Sepulchral Curse teki täyskaadon – Arviossa ”Crimson Moon Evocations”
Suomen Turusta maailmalle tähtäävä Sepulchral Curse julkaisee 28. helmikuuta kolmannen studioalbumin. Levyn julkaisijana toimii merten takana toimiva jenkkiläinen Dark Descend Records. Bändi on väläytellyt kykyjään aiemmilla levyillä, vuoden 2020 ”Only Ashes Remainilla” ja loppuvuodesta 2023 ilmestyneellä ”Abhorrent Dimensionsilla”. Mutta miltä kuulostaa uusi Sepulchral Curse vuonna 2025?
”Crimson Moon Evocationsin” tuotanto on älyttömän onnistunut. Levyn soundit louhivat niin, että puntti lepattaa, äänikuva on tymäkkä ja synkkä kuin ikuinen yö. Oxroad Studiosilla osataan näemmä äänittää ja miksata kunnon death metal -levyjä. Rummut on miksattu melko pintaan, ja basarit tykyttävät lujaa. Ratkaisu toimii levyllä kuin häkä, ja basarien tahtiin etenevät riffit iskevät suoraan tajuntaan.
Levy käy päälle tankin lailla ”Wildfiresin” alusta asti. Riffit ovat iskeviä, Kari Kankaanpään vokaalit murisevat niin että heikompaa hirvittää, ja kitaraliidit ovat häijyjä kuin pillastunut Rannanjärvi. Ensimmäisen sinkkulohkaisun kunnian saanut ”House Of The Black Moon” jatkaa löylyttämistä: loistavia black metal -vaikutteisia riffejä, tarkkaa ja iskevää rumputulitusta, ja vokaalit lanaavat kuulijan mattoon. Biisi on hyvä esimerkki Sepulchral Cursen erinomaisesta biisinkirjoituksesta. Vuoron perään kaahataan lujempaa tai sitten möyritään hitaammilla riffeillä, jotka eivät suinkaan ole mitään tylsiä täyteriffejä vaan maailman luokan heviriffejä. Biisin loppupuolen melodioissa tarkka kuulija voi kuulla vienoja Göteborg-kaikuja.
Mainos päättyy
Toisena sinkkuna ulos tullut ”The Locust Scar” jatkaa melodisemmalla otteella. Sepulchral Cursen melodioista on kuitenkin karsittu kaikki duuriin edes etäisesti viittaavat nuotit pois, joten mitään pirtsakkaa ilottelua ei kuulla tälläkään raidalla. ”Beneath The Dismal Tides” ja ”Empress Of The Dead” eivät anna tuumaakaan periksi, vaan turpiin vedellään kyselemättä. Bändin ilkeistä, hitaahkosti vellovista melodioista tulee välillä mieleen Slayerin pari merkkiteosta 80-90-lukujen taitteesta.
”The Currents Of Chaos” nojaa melodioissa enemmän mustaan metalliin, ja ohuemmilla soundeilla kyseessä voisi olla ruotsalaisbändin biisi ysärin lopusta. Tykit soundit ja matalat vokaalit pitävät kuitenkin huolta siitä, ettei biisi kuulosta muulta kuin oman äänensä löytäneeltä Sepulchral Curselta. Levyn viimeisenä palana olevan ”Crimson Passagen” pääriffi on naurettavan hyvä ja iskevä. Levyllä ei ole yhtään filleribiisiä tai oikeastaan edes täyteriffejä, mutta ”Crimson Passage” on täydellinen lopetusraita levylle. Mainitsinko jo, että pääriffi on törkyisen hyvä? Kuunnelkaa ja todetkaa itse.
Sepulchral Cursen ”Crimson Moon Evocations” on nappiosuma turkulaisilta. Kaikki tuntuu tarkoin harkitulta ja sovitetulta, vaikka sen edellisestä levystä on kulunut nykymittapuulla lyhyet puolitoista vuotta. Eipä voi muuta kuin onnitella bändiä hemmetin hyvästä levystä!
Mainos päättyy
Kappalelista:
1. Wildfires
2. House of The Black Moon
3. The Locust Scar
4. Beneath The Dismal Tides
5. Empress of The Dead
6. The Currents of Chaos
7. Crimson Passage
