Screamoilusta utuisen kypsään setärockiin – arviossa Pianos Become the Teethin ”Wait for Love”

Kirjoittanut Juri Hiltunen - 10.3.2018

Raakana screamo-bändinä uransa hieman yli kymmenisen vuotta sitten aloittanut Pianos Become the Teeth tuntuu jääneen Suomessa melko vähäiselle huomiolle. Se on sääli, sillä tämä yhdysvaltalainen yhtye väänsi emotionaalisesti veitsenterävää surun ja vihan cocktailia aikaisemmilla levyillään muita verevämmin, erityisesti  vuoden 2011 tunneriittoisella levyllään ”The Lack Long After”. Tämän jälkeen yhtye ilmeisesti aikuistui ja julkaisi vain puhtaita vokaaleja sisältävän, emotionaalisesti kypsän ja haikean levyn ”Keep You”, joka yllätyksekseni osoittautuikin yhtyeen parhaaksi tekeleeksi ja samalla vuoden 2014 huippuhetkeksi. Neljän vuoden odotuksen jälkeen on tullut taas aika palata hammaspianoiden äärelle ja pyöräyttää pumpun uusin albumi ”Wait for Love” levysoittimeen.

Yhtyeen soundi on kypsyessään elänyt ja kuollut toteavista, yksinkertaisista ja haikeista vokaaleista, jotka yhdistettynä tunnelmaan sopiviin lyriikoihin juuri oikeissa biisin kohdissa ovat kirurginveitsen tavoin uponneet suoraan kuulijan herkkyyshermoon. Mielessä pyörivät yhä ”Keep You” -levyn parhaat hetket, joissa vokalisti Kyle Durfey toteaa lakonisesti lyhyitä lauseita, jotka ovat oikeanlaisella instrumenttien tuella nousseet korkeisiin selkäkarvoja nostattaviin sfääreihin. Tämänlainen tapa luoda biiseihin koukkuja on hienovarainen taiteenmuoto, sillä väärällä biisin kohdalla tai keskinkertaisella riffillä sanoitukset eivät vain saa samaa liikevoimaa taakseen. Muutamia samantyylisiä bändejä ovat niin ikään isoksi kasvanut La Dispute tai hieman raskaampi Touché Amore, jotka saavat kuulijan parhaimmillaan väräjämään traumojensa nautinnoissa samoin kuin Pianos Become the Teeth parhaimmillaan tekee.

Itse levyyn: ”Wait for Love” on yhä enemmän indie-setärockia ja yhä vähemmän emoa. Yhä kauempana on alkuaikojen raivokas epätoivo ja yhä hienovaraisempaa on samea melankolia, jossa kappaleet on uppopaistettu. Biisit ovat kuitenkin myös aavistuksen toiveikkaimpia ja tulevaisuuteen katsovampia kuin aikaisemmin, mikä on pieni muutos edelliseen levyyn nähden.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tuotanto levyllä on lämmin ja muhkuisa. Instrumentit soivat täyteläisinä vailla erityispainotuksia, ja ammattimainen jälki kuuluu levyn lävitse. Rummut ajavat tasaisena junana levyn läpi niin hyvässä kuin pahassakin, kitarat kaikuvat tarvittavissa kohdissa, äänimaailma on balanssissa, ja basso pörisee oikeissa kohdin sopivalla tavalla huomiota herättävästi.

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta ”Wait for Love” epäonnistuu valitettavasti siinä, missä yhtye oli ennen paras. Se ei nimittäin kykene taikomaan sellaisia tunteen sfäärejä tai lakonisuuden syvyyksiä kuin aikaisemmilla levyillään vaan jää pintaliitoiselle tasolle kauhomaan tyhjää. Tunnemaailma on laiskan ja ohuen sumun väsyneenä harsona levyn yllä, eikä se tunnu nousevan lentoon missään kohtaa. Riffit eivät jää mieleen, ja vokaalit sekä sanat hukkuvat niiden mukana. On vain epämääräinen kasa mössöytyvää tunnelmamattoa, joka toistuu enemmän tai vähemmän samana kappaleesta toiseen.

Vain muutamat hetket herättävät kuten biisin ”Dry Spells” melankolisesti laskeva loppuriffi, joka tuntuu vasta käynnistyvän juuri ennen biisin loppua. Samoin käy kappaleessa ”Forever Sound”, johon olisikin pitänyt rakentaa lisää intensiteettiä vielä yksi kierros. Hyvistä hetkistä voidaan mainita vielä ”Fake Lightning” sekä ”Charisma”, jotka avaavat levyn hyvällä draivilla. Siihen ne mieleenjäävät hetket kuitenkin aika lailla jäävätkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haluaisin kauheasti pitää tästä levystä, koska tiedän, että Pianos Become the Teeth osaa erinomaisesti herkän ja vivahteikkaan tunteikkuuden kuten se näytti edellisellä levyllään ”Keep You”, joka on muuten myös aikaisemmin Kaaoszinella arvosteltu. ”Wait for Love” on joka tapauksessa hionut bändistä kaikki särmät pois hyviä biisejä myöten. Olisin toivonut edes yhtä tai kahta suurenkaunista huippuhetkeä, mutta niitä vain ei ole tällä levyllä. Yksinkertaisesti voisi tiivistää, että biisit ovat keskinkertaisia. Ehkä ensi kerralla sitten. Ainahan voin kuunnella yhtyeen kahta aikaisempaa levyä.

6½/10

Kappalelista:

  1. Fake Lightning
  2. Charisma
  3. Bitter Red
  4. Dry Spells
  5. Bay of Dreams
  6. Forever Sound
  7. Bloody Sweet
  8. Manila
  9. Love on Repeat
  10. Blue

Pianos Become the Teethin kotisivut

Pianos Become the Teeth Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat