Amerikkalaista kuolonmetallia meille tarjoaa kolme vuotta toiminut Sempiternal Dusk. Tuntematon ja nuori yhtye on saanut ainoastaan yhden demon äänitettyä ja julkaistua vuonna 2012, mutta kylmän ja synkän syyskuun loppupuolella julkaistaan bändin ensimmäinen albumi ”Sempiternal Dusk”.

Sempiternal Duskista saatava tieto on erittäin vähäistä. Allekirjoittanut on saanut selville ainoastaan sen, että rumpali-laulaja Tim Call ja kitaristi Adam Wheeler pyörittävät yhdessä Sempiternal Duskin lisäksi black/death metallia takovaa Weregoatia. Toinen bongaamani tieto löytyi bändin omilta Facebook-sivuilta, jossa bändi antaa itsestään seuraavanlaisen kuvan: ”Metaphysical funeral pyre, seal of the iron ritual dawn, cyclic law feasting chaos, devouring death excreting life.” Eli tämäntapaista iloista ja pirteää materiaalia tulee bändi ja debyytti lupaamaan.

Albumi koostuu viidestä kappaleesta, joiden pituudet vaihtelevat kahdeksasta lähes viiteentoista minuuttiin. Ensimmäisen ”Moon Beneath Hook Cross” -kappaleen päästessä käyntiin tulee vahvasti mieleen, että luvassa on jonkin sortin funeral doomin tapaista materiaalia. Aluksi tunnelma ja fiilis ovat synkät ja ilkeät, kunnes samat kitarakuviot pyörivät ympyrää eikä kappale pääse kunnolla käyntiin. Jo ensimmäinen sävellys tuntuu tässä vaiheessa puuduttavalta kuunteluhetkeltä. Samaa voisi yhtä hyvin sanoa levyn seuraavista viisuista, jotka koostuvat ns. hautajaistunnelmien lisäksi toivottomista kitarankielten sahaamisista, puuromaisista örinäsuorituksista ja todella tylsistä ja junnaavista hetkistä.

Death metalliksi Sempiternal Duskin tyylisuunta toimii erittäin omituisesti ja puuduttavasti. Toki kappaleista löytyy suoraviivaisia death metallin vivahteita, mutta mikään ei yksinkertaisesti toimi kuin väliaikaisesti, mutta kokonaisuus on aina samaa turhauttavaa puuroa. Lisäksi levyn soundimaailma on demotasoa, jolloin koko paketti kuulostaa perin pohjin mössöltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

En tiedä, mitä tästä voisi enää sanoa. Kolmen vartin kuunteluaika tuntui ikuisuudelta ja helvetillisen puuduttavalta ja tylsältä. Jos jotakin hyvää täytyy mainita, jotta jotain irtopisteitä tulisi, niin levyltä löytyy jokunen ihan ok kitarariffi ja idea sekä ihan ”jees” kansikuva. Näillä irtopisteillä levy saattaa säästyä todelliselta katastrofilta. Kuitenkaan en tule Sempiternal Duskin esikoista jatkossa kuuntelemaan. Parempaa kuolonmetallia on maailmassa tarjolla vaikka kuinka paljon.

3/10

Kappalelista:
1. Moon Beneath Hook Cross
2. Streams of Night
3. Upon the Gallows at Perihelion
4. Seclusion of the Bereaved
5. Urn of Dawn (outro)

www.facebook.com/SempiternalDusk

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Sami Elamaa