Seitsemän vuoden odottelu palkittiin – jälleensyntynyt Underoath paluukiertueellaan Tavastialla
Yhdysvaltalainen kristityn metalcoren suurimpiin nimiin kuuluva Underoath pisti pillit pussiin vuonna 2013, mutta paluu tapahtuikin jo pari vuotta sen jälkeen. Bändi on kevään aikana kiertänyt aktiivisesti jälleensyntymisen merkeissä, ja 19.5. bändi saapui tämän ”Rebirth”-kiertueen myötä uransa toiselle Suomen vierailulle.
Ilta alkoi hieman pahaenteisissä merkeissä. Saavuin Tavastian oville odottelemaan ovien aukeamista vain puolisen tuntia ennen määrättyä aikaa, eikä paikalla ollut kuin kourallinen väkeä. Ovien auettua tilanne vaikutti edelleen hyvin oudolta: en ole tainnut nähdä Tavastian etusalia näin tyhjänä ja väljänä sitten Cancer Batsin yleisönpuutteisen keikan viime vuonna. Illan lämppäriaktin aloitellessa tilanne alkoi kuitenkin parantua ja yleisöä alkoi viimein valumaan sisään.
Varsin vähin äänin lineupiin lisätty yhdysvaltalainen mewithoutYou ehti sopivasti tulla tutuksi juuri ennen bändin lämppäripestitiedotusta muutama kuukausi sitten. Bändin tarjoama varsin mielenkiintoinen indie rockin, spoken wordin ja post-hardcoren sekoitus tuntui olevan odotetussa asemassa, ainakin yllättävän suuren paitamäärän perusteella. Näinpähän myös nuoremman fanin ostavan muutamallakin kymmenellä eurolla bändin merkkaripöydältä kamaa, näin sitä keikkakulttuuria tuetaan! Tunnelmallisen setin bändi yleisölle antoikin, ja etenkin mielenkiintoisesti elehtinyt ja loistavan äänen omannut laulaja Aaron Weiss vaikutti olevan kaikessa hermostuneisuudessaan kiitollinen yleisön vastaanotosta. Mikäli La Disputen ja Neutral Milk Hotelin yhdistelmä kuulostaa mielestäsi mielenkiintoiselta, suosittelen katsastamaan bändin mitä pikimmiten!
Underoath on tämän jo jonkin aikaa kestäneen kiertueen aikana soittanut vuonna 2004 julkaistua ”They’re Only Chasing Safety”-levyä ja vuonna 2006 julkaistua ”Define The Great Line”-levyä kokonaisuudessaan. En osaa täysin varmaa syytä tälle sanoa, mutta uskoisin tämän juontuvan jäsenten uudistuneesta innosta bändin suhteen, sillä intoa ja energiaa bändin lavaolemuksessa riitti. Mainituista ensimmäinen levy oli bändin ensimmäinen, jolla Spencer Chamberlain hoiti päävokalistin pestin nykyisin Maylene & The Sons of Disaster -bändissä vaikuttavan Dallas Taylorin sijaan. Uskoisin levyn kokonaan soittamisen olevan myös symbolinen ele bändin omaa jälleensyntymistä kohden, onhan kyseinen levy ensimmäinen bändin nykyisellä kokoonpanolla tehty. Toisen levyn virkaa pohdin vielä hetken keikan jälkeen, mutta sitten muistinkin ”Rebirth”-kiertueen alkaneen jo viime vuoden puolella, jolloin levy täytti vuosia. Moni olisi varmaankin saattanut toivoa bändiltä muutakin materiaalia, mutta eipä asiasta parane hirvittävästi valittaa – jokseenkin harvoinhan näitä harvemmin keikkailevia bändejä Suomeen saadaan, joten otetaan ilo irti siitä, mitä saadaan!
Illan settilista koostui siis kahdesta mainitusta levystä kokonaisuudessaan, eikä mistään muusta. Aina varsin mielenkiintoista on pohdiskella ennen keikkaa, kuinka soitettava materiaali kääntyy liveolosuhteisiin, eikä tämä keikka poikennut milliäkään rutiinista. Yllättäen soitetuista levyistä ensimmäinen tuntui toimivan paremmin yleisön ja soundin puolesta, kun olin etukäteen ajatellut juuri toisen levyn toimivan kaksikosta parhaiten astetta tunnelmallisemman ja kokeilevamman materiaalin takia. Jotenkin tunnelma onnistui välittymään ns. ”helpomman levyn” myötä parhaiten ensimmäisen puoliskon aikana, mutta mielipiteeseeni vaikuttaa kuitenkin myös keikan edetessä enemmän ja enemmän vaivannut hartiajumi ja siitä johtunut päänsärky, jonka ansiosta en juuri onnistunut keskittymään kunnolla. Toki levyjen esittämistä on vaikeaa lähteä kovin tarkasti vertailemaan, sillä ensimmäisen setin aikana lavan taustalla oleva screen ei jostain syystä ollut käytössä. Joka tapauksessa, kumpikin esitetyistä levyistä toimi oivasti kokonaan soitettuna, mutta ”They’re Only Chasing Safety” vei täpärästi voiton tällä erää.
Bändin jäsenet vaikuttivat olevan huomattavan hyvässä vedossa. Etenkin päävokalisti Spencer Chamberlainin ääni kantoi bändiä vahvasti, toki muita jäseniä väheksymättä. Valittamista kenenkään suorituksesta ei juuri löydy, vaikka rytmikitaristi James Smith viettikin suurimman osan keikasta paikallaan hiljaisesti soittaen. Vastapainona toimi lavan toisella puolella asemaansa pitänyt kiipparisti Chris Dudley, joka elämöi musiikin tahtiin alusta loppuun, eikä hädin tuskin pysynyt paikoillaan. Illan – tai siis päivän – sankarin paikkaa piti kuitenkin kitaristi Tim McTague, sillä ilmeisesti Tavastian keikka osui hänen syntymäpäivälleen. Yleisö yltyi tämän myötä muun muassa spontaanisti laulamaan sankarille suomeksi sekä tuomaan baarin puolelta kitaristille shottia. Rumpalivokalisti Aaron Gillespiekin poikkesi välissä bäkkärin puolelle ja toi päivänsankarille kakunkin, joka lyhyen ajan päästä päätyi (ja levisi) yleisön käsiin. Hyvää keikkaa ja hyvää kakkua.
Poistuin Tavastialta tyytyväisenä, vaikka illan aikana vaivannut päänsärky tuntui tässä vaiheessa olevan pahimmillaan. Hetken pelästys ennen keikan alkua yleisön puutteesta olikin turhaa, sillä mukava määrä väkeä salissa vaikutti loppujen lopuksi olevan. Chamberlain lupaili bändin saapuvan takaisin Suomeen piakkoin, eikä toisen seitsemän vuoden odottelujakson päästä – toivottavasti näin käy.
mewithoutYou:
- Torches Together
- D-Minor
- February, 1878
- Red Cow
- Elephant in the Dock
- Tie Me Up! Untie Me!
- Nice and Blue Part 2
- Mexican War Streets
- The Cure For Pain
- In A Sweater Poorly Knit
Underoath:
They’re Only Chasing Safety:
- Young and Aspiring
- A Boy Brushed Red… Living in Black and White
- The Impact of Reason
- Reinventing Your Exit
- The Blue Note
- It’s Dangerous Business Walking Out Your Front Door
- Down, Set, Go
- I Don’t Feel Very Receptive Today
- I’m Content With Losing
- Some Seek Forgiveness, Others Escape
Define The Great Line:
- In Regards To Myself
- A Moment Suspended In Time
- There Could Be Nothing After This
- You’re Ever So Inviting
- Sálmarnir
- Returning Empty Handed
- Casting Such A Thin Shadow
- Moving for the Sake of Motion
- Writing on the Walls
- Everyone Looks So Good From Here
- To Whom It May Concern
Kirjoittanut: Thomas Frankton
Kuvat: Jessia Johanson