan yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että tässä bändissähän on myös pätevä rumpali.

Vokalisti Daniel Siebertiä täytyy kehaista monipuolisesta tulkinnasta, koska mieheltä kuuluu luonnistuvan niin matalampi murina kuin terävämpikin ärjyntä varsin tyylikkäästi. Siebert saa myös yhdellä raidalla kaverikseen laulajan ”isojen poikien piireistä”, kun esikuvabändi Soilworkin Björn ”Speed” Strid vierailee kappaleessa ”Watch Me”. Kyseinen biisi on muuten mukavan energinen ralli, mutta siinä on koko albumin surkein kertosäe, joka on umpikliseinen lyriikoita myöten, eikä sitä pelasta edes vieraileva laulaja. Näin merkittäviä notkahduksia levyn biiseissä ei onneksi tämän lisäksi ole muita.

”The Art of Suffering” ei ole missään nimessä huono levy, eikä varsinkaan huono esikoislevy. Kokonaisuus pääseekin pisteellä yli keskitason, ja ehkä tulevaisuudessa Scarnivalilta kuullaan vielä enemmän itsensä kuuloista musiikkia, josta loputkin turhat genrekliseet ovat hioutuneet pois. Loppujen lopuksi jäin siis kaipaamaan kokonaisuudessaan omaperäisempää ulosantia, jolla yhtye erottuisi edukseen melodisen deathin laajalla kentällä.

6 /10

Kappalelista:

1. The Art of Suffering
2. God Given
3. The Easy Solution
4. Hindsight
5. Losing Identity
6. Watch Me
7. The Hunt
8. Rewind
9. Pathetic
10. Eternal Salvation
11. One Morning Left
12. Lies

Scarnival Facebookissa

Scarnivalin kotisivut

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy