Scale The Summit on yksi niistä instrumentaalista progressiivista metallia soittavista ryhmistä, joilla on selkeästi täysin oma tyylinsä. Bändin kappaleita kuunnellessa on helppo sanoa, että kyseessä on juuri heidän lapsensa. Rapeat kitarasoundit, ilmava tuotanto, tapping -tekniikoita hyödyntävät tekniset kitaraosuudet sekä niiden käytöstä syntyvä rikas kontrapunktinen melodiakudos ovat hallinneet yhtyeen musiikkia jo pitkään. Kuitenkin bändissä tapahtui vuonna 2016 muutoksia, kun rumpali, basisti ja toinen kitaristi lähtivät bändistä suhteellisen mielenkiintoisen draaman vuoksi. Johtohahmo Chris Letchford ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt vaan hommasi levylle uuden basistin ja rumpalin. On myös hyvä veto käyttää levyllä nyt ensimmäistä kertaa vierailijoita, sillä se tuo musiikkiin uusia tuulia ja samalla paikkaa niitä elementtejä, jotka bändistä katosivat jäsenistön vaihtuessa. Uudella levyllä vieraileekin melko nimekkäitä muusikkoja, kuten Jeff Loomis, Angel Vivaldi ja Per Nilsson.

”In a World of Fear” ei enää selvästi kuulosta bändilevyltä kuten aikaisemmat albumit. Kaikesta kuuluu läpi selvästi Letchfordin sävelkynä ja päätäntävalta. Tästä huolimatta yhtyeen ominaissoundi puskee läpi hyvin. Tekniikoiden osalta levy tuntuu olevan hieman monipuolisempi kuin aikaisemmin, vaikka tappingia käytetään edelleenkin. Animals As Leaders -tyylinen slap -tekniikka kappaleessa ”Royal Orphan” kuulostaa hyvältä ja tuo kappaleeseen tahtomattaankin hieman funkahtavaa fiilistä. Levyn aloittavan ”Mass” -kappaleen introssa kuuluva kitara lead toi mieleen aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneen Ghost Bathin albumin ”Starmourner”. Jazz -tyylinen soinnutus ja kitaransoitto on läsnä erityisesti kappaleissa ”Astral Kid” ja ”Cosmic Crown”, joissa on paikoitellen kumarrusta Chonin kaltaisten yhtyeiden suuntaan. Levyltä löytyy myös paljon raskaampaa antia muun muassa ”Witch Housen”, ”Goddess Gaten” ja ”The Wardenin” muodossa. Mukana on myös djent -vaikutteita ja jopa blast beattia, jota ei ole aikaisemmin juuri bändin musiikissa kuultu.

Melodiat ovat tuttuun tapaan rikkaita ja mielenkiintoisia. Kudokset eivät ehkä ole yhtä yksityiskohtaisia ja polveilevia kuin aiemmin, mikä johtuu varmasti näkemyksen yksipuoleisuudessa yhden pääkitaristin ja säveltäjän takia. Kuitenkin se myös auttaa tekemään kaikesta yhtenäisempää. Tällä levyllä termi ”seikkailumetalli” on varsin hyvin läsnä, sillä jokainen kappale tuntuu maalaavan Legend of Zelda -tyylisiä maailmoja. Kappaleet ovat usein moniosaisia ja liikkuvat kohtauksesta toiseen, mikä tulee parhaiten esille levyn alkupään kappaleissa. ”Astral Kids” ja ”Mass” maalaavat kumpikin jylhiä maisemia ja erityisesti ensin mainittu kappale tuo pöytään yksiä parhaita hetkiä levyltä. Raskaimmissa kappaleissa liikutaan luonnollisesti intensiivisten tunnelmien parissa, vaikka mitään uutta näillä djentahtavilla riffeillä ei olekaan tarjota. Scale The Summitin suurin vahvuus on ehdottomasti puhtaammissa ja melodisimmissa linjoissa. Bändillä on ainutlaatuinen kyky luoda kuulijan silmien eteen eri maisemia ja saada aikaan erilaisia tunnetiloja hyödyntämällä rikkaita ja virtaviivaisia melodioita sekä delay ja reverb -efektien tuomaa maustetta.

Bassonsoitto ei valitettavasti ole tällä levyllä yhtä monipuolista, funkahtavaa ja melodista kuin mitä edellisellä ”V” -albumilla. Sitä olisi kaivannut erityisesti ”Royal Orphaniin”, joka oli muutoin levyn funkahtavin ja groovaavin yksittäinen kappale. Kyseisestä kappaleesta löytyy kyllä bassosoolo mutta se ei ole musiikillisesti mitenkään kummoinen, eikä palvele itse kappaletta mitenkään. Vierailevat muusikot tuovat levylle mukavan lisän ja erityisesti Jeff Loomis ja Angel Vivaldi tuovat heille hyvin tyypillisiä sooloja. Välillä levyllä käytetään syntikoita, joilla saadaan hieman uutta tekstuuria muutoin erittäin kitarapainotteiseen äänimaailmaan. Tätä tapahtuu hyvin kappaleissa ”Witch House” sekä ”Goddess Gate”.

Albumi on jälleen vahva tuotos bändiltä, joka on onnistunut pysymään omaperäisenä ja tunnistettavana. On myös hienoa, kuinka hyvin Scale The Summit jaksaa olla aina kiinnostava vaikka kaikki kappaleet ovatkin pelkkiä instrumentaaleja. Parhaimmillaan ”In a World of Fear” onnistuu olemaan jännittävä, kaunis ja koskettava. Melodisuus on ehdottomasti bändin valttikortti, joka on piristävä seikka modernin progressiivisen metallin rytmipainotteisen kattauksen keskellä. Raskaimmat hetket istuvat myös onneksi hyvin yhtyeen soundiin, mutta ”In a World of Fear” on selvästi bändin kevyin ja ilmavin levy tuotantonsa ja kappaleittensa puolesta. Kokonaisuudessa on lievä kahtiajako, sillä ensimmäiset 5 kappaletta ovat kaikki loistavia ja jännittäviä. Levyn toinen puolisko on hieman sisäänpäin kääntyneempi, eikä lähde yhtä hyvin lentoon. Ei kuitenkaan vaadi montaa kuuntelua, jotta pystyy nauttimaan koko albumista kokonaisuutena. Mikäli pidät metallissasi kauniista melodioista, jotka luovat mielikuvia, rapeista ja moderneista tekstuureista ja progressiivisuudesta unohtamatta myös raskautta, suosittelen lähtemään seikkailulle Scale The Summitin kanssa.

7½/10

Kappalelista:

1. Mass
2. Astral Kids
3. Royal Orphan
4. Cosmic Crown
5. Witch House
6. Neon Tombs
7. Opal Bones
8. Dream12
9. Goddess Gate
10. The Warden

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy