Selkeän suoraviivaista suomirokkia – arviossa Alan Hapen ”Vieraassa talossa”
Jämsäläis-jyväskyläläinen Alan Happi julkaisi alkuvuodesta ensimmäisen kokopitkänsä ”Vieraassa talossa”. Yhtye kuvailee levyä seuraavasti: ”Kahdeksan kappaleen albumi on kokonaisuus, jonka maalailevat lyriikat heijastelevat osasia ihmismielen väliaikaisista toimintahäiriöistä”. Albumin raidat kertovatkin henkilön X tarinaa, ja jokainen meistä voinee samaistua johonkin levyllä käsiteltävistä aiheista.
Mieleeni tulee aivan ensimmäisenä, että bändin nimi sisältää loistavan sanaleikin, ja sen voi ymmärtää usealla tavalla. Mietin ensin, onko kyseessä henkilö nimeltään Alan Happi, mutta tulin siihen tulokseen, että oikea tulkinta lienee musiikki(alan) happi. – Happea nykymusiikin tarjontaan albumi tuo ilman muuta tullessaan. Ensimmäiset vaikutelmani yhtyeestä ja levystä olivat, että mennään vahvasti esimerkiksi Apulannan, Lumon ja Aknestikin jalanjäljissä siellä 2000-luvun alkupuolella, jolloin suomirock oli kukoistuksessaan.
Albumin ensimmäinen raita ”Vaatteet” toi mieleeni Apulannan johtuen ehkä siitä, että vokalistin tulkinnassa on aistittavissa samoja sävyjä kuin Toni Wirtasen äänessä. Samoilla fiiliksillä mennään myös seuraavana tulevan nimibiisin parissa, joka sisältää myös erittäin mukavalta kuulostavan kitarasoolon. ”Haamuja” omaa puolestaan erittäin vahvan ja melodisen alun ja nousee ”Vaatteet”-raidan tavoin levyn kärkikastiin. Molemmat kappaleet voisivat soida millä tahansa kesän rokkifestarilla, ja yleisö viihtyisi takuuvarmasti mukana laulaen.
”Lazervalo” kiinnittää huomion jo pelkästään hieman tavallisuudesta poikkeavalla kirjoitusasullaan. Biisi tarjoilee Alan Hapelta hieman raivokkaampaa meininkiä ja nousee kerrasta levyn ehdottomasti parhaimmaksi raidaksi. ”Mitä tehdään 18-vuotiaana” omaa todella upean akustisen intron, ja kappale kasvaa hienosti edetessään. ”Punaviinimuistot” on puolestaan hieman syksyisempi biisi, jonka tahtiin voi fiilistellä mennyttä kesää.
Yleistuntuma levystä on, että bändi on sisäistänyt hyvin iskevien biisien tekokaavan. Pitkäsoitto on myös viimeistelty varsin hyvillä ja melodisilla sävellyksillä. Jäin kuitenkin kaipaamaan hieman sitä kuuluisaa ”jotain”, joka olisi nostanut muutaman biisin selkeämmin ylitse muiden. ”Lazervalo” onnistuu siinä toki hyvin, joten toivoisin samaa linjaa jatkossakin, jolloin yhtye erottuisi vielä hieman paremmin edukseen.
Vaikka ”Vieraassa talossa” sisältääkin paikoin hyvinkin rankkoja aiheita, on se varsin mainio kesälevy vaikka siellä mökillä laiturin nokassa kuunneltavaksi. Albumi on tasapainoinen kokonaisuus, jolle jää odottamaan jatkoa. Erityismaininta täytyy antaa myös Taneli Niinimäen käsialaa olevalle kansikuvalle, joka on nerokkaan pelkistetty ja tukee omalla tavallaan levyn sanomaa.
Kokoonpano:
Tuukka Riihinen – laulu ja kitara
Niklas Piispala – kitara ja laulu
Soni Ahola – basso
Jesse Heimonen – rummut