Secrets of the Sky – To Sail Black Waters

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 4.3.2014

Vuonna 2010 perustettu Secrets of the Sky soittaa varsin omanlaistaan doom metallia. Kappaleiden järkälemäisyydestä ja laajuudesta puhukoon puolestaan se fakta, että yhtyeen debyyttialbumi ”To Sail Black Watersin” kesto on noin 40 minuuttia, mutta se sisältää vain neljä kappaletta.

Secrets of the Skysta puhutaan doom metal -yhtyeenä, mutta pelkästään se määritelmä on hieman harhaanjohtava. Toki yhtyeen voi kyseisen genren edustajaksi luokitella, sillä hidastempoiset ja yksinkertaisesti jyräävät riffit ovat suuri osa yhtyeen musiikkia, mutta kappaleista löytyy paljon muutakin. Kappaleiden monimuotoisuus ei ikävä kyllä riitä tekemään ”To Sail Black Watersista” loistavaa levyä. Kappaleiden herkistelykohdat ovat aluksi hyvää vaihtelua, mutta jonkin aikaa niitä kuunneltuaan huomaa, että ne ovat lähes kaikki keskenään pitkälti samanlaisia puuduttavine kuiskausvokaaleineen. Bändin laulaja osaa laulaa puhtaastikin hyvin, joten en ymmärrä, miksei puhdasta laulua käytetä enemmän kuiskailun sijaan. Rääkymistä ja murinaa sentään käytetään sopivassa määrin, ja se kuulostaa hyvältä. Suuressa osassa on myös melodinen lead-kitarointi, joka parhaimmillaan parantaa kappaleen tunnelmaa mutta pahimmillaan tuntuu väkisin väännetyltä ja pitkitetyltä.

Tuntuu siltä, että mitä pidemmälle levyä kuuntelee, sitä enemmän kappaleiden monimuotoisuus alkaa kääntyä itseään vastaan. Kappaleita voisi tiivistää karsimalla reilulla kädellä ylimääräisiä osia pois. Bändi taitaa doom-riffittelyn jalon taidon, mikä onkin parasta Secrets of the Skyn musiikissa, ja vaikka se onkin jo nyt pääosassa, tulisi sitä nostaa vielä enemmän esille. Yhtyeessä on selvästi ainesta, mutta ehkäpä tällä levyllä yritetään liikaa erottua joukosta. Haluaisin kuulla Secres of the Skylta kappaleen, jossa ei turhaan jarruteltaisi ja herkisteltäisi vaan paahdettaisiin täysillä maailmanlopun tunnelmissa alusta loppuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”To Sail Black Waters” on ”ihan ok” -tason levy, mutten usko, että se tulee soittimessani kovin tiuhaan tahtiin pyörimään. Sinänsä harmi, sillä bändi kuitenkin osaa sen, mikä doom metallissa on olennaista. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan Secrets of the Skyn osalta – tai lähinnä sitä, onko tästä levystä opittu mitään.