Sekasortoa ja älyvapaata arvaamattomuutta -arviossa Folkrimin uutuusalbumi ”Embers”

Itselleen entuudestaan tuntemattomien bändien kohdalla huomaa pohtivansa, tuovatko nämä jotain uutta jo valmiiksi moneen suuntaan levittäytyneelle metallikentälle. Turhan usein tarjolla on tutun kuuloista ryminää enemmän tai vähemmän onnistuneesti toteutettuna, mutta onneksi myös positiivisia yllätyksiä löytyy. Kotimainen folk metal -yhtye Folkrim kuuluu jälkimmäiseen porukkaan. Yhtyeen kolmas täysipitkä ”Embers” on metallilevy, jonka viihdearvo on poikkeuksellisen korkea.

Ennakkoon ajatukset olivat kuitenkin epäileväiset, sillä Folkrimiä kuunnellessa tulee mieleen monet muut samoilla vesillä seilaavat metalliyhtyeet. Selkeitä kaikuja on kuultavissa muun muassa Korpiklaanin ja Alestormin ilmaisusta, mutta mielleyhtymät myös Ensiferumiin, Moonsorrowiin tai Finntrolliin nousevat monessa kohtaa pintaan. Olisi kuitenkin epäreilua ja väärin todeta Folkrimin olevan vain kopio edellä mainituista kokoonpanoista. Näin asia ei ole. Vaikka Folkriminin musiikin äärellä olo on tietyllä tavalla heti kotoisa, vetää yhtye anarkiamittarit reilusti kaakkoon ja mekastaa siihen tahtiin, että enemmänkin metallimusiikkia kuunnellut seuraa yhtyeen touhuja ihmeissään. Näiden pelimannien kyydissä esimerkiksi Finntrollin peikkohumppa tuntuu jopa sisäsiistiltä läpsyttelyltä, sillä ”Embers” äityy monessa kohtaa totaaliseksi kaaokseksi, jossa ei hyvän maun tai sovinnaisuuden rajoja mietitä. Tämä energia ja arvaamattomuus erottaa yhtyeen edukseen.

“Embers” yllättää älyvapaalla ”tehdään, mitä halutaan” -asenteellaan. Jo kiekon ensimmäiset kappaleet tarjoavat hyvän kosketuksen siitä, mitä on tarjolla. Biiseissä on paljon tarttumapintaa ja herkullisia irtokohtia, eikä tunnelmasta toiseen pelätä syöksähdellä niin kappaleiden sisällä kuin biisien välillä. Monessa kohtaa älyvapaat sävellyskoukerot ja omituiset ratkaisut nostavat hymyn huulille -ja pakottavat siinä ohessa nyrkin ilmaan.

Hyvän kuvan tästä saa jo albumin ensimmäisen kappaleen aikana: ”Bound in Maelstrom” käynnistyy jylhissä tunnelmissa vain räjähtääkseen räyhäkkääksi folk-ilotteluksi, jota potkitaan eteenpäin raskailla metallisaappailla. Kyytipojaksi tarjotaan örinää, puhtaita kuorohuudatuksia, jos jonkinlaista perinnesoitinta ja kuullaanpa loppupuolella vielä upeaa naislauluakin. Sama meininki jatkuu läpi kiekon. Erilaisia ideoita heitellään ilmoille valtoimenaan, vain näiden painotus vaihtelee. Joissain yhteyksissä tämänlainen tempoilu saattaisi tuntua ongelmalta, Folkrimin alkoholinhuuruiseen arvaamattomuuteen se istuu kuin nenä päähän. Nyt juhlitaan ja rellestetään, vaikka maailma palaisi ympärillä. Myöskään rauhallisempia hetkiä tai eeppisempiä paisutteluja ei pelätä, tästä oivana osoituksena toimii albumin päättävä biisikaksikko ”Virvatulet” sekä nimikkokappale ”Embers”.

Folkrimin uutukainen nousee alkuvuoden suurimpien yllättäjien joukkoon. Siitäkin huolimatta, että 12 kappaletta käsittävä kokonaisuus tuntuu aavistuksen venytetyltä ja pitää sisällään muutaman viisun verran tasapaksumpaa materiaalia, jaksaa albumin arvaamattomuus viihdyttää koko kiekon keston ajan. ”Embers” tuntuu monellakin tavalla ryyppyillalta sen kaverin kanssa, jolle sattuu viihteellä aina jotain ihmeellistä. On omituisia tuttavuuksia, ihmeellisiä kohtaamisia ja merkillisiä tapahtumia. On laskuja ja nousuja, eikä kaiken mekastuksen seassa kukaan enää tiedä, missä mennään ja mitä oli tarkoitus tehdä. Vaan hauskaa on ja kaikilla on mukavaa, pienet vastoinkäymisetkin kuitataan huumorilla. Ja vaikka kaiken jälkeen hieman väsyttää ja hapottaa, niin se ei pahemmin haittaa. Hauskaa oli, se riittää. ”Embers” on kiekko, johon jokaisen folk metal -diggarin kannattaa perehtyä.

Kappalelista:

1. Bound in Maelstrom
2. Bottle of Poison
3. Alcoholyday
4. Grotto of the Damned
5. Swamp Brew
6. Suoherran Hovi
7. Hags’ Hut Lullaby
8. Raise Your Sword
9. Raven’s Cry
10. Spirit of the Forest
11. Virvatulet
12. Embers