Seireenit lauloivat ja minä vastasin kutsuun – Memoira, Segmentia ja Dorothy Polonium loihtivat mieleenpainuvan illan Jyväskylän RockNeckissa

Jyväskylässä on saatu nauttia tänä vuonna entistä monipuolisemmasta keikkatarjonnasta, kun kävelykadun varrella sijaitseva RockNeck on tuonut oman panoksensa elävän musiikin rintamaan. Viime viikonloppuna vietetty Yläkaupungin yö -tapahtuma sai rinnalleen kiinnostavan kilpailijan, kun Memoira, Segmentia ja Dorothy Polonium pistivät parastaan alakaupungin puolella lauantain ratoksi.

Memoira, Segmentia ja Dorothy Polonium muodostivat lauantai-illasta kokonaisuuden, jossa raskaanpuoleisen musiikin keskiössä ovat naissolistit. Ilta olikin itsessään nimetty ”Sirens of metal” -muotoon, mikä summasi homman nimen. Kolmikosta itselleni entuudestaan tuttu oli vain jyväskyläläinen Dorothy Polonium, jonka kahta albumia on tullut kuunneltua. Vaikka minulla olikin erityisesti odotuksia Dorothy Poloniumin suhteen, eivät Memoira ja Segmentia olleet pettymyksiä, vaan päinvastoin onnistuneita yllättäjiä.

Illan avasi Memoira, joka oli kolmikosta vanhin yli 15 vuoden kokemuksensa turvin. Yhtye on julkaissut uransa aikana kolme albumia, joista viimeisimmän jälkeen Memoiran riveihin on liittynyt solisti Krista Astrid Schröter. Ottamatta kantaa yhtyeen aikaisempaan solistiin, antoi Schröter itsestään tämän keikan perusteella erittäin vaikuttavan kuvan. Vokalistin ääniala on laaja ja hän hyödynsi äänialaansa taidokkaasti. Kun upea lauluääni yhdistyi Memoiran melodiseen, paikoin sinfoniseen ulosantiin, en voinut välttyä peilailemasta yhtyettä Nightwishiin tai Within Temptationiin. Memoiran ulosanti on kuitenkin omaperäinen ja kallellaan progressiiviseen metalliin, joten yhtyettä ei voi kopioinnista syyttää.

Memoira esiintyi täydellä antaumuksella siitäkin huolimatta, ettei yleisöä ollut merkittävästi. Yhtyeen lämminhenkinen ja vankka ulosanti teki taatusti vaikutuksen kuulijoihin ja antoi myös illan seuraavalle esiintyjälle, Segmentialle, mukavan haasteen. Seinäjokelaisyhtye oli ulosanniltaan suoraviivaisempaa kuin edeltäjänsä, muttei missään tapauksessa yksipuolinen. Erityisesti yhtyeen vokalisti Kansana teki vaikutuksen hersyvän hauskalla persoonallaan, jonka turvin hän loisti lavalla.

Jostain syystä yhdistin Kansanan ajatuksissani Infected Rainin Lena Scissorhandsiin, vaikka vokalisti lauloikin osuutensa pääasiassa puhtaasti. Muutamilla kappaleilla solisti käytti kuitenkin matalaa, murisevampaa äänialaa, mikä antoikin aivan toisenlaisen sävyn Segmentian musiikkiin. Yhtye mainitsi valmistelevansa parhaillaan esikoispitkäsoittoaan ja toivon kappaleilta löytyvän myös raskaita lauluosuuksia, sillä ne kuulostivat erityisen hyville keikallakin.

Memoira ja Segmentia esiintyivät kaikin puolin viihdyttävästi, eivätkä jättäneet toivomisen varaa. Silti jyväskyläläinen Dorothy Polonium onnistui tekemään omasta konsertistaan vielä pykälää viihdyttävämmän. Yhtyeen synkkä sekä raskas ja nopeatempoinen ulosanti on vaikuttavaa kuultavaa, johon loppusilauksen antaa taiturimainen vokalisti Suvi Uura. Solistin ääniala on vertaansa vailla ja Uuran tavaramerkkinään voi pitää karmivaa, korvia riipivää ”noitamaista” laulua, joka vetää paatuneimmankin hevimiehen hiljaiseksi. Vielä kun kokonaisuuteen lisää vampyyri- ja noitakuvastot, on Dorothy Poloniumin ulsoanti niin järisyttävää kuin olla jo voi.

Dorothy Poloniumilla on selvästi oma keikkakonseptinsa, mutta jyväskyläläisyhtyeen keikka ei kuitenkaan ollut liian käsikirjoitettu. Kappaleita alustaneet välipuheet ovat varmasti vakiotavaraa, mutta ne eivät tuntuneet korneilta, vaan palvelivat kokonaisuutta hyvin. Uuran eläytymistä oli mukava seurata, kuten myös muutakin yhtyettä. Dorothy Poloniumista paistoi kauaksi se, että he olivat tulleet antamaan yleisölle ikimuistoisen illan – ja sellaisen yhtye myös antoi.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Jaakko Manninen