Second-Hand Apesin Shapes -EP on tyylitajuista vaihtoehtorokkia
Jos häiriintyy siitä, että musa on aivan sumeilemattoman ysäriä, niin ehkä tämä Second-Hand Apesin ”Shapes” -EP kannattaa passata, mutta muille sitä voi suositella lämpimästi. Joensuulaisbändi on saanut putkautettua ilmoille poikkeuksellisen hienolla kansitaiteella varustetun ja musasisällöltään kerrassaan erinomaisen kolmen kappaleen kokonaisuuden, joka jättää odottelemaan lisää.
Törmäsin bändiin ensimmäisen kerran jossain juhlassa, johon trio oli buukattu soittamaan. Muistaakseni tyypit soittivat pääasiassa jotain covereita ihan kelvollisella tavalla, mutta kun he rohkaistuivat soittamaan joitakin omia kappaleitaan, oli pakko terhistäytyä kuuntelemaan kunnolla.
”Shapes” -EP:llä kuultavien kolmen melankolisen, matalilla äänillä ja pörisevillä kitaroilla operoivan kappaleen kaltaisia on tehty valtavasti aina ysärin alkupuolelta saakka, mutta vastoin kaikkia odotuksia ne eivät jää pelkiksi pastisseiksi joistakin menneistä musiikillisista virstanpylväistä.
Mainos päättyy
Kolmikko loihtii bassolla, rummuilla ja kitaralla syvältä mörisevan äänimaton, jolle vokalisti Juho Haapiaisen iloton, mutta kiihkeä ääni asettuu lepäämään hyvin kauniisti.
EP:n aloittava ”Wolves” rikkoo genrelle ominaisesti rauhallisen poljennon intensiivisesti möyrivillä kertosäkeillä. Lähes seitsemän minuutin mittainen biisi ei tunnu liian pitkältä. Tyylikkäässä vaihdoksessa seuraavaan kappaleeseen kitara jää vielä pörisemään taustalle, kun seuraava kappale ”Pact” jo alkaa.
Kakkosbiisin rauhallinen alku ei välttämättä vielä lupaa kovin paljoa, ja hillityn pidättyväinen ilmaisu ei väisty kunnolla edes kertosäkeissä nousevassa kitaravallissa. Vasta biisin loppupuolella löysäävät soittajat liekojaan. Hiukan tukahtunut vaikutelma biisistä jää, mutta onneksi EP:n viimeistelevä ”Lukewarm” syöksähtää voimalla liikkeelle alusta lähtien. Se nousee intensiteetillään ja tunteikkuudellaan biisikolmikon parhaimmaksi kohtalaisen vaivattomasti.
Mainos päättyy
Ida Käkelän tekemässä grafiikkahenkisessä kansitaiteessa apina kurkottelee jotain pedaalia vasemmalla kädellään, eikä tekstiä ole lainkaan. Siitä samalla tavalla sekä puuttuu omaperäisyys että huokuu oma ääni, kuin bändin musiikistakin.
En tiedä milloin Second-Hand Apesilta on tulossa lisää julkaisuja, mutta toivottavasti siihen ei loputtoman pitkään mene. Luulin tällaisen musiikin jääneen osaltani viime vuosituhannelle, mutta näiltä kuuntelisin mieluusti lisääkin.
8/10
Kappalelistaus:
1. Wolves
2. Pact
3. Lukewarm
Kirjoittaja: Pasi Huttunen
Mainos päättyy