Scott Weiland tunnetaan Velvet Revolverin ja Stone Temple Pilotsin entisenä laulajana sekä über-rockdiivana. Nyt Weiland on koonnut kasaan ”Blaster”-nimisen albumin taustajoukkonaan The Wildabouts -yhtye. Kuulostellaan, mitä herra Weiland on saanut aikaan.

Albumin avausraita ”Modzilla” alkaa kovasti Lenny Kravitzin ”American Womanin” tunnelmissa.  Juuri tämänkaltaista materiaalia odotinkin tältä albumilta. ”Way She Moves” ja ”Hotel Rio” jatkavat samoilla jalanjäljillä tarjoten perinteisempää rokkia. ”Amethyst” puolestaan olisi muuten ihan toimiva kappale, mutta laulumelodia on erittäin väsyneen kuuloinen.

Raidalta viisi löytyvä ”White Lightning” on hieman bluesahtava kappale, joka toimii yllättävän hyvin omana kokonaisuutenaan. Mollipainotteisesta tunnelmasta siirrytään positiivisempiin fiiliksiin, kun ”Blue Eyes” aloittaa rauhallisen hempeilyn. ”Blue Eyes” on Weilandin tyylinen rakkauslaulu, jos sitä nyt edes rakkauslauluksi voi kutsua. ”Bleed Out” on puolestaan ”Blue Eyesin” vastakohta: energinen ja punkahtava. Tämä kappale muistuttaa hyvin vahvasti Velvet Revolverin tuotantoa.

”Youth Quake” on siitä outo kappale, että siihen pääsee kunnolla sisälle vasta kertosäkeen tietämillä. Viimeistään kitarasoolon kohdalla on todettava, että tämä omituinen kappale on albumin parhaimpia. Oudoissa tunnelmissa jatketaan, sillä raidalta yhdeksän löytyy ”Beach Pop”, joka on fiftarityylistä rokkia, johon on sekoitettu Weilandin raakaa karismaa.

Vihdoin ja viimein palataan taas kunnon rokkiin. ”Parachute” on sellaista Weilandin tyylistä materiaalia, jota kuultiin jo parissa ensimmäisessä kappaleessa. Yllättävän säväyksen koko albumille antaa myös ”20th Century Boy”. Kun kappaleen ensimmäiset kitarasoinnut lähtevät käyntiin, tulee fiilis, että nyt ollaan asian ytimessä. Tunnelma kuitenkin onnistuu lopahtamaan kappaleen loppupuolella. Albumin päätösraitana kuullaan rauhallinen ja kantrihenkinen ”Circles”, joka lopettaa albumin heleään banjon soundiin.

Scott Weiland And The Wildaboutsin ”Blaster” on yllättävän hyvä kokonaisuus ja vastaa lähes täysin omia odotuksiani. Plussaa albumille ropisee siitä, ettei sillä ole yhtään todella karmaisevan huonoa kappaletta. Toisaalta, tältä albumilta ei myöskään löydy sitä timanttikappaletta, joka saa ihon kananlihalle. Jos kevyempi rokki on alaasi, kannattaa tsekata tämä albumi lävitse.

8 / 10

Kappalelista:
1. Modzilla
2. Way She Moves
3. Hotel Rio
4. Amethyst
5. White Lightning
6. Blue Eyes
7. Bleed Out
8. Youth Quake
9. Beach Pop
10. Parachute
11. 20th Century Boy
12. Circles

http://www.scottweiland.com/

Kirjoittanut: Tia Salmela