Sedät jaksavat heilua – Udo ja Anvil Kerubissa
Joensuun metallikansaa hemmoteltiin oikein olan takaa torstaina 4. maaliskuuta, kun Udo Dirkschneider ja Anvil saapuivat Ravintola Kerubiin. Udolla on parhaillaan menossa hänen Accept-aikakautensa jäähyväiskiertue, jonka jälkeen hänen suustaan ei enää Acceptia tulla kuulemaan. Tällaisia hevilegendoja ei muutenkaan joka päivä Kerubissa nähdä, joten pakkohan se oli lähteä paikan päälle todistamaan tuota ainutlaatuista iltaa.
Anvilin setti alkoi ’’March of the Crabsin’’ tahdissa kello kahdeksan aikoihin. Kerubin keikat alkavat yleensä kymmeneltä, mutta arki-ilta huomioiden aikaisempi aloitusaika oli hyvä valinta. Yleisöä keikan alkaessa ei tosin ollut paikalla kuin vajaan kolmenkymmenen henkilön verran, mutta parin ensimmäisen biisin aikana saliin oli marssinut huomattavasti enemmän väkeä. ’’Are you ready to rock?’’, kyseli yhtyeen laulaja-kitaristi Steve ’’Lips’’ Kudlow – ja vastaus oli arvatenkin myönteinen.
Yhtye tarjoili toimivan setin biisejä sekä vanhemmilta albumeilta että äskettäin julkaistulta ’’Anvil is Anvil’’ -pitkäsoitolta. Lemmy-kortti iskettiin pöytään ’’Free as the Wind’’ -biisissä, jonka yhtye omisti Kilmisterin muistolle.
Välispiikin aikana ’’Lips’’ kertoi täyttäneensä edellisenä päivänä 60 vuotta. Ikä ei selvästikään ole alkanut hidastaa hänen tahtiaan, vaan virtaa riitti sekä herrassa itsessään että dildossa, jolla hän sooloili kitaransa kanssa. Koko triosta huokui muutenkin erittäin energinen fiilis, ja ’’Lipsin’’ sympaattinen hymy sulatti totaalisesti minun ja varmasti monen muunkin sydämen. Keikka päättyi odotetusti ’’Metal on Metal’’ -biisiin, jota yleisö hoilasi innokkaasti bändin mukana. Kaverini tiivisti Anvilin keikan varsin näppärästi seuraavilla sanoilla: ’’Ei voi ymmärtää mistään mitään ellei ole nähnyt kuuskymppisen äijän soittavan dildolla kitaraa.’’ No, nyt on sekin nähty.
Mainos päättyy
Reilun puolen tunnin tauon jälkeen Udo ja kumppanit ottivat lavan haltuun. Kiertueen settilista julkaistiin jo viikkoa paria aikaisemmin, joten illan biisit olivat jo etukäteen tiedossa. Anvilin jäsenten lailla myös 63-vuotias Udo oli ikäisekseen hämmästyttävän hyvässä livekunnossa; ääni kulki eikä väsymyksen merkkejä näkynyt, vaikka setti kestikin lähes huimat kaksi tuntia. Hyvässä vireessä olivat myös muut bändin jäsenet, erityisesti yhtyeen suomalaiskitaristi Kasperi Heikkinen, joka jaksoi poseerata kameroillekin. Tyhjälle salille bändin ei tarvinnut soittaa, mutta ei keikka ollut täysin loppuunmyytykään toisin kuin Udon kolme muuta kyseisen kiertueen Suomen klubikeikkaa. Porukka oli kuitenkin menossa mukana koko show’n ajan, olipa biisi sitten ’’London Leatherboys’’, ’’Son of a Bitch’’ tai vaikka koko illan kruunannut ’’Balls to the Wall’’.
Parhaiten näistä keikoista jäi mieleen ennen kaikkea hyvä fiilis ja positiivinen tunnelma, ja keikkaillan muistelu tuo hymyn huulilleni vieläkin. Valehtelematta voin sanoa, että nämä kaksi keikkaa kohosivat parhaimpien keikkakokemusteni kärkeen. Molemmat bändit todistivat, että lavalla voi vetää täysillä hymyssä suin, vaikka vuosia olisikin reilummin takana. Nämä sedät todellakin jaksavat heilua ja toivottavasti vielä pitkään.
Raportti ja kuvat: Iina Ryynänen