Sculptorin ”Untold Secrets” on monella tapaa raskasta kuunneltavaa

on jokseenkin tuore tuttavuus melodisen death metalin kentällä. Brasilialaisyhtye perustettiin vuonna 2015, ja debyyttialbumi ”Untold Secrets” näki päivänvalon joulukuussa 2020. Viisikon jäsenillä on taustallaan aikaisempia musiikillisia projekteja, joten aivan kylmiltään ei ensimmäistä täyspitkää lähdetty julkaisemaan. Aikaisempi kokemus ja yhtyeen puoli vuosikymmentä kestänyt kypsyttely eivät kuitenkaan kuulu levyllä niin vahvasti kuin voisi toivoa, vaan ”Untold Secrets” jää valitettavan keskinkertaiseksi teokseksi.

Nelisenkymmentä minuuttia kestävä kokonaisuus koostuu instrumentaalisesta alkusoitosta ja kymmenestä kappaleesta, jotka kellottavat radiosoittoystävälliset kolme-neljä minuuttia kukin. Soittolistoille tällä materiaalilla tuskin on asiaa, sillä valittu genre on raskas ja musiikillinen toteutus enimmillään kädenlämpöistä. Sculptorin kuolometalli on koskettimista ja orkestraatioista riisuttua, black metal -vaikutteilla höystettyä toimittamista. Jälkimmäiset kuuluvat taajaan käytetyissä tremoloriffeissä ja vokalisti Rick Eraserin huutolaulutyylissä, jota voisi kuvailla keskimatalaksi, puolikuivaksi ärinäksi. ”Untold Secrets” on kitaravetoista, synkkää, jopa masentavaa kuunneltavaa – enkä viittaa viimeksi mainitulla vain siihen, että duurisoinnut ovat harvemmassa kuin ruodot lohifileessä.

Tasapaksusta kappalemassasta edukseen erottuvat balladinomainen ”Embrace Yourself” sekä ”Untouchable Truth”, jonka Opeth-henkinen lopuke on ehkäpä koko albumin mielenkiintoisin ja vaikuttavin osuus. ”Embrace Yourself” tarjoilee itkeviä kitaramelodioita sekä varsin miellyttävää puhdasta vokalisointia, jota olisi voitu hyödyntää levyllä enemmänkin. Rick Eraser lausuu kömpelöllä englannilla luotuja lyriikoita yhtä lailla kömpelösti, mikä tuo muutoin vakavasti esitettyyn musiikkiin tahatonta, myötähäpeällä silattua komiikkaa. Sanoitukset ovat pitkälti yhdentekeviä eivätkä tuo albumille juuri lisäarvoa tai uusia ulottuvuuksia. Tämä on itselleni suuri miinus, mutta tuskin hetkauttaa niitä, joille on se ja sama, mitä musiikin päälle huudetaan, kunhan huudetaan.

Ylipäätään valittuun genreyhdistelmään intohimottomammin suhtautuvan arvostelijan on vaikea päästä sisään julkaisuun, joka ei voi ylpeillä laadukkailla sävellyksillä tai hyvällä teknisellä toteutuksella. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla levy herätti lähinnä alakuloa ja tylsistymistä, eikä myöhemminkään onnistunut aidosti innostamaan tai osoittamaan tekijöidensä kunnianhimoa. Omiin korviini epäonnistunut miksaus ei auta asiaa: äänimaailmassa saisi olla roimasti enemmän syvyyttä ja selkeyttä, ja erityisesti rummut kuulostavat lattealta taputtelulta. Musiikillinen yksiulotteisuus voi toki viehättää niitä, jotka nauttivat nimenomaan Sculptorin valitsemasta tyylilajista eivätkä kaipaa sen enempää vaihtelua albumikokonaisuuden sisälle. Tällaisessa täsmälähestymisessä on tosin juuri se huono puoli, että kohdeyleisö on varsin rajattu ja muita kuulijoita – kuten allekirjoittanutta – on vaikeampi vakuuttaa. Melodeathin vannoutuneille ystäville ”Untold Secrets” saattaa tarjota enemmän pureskeltavaa, mutta itselleni tästä jää auttamattoman valju vaikutelma.

4 /10

Kappalelista:

  1. Interlude
  2. No Control
  3. Redemption
  4. Beyond Madness
  5. Born to Be Slave
  6. Embrace Yourself
  7. Empty Space
  8. Requiem
  9. Untouchable Truth
  10. Wake Me Up When the Pain Goes Away
  11. Watch Rope

Sculptorin virallinen verkkosivusto

Kommentoi julkaisua