Tanska on lähettänyt maailmalle muutamia syvän jäljen jättäneitä yhtyeitä. Mercyful Fate sekä jatkotarinansa King Diamond ovat toimineet inspiraation lähteinä muun muassa Metallicalle ja Mastodonille. D.A.D. lukuisine nimenkirjoitusvariaatioineen kaikuu esimerkiksi Kotiteollisuuden viimeisimmällä levyllä. Entä mitä yhteistä näillä Jyllannin Niemimaan suuruuksilla on sellaisten suomalaisten bändien kanssa kuten Hanoi Rocks ja Smack? Yhtäläisyys löytyy siitä, että yksikään orkestereista ei ole koskaan noussut supertähtien asteelle. Voimallisen kulttitason suosion omaavien bändien muutamat ihailijat sen sijaan ovat saavuttaneet pysyvästi kuuluisuuden korkeimman askelman.

Mennään sivuraiteelta varsinaiseen aiheeseen ja otetaan suurennuslasin alle tanskalainen tulokas Sea (ei pidä sekoittaman brittiläiseen pop-rock yhtyeeseen The Sea). Elämme retroja aikoja ja sen huomaa monen uudemman bändin linjauksista. Rival Sons, The Strypes, Blues Pills ja monet muut tähyilevät tiukasti eiliseen imien vaikutteita ulkomuotoa myöten niin tiukasti, että oma ilme meinaa jäädä pahasti menneiden aikojen ihailemisen varjoon. Sea ei muodosta poikkeusta vertailukohtiinsa nähden.

Sean missio on pitää elossa vahvat lauluosuudet, raskaat riffit, tarttuvat kertosäkeet, tuplakitarasoolot ja kitaravetoinen raskas rockmusiikki. Vaikutteiden antajina 1970-luvun suuruuksista esille nostetaan Blue Öyster Cult, Thin Lizzy ja Kansas. Tanskalaiset onnistuvat debyytillään musiikillisissa tavoitteissaan mainiosti. Levy pursuaa raskaita kitarakoukkuja, mehevää sooloilua ja Anders Brinkin vahvaa laulua, joka välttää piristävästi falsettia. Sävellyksissä on runsaasti potentiaalia.

Vaikea sanoa, mitä kaikuja jonkun muun tahon korvat ja mieli nostavat esiin tältä levyltä. Itse aistin vahvoja viittauksia Black Sabbathiin ja vanhan liiton progressiiviseen heavy metalliin. Muut 1970-luvulta esille hyökyvät vaikutteet sekoittuvat toisiinsa siten, että päässä pyörii sivujuonena oudolla tavalla mielikuva Iron Maidenista eeppisimmillään 1980- luvun alkupuolella. Kaiken yllä leijailee hyvä rockaava fjonga. Mitään omaperäistä ei kuitenkaan ole tarjolla, ja tämä on ongelma monen bändin kohdalla tällä hetkellä. Miksi ostaisimme vanhaa tavaraa uudessa paketissa, kun originaalit bändit ovat joko edelleen olemassa tai heidän klassisin tuotantonsa on helposti saatavissa joko perinteisessä tai digitaalisessa muodossa?

Sea vie vanhojen arvojen kunnioittamisen niinkin pitkälle, että homma on laitettu purkkiin 1970-luvun tapaan viikossa ilman Pro Toolsin tasapäistävää vaikutusta. Tuottaminen on pidetty raakana ja orgaanisena. Lisäksi kunnioitetaan perinnettä, jonka mukaan kokonaisuus ei ole 40 minuuttia pidempi. Kahdeksan biisiä joista yksi on lyhyt instrumentaali. Kuulostaako tutulta?

Kappaleista vielä sen verran, että yhden lisäviikon olisi voinut käyttää sävelkulkujen ja rakenteiden hiomiseen. Potentiaalia tosiaan löytyy, mutta mehevästä pohjasta olisi voinut saada irti enemmän ja ajoittain esille pomppaa piirteitä, jotka kuuluisivat demolle. Kuitenkin, useampaan suuntaan ryntäävä ”Eyes Of Sedona” ja herkistelevästi raskas ”House Of Air” ovat tällaisenaankin lähellä napakymppiä. Harva bändi on mennyt ”Ride On” -otsikon tai sloganin kanssa metsään, eikä sinne luiskahdeta tälläkään kertaa. Aistittavissa on, että mikäli Sea pysyy kasassa ja pääsee tutkailemaan kenttää useamman levyn perspektiivistä, luvassa on melkoisella varmuudella musiikkia, jossa on tilannetajua, näkemystä ja oivaltavaa soittamista.

Kuten bändeillä, myös musiikista kirjoittavilla tahoilla on usein missio tai päämäärä. Pakko myöntää, että tätä häilyvää persoonaa ajaa eteenpäin halu löytää jotain suurta kulman takaa. Samalla toivoo pääsevänsä etulyöntiasemaan ja kirjoittamaan ensimmäisenä seuraavasta rock n’ rollin pelastajasta. Näillä eväillä Sea ei tule olemaan yksi niistä, joka olisi tulevaisuudessa suuri vaikutteiden antaja tai The Next Big Thing. Ollakseen seuraava suuruus pitäisi keksiä pyörä edes jollain tavalla uudelleen. Yksikään tämän päivän uudemmista bändeistä ei ole pistänyt palikoita uuteen järjestykseen ratkaisevalla tavalla. Tämä koskee muitakin kuin retroilijoita. Sea omaa kuitenkin hyvät mahdollisuudet nousta vanhakantaisen buumin eturintamaan. Heidän 15.9. Mighty Musicin kautta julkaistavasta ensilevystään on helppo pitää, mikäli edes osa arvostelussa mainituista bändeistä soittaa kellojasi.

7 ½ /10

Kappalelista:
1. Sorry To Be Sane
2. Cry
3. Eyes Of Sedona
4. Another Song To Sing
5. House Of Air
6. Aeon
7. Ride On
8. Battle To Be Seen

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy