Scythe

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 26.4.2012

Yhdysvaltalainen Scythe saattaa olla vielä monille lukijoista tuntematon yhtye, mutta jos mainitaan eräs legendaarinen edes mennyt yhtye nimeltä Usurper, saattaa jokunen teistä arvata jo, että mistä on kyse. Scythe on Usurperin keulahahmon Rick Scythen uusi yhtye, joka jatkaa vahvasti Usurperin hengessä, soittaen tinkimätöntä ”old school”-metallia. Yhtye on juuri julkaissut debyyttialbuminsa ”Beware The Scythe” suomalaisen Primitive Reaction Recordsin kautta ja Kaaoszine otti albumin tiimoilta sähköpostitse yhteyttä itseensä Rick Scytheen, joka kertoo haastattelussa muun muassa hieman lisää debyyttialbumista sekä Usurperin hajoamisesta…

Hei Rick, mitä Scythelle kuuluu tällä hetkellä?

RS: Scythella menee hienosti! Uusi albumimme julkaistiin juuri Primitive Reaction Recordsin kautta ja rajoitettu painos siitä vinyylilevynä R.I.P. Recordsin kautta. Valmistaudumme samalla isoon albumin julkaisutilaisuuteen, joka pidetään huhtikuun 27.päivä täällä Chicagossa.

Olette juuri julkaisseet uuden “Beware The Scythe” –albuminne, kertoisitko lukijoillemme siitä hieman enemmän?

RS: Albumi sisältää yhdeksän tinkimätöntä black/death thrash-kappaletta täynnä farkkua, nahkaa, pään- ja nyrkin heilutusta. Tässä on aitoa underground-metallia 80-luvun keskivaiheen klassisen metallin hengessä. Musiikki on 100% kovaa vain todellisille metallisotureille. Sanoitukset käsittelevät monia eri aiheita todellisuuden okkultistisesta puolesta. Kaikkea alkaen salaisista seuroista, maailmanlaajuisesta tyranniasta, hurjasta teknologian kasvusta, lopun ajan ennustuksista, entisajan jättiläisistä ja ulkoavaruuden roduista, eli helvetin kovia kappaleita metallista!

Ennen Scythea soitit useamman vuoden Usurperissa, voisitko kertoa miksi Usurper hajosi?

RS: Olen erittäin ylpeä kolmestatoista vuodestani mitkä vietin Usurper-yhtyeessä. Saimme mahdollisuuden soittaa 17. eri maassa, ja kiersimme mahtavien yhtyeiden kanssa, kuten Manowar, Cradle Of Filth, Dark Funeral, Enthroned ja monta muuta. Nauhoitimme kuusi albumia ja saimme jopa King Diamondin vierailemaan ja laulamaan vuoden -99 ”Necronemesis”-albumille. Mutta kuten sanotaan, niin kaikki hyvä loppuu joskus.

Oikeastaan Earache ei halunnut julkaista viimeistä albumia sopimuksessamme, koskien ”Cryptobeast”-albumin huonoa menekkiä. Ihmiset mieluummin latasivat levymme netistä, kuin ostivat CD:n. Olimme uramme tärkeimmässä kohdassa. Soitimme pääesiintyjänä ympäri Jenkkejä ja esiinnyimme jopa Norjan Inferno-festivaalien päälavalla vuonna 2006 – ja siltikään myyntitulot eivät olleet tarpeeksi hyvät.

He eivät ikinä virallisesti irtisanoneet sopimustamme, joten tuolloin emme voineet tehdä mitään, edes sopia uutta sopimusta toisen levy-yhtiön kanssa. Se aiheutti yhtyeen sisällä jännitteitä ja lopulta asiat vain luhistuivat. Nuo olivat hienoja aikoja, mutta nyt olen valmis jatkamaan Scythen kanssa!

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat musiikilliset erot Usurperin ja Scythen välillä? Vai onko niitä yhtään?

RS: Tavallaan tämä jatkuu siitä, mihin Usurper jäi. Periaatteessa kirjoitin kaiken Usurperille ja melkein kaiken ”Beware The Scythe”-albumille, joten luonnollisesti niillä tulee olemaan samanlaisuuksia. Mutta suurin ero on, että Scythe on enemmän suoraviivaisempi ja riisutumpi.

Scythen vahvuus tulee sen perustavasta energiasta ollakseen kolmejäseninen; minä itse ja Dan Geist (bassossa) teemme paljon yhteisiä lauluosuuksia ja luomme yhtenäisen soundin bassolla ja kitaralla. Pääasiamme on tehdä jokaisesta kappaleesta ”nyrkinkestävä” ja ”päätä heiluttava”, emme halua moderneja räjähdysmäisiä biittejä, tai muita ”päätä heiluttamattomia” elementtejä musiikissamme.

Meillä on muutamia tosi nopeita kappaleita, mutta ne ovat saaneet juurensa tyyleistä, kuten Venom, Sodom, Celtic Frost, Motörhead, vanhasta Slayeristä; ei modernista räikeästä tyylistä. Emme yritä kuulostaa albumilta joka on nauhoitettu 80-luvulla, vaan me ehdottomasti olemme tekemässä jotain autenttista vuodelle 2012, mutta yrittämättä kuitenkaan keksiä pyörää uudestaan.

Debyyttialbuminne julkaistiin suomalaisen Primitive Reactionin kautta. Kuinka päädyitte yhteistyöhön heidän kanssaan, ja oletteko tyytyväisiä heidän työhönsä tähän mennessä?

RS: Usurperissa teimme yhteistyötä hienon suomalaisen artistin Juha Vuorman kanssa, joka maalasi meille monet albumin kannet vuosien varrella. Yhtyeen hajottua pysyimme kuitenkin ystävinä. Tämä mies on todellinen ystävä minulle, hän aina pysyi lojaalina mikä on harvinaista näissä piireissä. Vuonna 2007 harkitsin klassisen ”Threshold Of The Usurper” MCD:n uudelleenjulkaisua. Albumi oli Usurperin parhaita ja julkaistiin Necropolis Recordsin, Blackened Recordsin, Merciless Recordsin, ja joidenkin muiden levy-yhtiöiden kautta, joita en nyt juuri muista.

Alun perin se julkaistiin vuonna-97, joten 10. vuosipäivän kunniaksi keksin julkaista albumin uudestaan vinyylinä ja CD:nä, uudella kansitaiteella, valokuvilla, merkinnöillä/haastattelulla sekä lisätä muutaman ennestään julkaisemattoman kappaleen mukaan, jotta siitä saisi kokopitkän albumin. Pyysin Juhaa maalaamaan kannen, mutta minulla oli vaikeuksia löytää oikeaa levy-yhtiötä, jonka kautta julkaista albumi. En halunnut lähestyä mitään ”isoa” yhtiötä, koska ne ovat kaikki roistoja, mutta en kuitenkaan tiennyt montaa underground-yritystäkään. Juha esitteli minut Tuomakselle ja saimme sovittua hyvän diilin. Hoidimme homman vanhan ajan tyyliin rehellisyydellä ja lahjomattomuudella, jolloin vielä vaihdeltiin c-kasetteja.

Primitive Reactionissa tehtiin fantastista työtä uudelleenjulkaisun kanssa, joten kun oli aika julkaista Scythen debyyttialbumi, tiesin keiden kanssa halusin työskennellä. En halua sopia diiliä Scythen ja ison levy-yhtiön välille, sen sijaan haluan tehdä työtä todellisten underground-yhtiöiden kanssa eri maista, jotka tekevät asiat kunnolla. Tällä tavoin pystyn säilyttämään omat oikeuteni musiikkiini ja silti saada pätevät ihmiset mukaan hommiin. Primitive Reaction rokkaa!

Suomi rokkaa, ja on todella ”metallinen” maa.  Suomalaiset ovat kovia, eikä mitään nössöjä! Siellä on kylmää, pimeää, autiota ja eristettyä… vain vahvimmat selviävät Suomessa. Aivan kuin Chicagossa, mutta eri syistä. Chicago on iso kaupunki, paljon rikollisuutta, on ylikansoitettu, mutta sinun pitää olla vahva selviytyäksesi siellä, ei ole tilaa nössöille… ei kuten Kaliforniassa tms., ha ha!

Olet ollut mukana metalliskenessä jo useita vuosia. Miten koet metallimusiikin kehittyneen yleisesti ottaen näiden vuosien aikana?

RS: Rehellisesti, on erittäin vaikeaa pysyä kaiken tämän mukana. Yritän pysytellä kärryillä uusien yhtyeiden suhteen, tai edes vanhojen jotka julkaisevat uusia albumeja, mutta kaikkea ei vaan pysty seuraamaan. Yhtyeitä on vaan niin paljon, niin paljon tyylilajeja, ja niin paljon ihmisiä metallin parissa vääristä syistä. Niin paljon hipster wanna-be rokkistaroja… ja kaiken päätteeksi päädyn kuitenkin kuuntelemaan vanhempaa metallia tai sitten kirjoittamaan omaa musiikkia kuultavaksi. Scythe on tarkoitettu undergroundiksi.

Mitä mieltä olet nykypäivän digitaalisista julkaisuista? Näkisittekö Scythen julkaisevan albumin pelkästään netissä digitaalisena?

RS: Internet on hyvä “työkalu”, sitä se vain minulle on. Ilmeistä on, että elämme digitaalista aikaa missä nuoret eivät ole kasvaneet ilman tietokonetta. Nuoret joilla ei ole käsitystäkään mitä kasettien vaihto oli, tai mikä pahempaa, heillä on käsitys että kaiken tulisi olla ilmaista. Tiedän että minulla tulisi olla materiaalia kuultavaksi tai ladattavaksi netistä, joten sen kanssa ei ole ongelmaa, mutta minusta olisi silti olennaista omistaa varsinainen levy- tai CD-kokoelma.

Pidän kyllä siitä, että on helpompaa kommunikoida internetin välityksellä ihmisten kanssa, ja että on mahdollisuus kuulla yhtyettä ennen kuin syytävät käteistä eteenpäin. Mutta minusta myös tuntuu siltä, että metallialbumin näkeminen ja tunteminen livenä, siistin kansimaalauksen kanssa alkaa vanhentua. Haluan varmistaa että Scythella on aina tarjolla konkreettiset kappaleet kaikista julkaisuistamme.

Musiikkinne on melko “old school” –vaikutteista. Kuuluuko metallin olla tämänlaista mielestäsi? Oletteko ikinä soittaneet, tai harkinneet soittavanne jotain modernimpaa tyyliä?

RS: Vihaan uudentyylistä metallia. Vihaan näitä metallittomia, tietokoneellistettuja soundeja, moderneja hienoja leikkauksia, toisiinsa liitettyjä kitarakohtia ja mauttomia, photoshopattuja albuminkansia. En usko että edes osaisin soittaa modernia metallia jos yrittäisin. Kuten sanoin, jos se ei saa päätäni heilumaan, niin se ei ole metallia minulle. Moni yhtye väittää olevansa metallia, koska käyttävät matalalle viritettyjä ja ”vääristyneitä” kitarasoundeja, mutta jos se ei saa juuriaan rock n’ rollista, se ei ole silloin heavy metallia.

Mitkä yhtyeet ovat olleet suurimpina vaikuttajina sinulle?

RS: Ehdottomasti ensimmäisen thrash, death ja black metal-aallon yhtyeet, 80-luvun puolivälistä sen loppuun; Venom, Celtic Frost, Sodom, Mercyful Fate, Bulldozer, Slaughter, vanha Slayer, Possessed… myös heavy rock, kuten Ted Nugent, Black Sabbath ja Blue Öyster Cult.

Oletteko soittanut livekeikkoja Scythen kanssa, onko aikomusta? Mitään mahdollisuuksia nähdä teitä soittamassa Euroopassa joku päivä?

RS: Olemme juuri aloittamassa soittamisen. Soitimme killerishown saksalaisen yhtyeen Desasterin kanssa, ja pidämme albumin julkaisuesityksen täällä Chicagossa muutaman tosi kovan amerikkalaisen yhteen kanssa, kuten Stone Magnum, Gates Of Slumber ja Midnight. Haluamme ehdottomasti soittaa enemmän keikkoja jatkossa, tavoitteenamme on soittaa Euroopassa keikoilla ja festivaaleilla. Usurper sai hienon vastaanoton Euroopassa ja minusta tuntuu että Scythe menestyisi siellä myös. Toivon että pääsemme soittamaan Suomessa Scythen kanssa. Kuten sanoin aikaisemmin, Suomi on yksi ”metallisin” maa koko maailmassa… 100% kova!

Yksi huumoripohjainen kysymys tähän loppuun: Olet ollut metallifestareilla eilen illalla ja aamulla heräät samasta sängystä Cronos (Venom) vasemmallasi, Tom G. Fisher (Celtic Frost) oikeallasi ja Doro teidän kaikkien päällä. Mitä helvettiä on tapahtunut?

RS: HA HA! Tämä on ehkä yksi oudoin kuvitteellisin kysymys mitä minulta on ikinä kysytty… Okei, sanoisin että Doron pitäisi ehdottomasti varoa Scythea, tai muussa tapauksessa nauttia siitä! (Beware the Scythe or enjoy the Scythe!) Sitten sanoisin kaikille, ”En tiedä miten olemme kaikki tänne päätyneet, enkä ole edes varma haluanko tietää… Etsitään rumpali ja perustetaan hiton kova sivuprojekti!”

Kiitos haastattelusta! Haluaisitko vielä sanoa muutaman sanan Kaaoszinen lukijoille?

RS: Kiitokset suurelle Kaaoszinelle ja kaikille tosi headbangereille Suomessa! Tsekatkaa http://www.scythe.us/index.html tai http://www.facebook.com/scythe.chicago – kuunnelkaa musiikkia, jos pidätte siitä mitä kuulette, niin ostakaa CD Primitive Reactionilta. Toivottavasti näemme pian tulevaisuudessa keikkojen merkeissä!

http://primitivereaction.com/