”Se, mikä tehdään, niin se tehdään kunnolla” – haastattelussa kuopiolainen metalliyhtye Marras

MARRAS

Kuopiossa vuonna 2013 perustettu, modernia metallia soittava Marras on uransa aikana julkaissut kolme EP-levyä, joista viimeisin, ”Pinnan Alle”, näki päivänvalon viime vuonna. Tulevana viikonloppuna Kuopiorockin lauteille kipuava yhtye tavoitettiin treenikämpän uumenista, jossa Kaaoszinen juttusille istahtivat yhtyeen kitaristi Antti-Jussi Sivenius, vokalisti Tuomo Huurre sekä basisti Tero Korhonen. Läpi käytiin muun muassa taustoja yhtyeen sanoituksille, tulevaisuuden suunnitelmia ja sitä, näkyykö kuuluisa savolainen kierous yhtyeen musiikissa.

Moi! Mitä kuuluu Marrakselle vuosimallia 2019?

Tuomo: Moi! Nyt ollaan treenikämpällä, sillä Kuopiorockin keikka on aivan nurkan takana. Se on meidän suurin ja isoin esiintyminen tähän mennessä, joten siihen on laitettu paljon paukkuja ja kyllähän tuo kovasti jännittää. Keikalla meinattiin soittaa myös uusia biisejä, joita tehdään koko ajan.

Yhtye on julkaissut tähän päivään mennessä kolme EP-kiekkoa. Kertokaa, minkälaista musiikkia Marras on ja minkä yhtyeiden faneille bändiä voisi suositella.

Antti-Jussi: Marras on rehellistä, rivakanpuoleista metallimusiikkia. Semmoista vähän thrash metal -tyylistä, josta löytyy melodioitakin. Eli jos tykkää rivakasti etenevästä metallimusiikista, niin tykkää todennäköisesti meistäkin. Meille ei ole vielä jostain syystä hirveästi hidastempoisia kappaleita kertynyt. Mitä näitä kotimaisia isompia nimiä nyt on, niin samantyylistä meidän musiikki on, mutta omalla twistillä.

Tuomo: Moderniksi metalliksi me tämä on määritelty, mutta kyllä tää kuitenkin sellainen hybridi vähän kuin on. Ei puhtaasti thrash metallia, mutta aika pitkälle siitä tyylilajista ammennetaan. Vähän vaikuttaa myös se, mitä levylautasella milloinkin on kuuntelussa ja toki myös jokaisen omasta kuunteluhistoriasta löytyy vaikutteita.

Tero: Mä näkisin, ettei toista samanlaista bändiä eikä musiikkia löydy keneltäkään muulta. Meillä on sellainen oma pikkuinen juttu tässä meneillään.

Antti-Jussi: Jos tykkää rivakasta suomenkielisestä metallista, niin tykkää todennäköisesti myös meistä – tai sitten ei.

Tero: Ihmisinä ei, mutta varmasti bändinä.

Kotimaisen metallimusiikin kentältä löytyy tunnettuja tekijöitä kuten Stam1na ja Mokoma. Ilmeisesti pyritte erottumaan joukosta juurikin sillä, ettette ole sitonut ulosantianne tiettyyn genreen?

Antti-Jussi: Me ei olla asetettu itsellemme mitään sellaista, että pitää soittaa jotain tiettyä musiikkia. Mutta kun samat tyypit tekee biisejä, niin niistä tuppaa tulemaan samanlaisia. Mutta kukaan ei ole tullut sanomaan, että me ollaan puhtaasti thrash metal -bändi tai jotain muuta, ei todellakaan. Teemme sellaista musiikkia, josta me pidämme.

Tero: Ja mitä näitä uusia biisejä ollaan tekemässä, niin kyllä ne on taas pikkuisen erilaisia verrattuna edellisiin levyihin. Tämä elää koko ajan.

Tuomo: Semmoista kehittymistä tapahtuu koko ajan. Se, mitä kuultiin ensimmäisellä EP:llä, ei kerro mitään tämänhetkisestä tyylistä tai varsinkaan seuraavasta levystä yhtään mitään.

Antti-Jussi: Samoja elementtejä kyllä löytyy, mutta me ollaan bändinä opittu se, mistä tykätään ja mistä ei. Sitä kautta myös kehittymistä on tapahtunut.

Tero: Vaikka se kuulostaa siltä, että haetaan omaa tyyliämme vielä, niin ei me haeta yhtään mitään. Tyyli vain elää. Kyllähän myös Metallican levyanti on ollut monipuolista ja sekin elää jatkuvasti. Siitä huomaa, että mistä tykätään missäkin vaiheessa, niin sitä tulee sitten ulos.

Teillä on tapahtunut kokoonpanossa pieniä muutoksia vuosien varrella. Onko tämä tuonut mitään uutta Marraksen musiikkiin?

Tero: Kitaristi vaihtui toisen EP:n jälkeen, mutta toisaalta Antti-Jussi on aina ollut bändin pääkapellimestari, jonka käsien kautta biisien aihiot ja raakileet syntyvät. Tästä syystä biisien tekeminen on ollut koko ajan samoissa käsissä. Kun Aaro (rumpali) liittyi bändiin, niin hän toi mukanaan sitä rivakampaa soitantaa ja rässielementtiä. Hän on kuitenkin niin taitava jalkojensa kanssa, että poljentoon tuli uutta vauhtia.

Antti-Jussi: Aaro antaa panoksensa biisintekoon tuomalla niitä omia rumpujuttujaan sinne ja hänen rumpalointi on muutenkin aika suuressa roolissa meidän biiseissä.

Miten bändin kappaleet yleisesti lähtevät rakentumaan?

Antti-Jussi: Varmaan ne lähtee siten, että minä teen jonkinlaiset pohjat. Biisi on tuolloin ehkä 1,5–2 minuuttia pitkä. Sellainen ihan perusrakenne. Sen pistän sitten Tuomolle, joka alkaa miettimään, mitä siihen voisi lisätä. Sitten kun kuulee, minkälaisia juttuja Tuomo on siihen keksinyt, niin se näyttää vähän suuntaa, että miten jatkan biisiä. Siitä sitten kitara ja laulut päälle ja lopulta rummut ja bassot. Aika pitkälle mennään konerummuilla ja sitten kun biisin rakenne alkaa olemaan kasassa, tuo rumpali Aaro siihen omat mausteensa.

Tuomo: Minulla on tallessa kaikki ideat, jotka olen nauhoittanut, ja kun tuossa katselin biisi-ideoita, niin siellä on yli 500 erilaista ideaa. Niistä jatkoon päätyy vain murto-osa.

Tero: Siitä voi päätellä, minkälaista paskaa siellä on suurin osa.

Tuomo: On siellä tosi hyviä juttujakin. Esimerkiksi ”Pinnan Alle”-EP:n kanssa ruvettiin katsomaan, että mitä löytyy niistä jutuista, joita on jo tehty. Sieltä saattoi löytyä kokonainen biisi, mutta sitten siellä saattoi olla joku hyvä kertsi. Sitten se kappaleiden rakentaminen on sellainen palapeli, jota yhdessä tehdään.

Antti-Jussi: Mutta yhdessä me rakennamme paketin valmiiksi.

Kotimaisessa metallimusiikissa tulee kiinnitettyä tarkasti huomiota sanoituksiin. Mistä ideat Marraksen teksteihin tulevat ja onko näissä jotain tiettyä toistuvaa teemaa?

Tuomo: Mulla on yleensä joku ajatus, että mistä mikäkin biisi kertoo. Olen huomannut sen, että aina on hyvä olla joku järkevä idea kulloiseenkin biisiin, mieluummin kuin että rupeat väkisin vääntämään kappaletta vaikka jostain hautajaisista. Silloin se menee varmasti vituiksi koko homma. Pitää olla joku kosketuspinta aiheeseen, esimerkiksi mitä on itse kokenut tai mitä joku muu on kokenut. Ne on yleensä niitä tekstejä, jotka ovat päässeet jatkoon. Tekemällä tehdyistä teksteistä kuulee itsekin, ettei ne oikein lähde. Mutta mikähän se teema voisi olla? Meillä mennään kyllä aika useasti sellaisella kuolema-teemalla.

Antti-Jussi: Se on sellaista synkän puoleista.

Tuomo: Se on synkän puoleista tosiaan, aina on jonkinlainen surumielisyys mukana. Varsinkin tämän uuden levyn tekstit ovat syntyneet siitä, kun ystävä teki itsemurhan, jota käsittelin sanoituksissa. Se ei kuitenkaan ollut mikään itsetarkoitus, mutta aihe vain tuli pinnalle sieltä. Ainoa, mikä ei liity tähän teemaan uudella EP:llä, on ”Marras taittaa”. Aina se riippuu siitä, mikä on milläkin hetkellä mielen päällä. Se on sellainen purkautumisreitti, kun kirjoittaa ne sanoitukset paperille. Sen jälkeen se teksti alkaa viemään itse itseään eteenpäin, jonka jälkeen sitä ei tarvitse keksimällä keksiä. Teksti herää eloon yleensä säkeistö kertsin jälkeen, jonka jälkeen se tarina jatkuun loppuun saakka kuin itsestään.

Marras on perustettu Kuopiossa ja omaa siis vahvat savolaiset juuret. Näkyykö tämä paljon huhuttu savolainen kierous musiikissanne?

Tero: Saattapi olla tai saattaapi olla olematta.

Antti-Jussi: Tuomon mielestä se näkyy varmasti enemmän meissä jäsenissä, kun ikinä ei saa selvää vastausta, kun kysytään vaikka treeniajoista. Mutta musiikissa tämä ei pahemmin näy. Vaikka me sanotaan olevamme modernia metallia, niin aika suorasukaista runtaustahan tuo on, ettei siellä hirveästi koukeroita ole. Ei siinä mikään savolainen kierous erityisesti näy.

Tuomo: Ehkä se näkyy enemmän meidän bändin omassa WhatsApp-keskusteluryhmässä. Tällainen pohjoiskarjalainen on ihmeissään näiden savolaisten kanssa.

Kuva: Antti Pitkäjärvi

Tänä vuonna olette heittäneet muutaman keikan ja kesä kruunautuu festarikeikkaan Kuopiorockissa. Mikä on vahvuutenne livebändinä?

Antti-Jussi: Vaikka biisit ovat aika raskassoutuisia, niin livetoiminta ei sitä ole, vaan se on sitten enemmän positiivissävytteistä. Aina mennään hymyssä suin, eikä turhaan yrmistellä.

Tuomo: Meillä on ollut alusta asti ajatus, että keikalle ei lähdetä synkistelemään. Me lähdetään aina keikalle pitämään hauskaa ja halutaan, että yleisölläkin on hauskaa. Aina on parempi, että yleisöllä on keikan jälkeen enemmän hyvä kuin paska fiilis.

Tero: Lavalle kun mennään, niin siellä pelleillään bändikavereiden kanssa, irvistellään toisillemme ja sen sellaista. Tämä näyttäytyy myös yleisölle päin sillä tavalla, että bändi nauttii tästä ja kavereilla on hauskaa. Ja niinhän meillä aina onkin.

Antti-Jussi: Se, mitä lavalla tehdään, heijastuu myös yleisöön.

Tuomo: Ja se, mitä yleisö tekee, heijastuu myös lavalle. Parhaimmillaan siitä sitten muodostuu sellainen positiivinen oravanpyörä, joka ruokkii itse itseään.

Antti-Jussi: Tietenkin yritetään aina soittaa myös jämäkästi, sillä se on kaiken lähtökohta. On lopulta aivan sama, mikä on lavameininki, jos soitto menee vituksi. Silloin siitä ei tule mitään. Sitä musiikkiahan ihmiset tulevat kuuntelemaan, eivätkä katsomaan mitään naaman vääntelyä.

Keikoilla sattuu kaikenlaista ja bändielämä voi olla välillä hyvinkin värikästä. Onko Marraksen uran varrella sattunut jotain kommellusta/erityistä tapahtumaa, joka olisi jäänyt teille voimakkaasti mieleen ja jonka tässä kehtaa jakaa?

Tero: Siinäpä sitä onkin miettimistä, että mitä kehtaa jakaa.

Tuomo: Minulle tulee mieleen Henry’s Pubin keikalta sellainen voimakkaassa humalatilassa ollut tyyppi, joka moshasi niin intohimoisesti, että se löi päänsä “Speedy ja Saku” -tyyliin siihen tankoon, jota vasten nojataan. Se kolahdus kuului soiton läpi ja piti ihan ihmetellä, että pitäisikö jotain tehdä, kun tyyppi tippui kenttään. Mutta niin se vain nousi ylös. Ei onneksi tullut pahoja vammoja, mutta hurjalta näytti, kun se tapahtui metrin päässä.

Tero: Myös sellainen tulee mieleen, että kun alkuun laitettiin ensimmäinen levy Spotifyhin suomalaisen julkasupalvelun kautta, niin se levy meni jonkun espanjalaisen Ardiano Marras -artistin alle ja siellä se meidän levy oli vähän väärässä paikassa.

Tuomo: Ja onhan tuolla olemassa joku Marras, jolta löytyy Figlio Della Luna -niminen biisi.

Antti-Jussi: Että jos siinä musiikkia kuunnellessa ei välillä älyä katsoa, mitä kuuntelee, niin voi äkkiä luulla pojilla olevan aika vaihtelevaa tuon musiikin.

Mitkä ovat suunnitelmat yhtyeen tulevaisuuden suhteen ja onko jossain vaiheessa luvassa debyyttialbumia?

Antti-Jussi: Sitä tässä on pohdittu. Biisejä on nyt kertynyt normaalia enemmän, ja jälleen on kehitytty ja menty eteenpäin. Siellä on hyviä biisejä tulossa, mutta albumia ei ole vielä osattu miettiä, kun se on vähän kaksipiippuinen juttu. Halutaanko tehdä uusi EP, jotta ihmiset saavat nopeammin uutta kuunneltavaa vai aletaanko hiomaan sitten pidempää settiä, jolloin tulee pidempi tauko.

Tero: Ja onhan se aina taloudellinen kysymys, kun lähdetään tekemään pidempää settiä. Siinä ei viikonloppu riitä nauhoitukseen.

Tuomo: Kun tehdään riippumatonta omakustannetta, niin siinä pitää pohtia taloudellinen puoli. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että noita biisejä tulee sellaiseen tahtiin ja ne ovat niin kovia, että uutta materiaalia on tulossa ensi talvena. Silloin olisi tulossa taas vähintäänkin neljän biisin pläjäys. Myös yksi syy sille, ettemme ole tekemässä täyspitkää, liittyy myös albumimyyntiin, joka keskittyy paljon striimauspalveluihin. Siinä pitää todella miettiä, että julkaiseeko yhden biisin vai koko albumin. Levyn teko on nykyään mennyt mielenkiintoiseksi, kun näyttää siltä, ettei levyä kannata tehdä myyntiin.

Antti-Jussi: Korkeintaan isojen bändien kannattaa.

Tero: Kyllähän niitä old school -kavereita kuitenkin löytyy, jotka haluavat vaikkapa keikalla sen fyysisen levyn käteen. Tokihan sitä pystyisi täyspitkän nauhoittaa vaikka täällä harjoituskämpällä, mutta meillä on aina ollut se pointti, ettei me haluta paskaa soundia.

Antti-Jussi: Me emme tee kompromisesseja sen suhteen. Se, mikä tehdään, niin se tehdään kunnolla.

Tero: Mieluummin mennään hyvään studioon, maksetaan siitä kova hinta ja tehdään siellä ne neljä biisiä. Kun katsoo, missä meidän aiemmat levyt on tehty, niin ne eivät ole olleet halpoja paikkoja.

Tuomo: Viimeksi käytiin Lehmossa SF Sound -studiossa. Silloin kun sieltä lähdettiin, niin seuraavana päivänä Stam1na oli tulossa sinne nauhoittamaan uusinta levyään.

Jos teidän pitäisi nimetä yksi kappale tuotannostanne, joka kuvaa Marraksen syvintä olemusta ja sen vahvuuksia, niin mikä se olisi?

Tuomo: Varmaan ”Aamuntähti” on sellainen täysosuma, jossa kuuluu kaikki ne elementit, joissa me ollaan hyviä. Vaikka se on myös ainoa kappale, jossa on puhdas kitarasoolo, niin se on tyyliltään hyvin perinteinen biisi.

Antti-Jussi: Sen takia aina välillä mietinkin, että miten me ollaan jotain modernia metallia, kun ei me mitään djenttiä soiteta ja ollaan vanhoja kardaaneja muutenkin.

Tuomo: Toisaalta myös ”Betonisaappaat” on hyvin yhtyeen näköinen kappale. Että joko ”Aamuntähti” tai ”Betonisaappaat”. Molemmat edustavat tällä hetkellä bändin nykysoundia.

Tero: Oikeastaan tää koko uusi levy kuvaa meitä hyvin. ”Silmä Silmästä” on ekan EP:n ainoa biisi, jota me veivataan edelleen. Siitä huomaa hyvin sen, mistä ollaan lähdetty liikkeelle.

Haluatteko sanoa vielä jotain Kaaoszine lukijoille?

Tuomo: Kuunnelkaa Marrasta. Aito ja oikea Marras tulee Kuopiosta, älä pidä muita Marraksia.

Antti-Jussi: Maailmasta löytyy muitakin Marraksia. Ei ehkä suomalaisia ja saa niitäkin kuunnella, mutta kuunnelkaa myös meitä.

Yhtyeen virallinen kotisivu
Marras Facebookissa
Marras SoundCloudissa
Marras YouTubessa

Kommentoi julkaisua