Serj Tankian – Harakiri

System Of A Downin vokalistina tunnetuksi tullut Serj Tankian julkaisee kolmannen soololevynsä heinäkuun 10. päivä. Miehen ääni on monien mielissä personoitunut niin vahvasti bändiin, että vertaamiselta on lähes mahdoton välttyä vieläkään, vaikka soolomateriaali ei juurikaan tarjoa yhtymäkohtia SOAD:in tuotantoon.

Edellisten levyjen monimutkaisuuteen ja hetkittäiseen sinfonisuuteen verraten “Harakiri” on suoraviivaisempi, jopa punkimpi, vaikka helposta materiaalista ei missään nimessä vieläkään ole kyse. Levyllä on jälleen kuultavissa erinäisiä etnovaikutteita, kuten edellisilläkin levyillä, ja biisissä “Ching Chime” nämä ovat jopa hallitsevana elementtinä. Levy vaati auetakseen muutaman kuuntelun, mutta iski osuessaan kovempaa kuin pesäpallomaila takaraivoon.

Ensi kuulemalla biisit vaikuttavat olevan varsin järjettömän oloisia, kuin olisi vain pistetty peräkkäin sanoja, jotka kuulostavat hyvältä yhdessä. Varsin nopeasti alkaa kuitenkin selvitä biisien hyvin poliittinen ja kantaaottava sävy, joka on ollut Tankianin tuotannossa tyypillinen elementti edellisilläkin levyillä.

Suurin piirtein kapitalisminvastaisista iskulauseista koostuva levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu “Figure It Out”, lähentelee julistavuudessaan jopa maanisia tunnelmia. Muihin biiseihin verraten se onkin suhteellisen helposti lähestyttävä suorasukaisten lyriikoidensa ansiosta. Kevyitä eivät aiheet ole levyllä muutenkaan, kun oman osansa saavat jälleen niin valtiojohto, massamedia, kuin jo ensimmäisellä levyllä tutuksi tullut “ajattelematon enemmistökin”. Useimmissa biiseissä asiat ilmaistaan sen verran kiertoteitä, että niitä jää väkisinkin miettimään.

Mistään kevyestä kuuntelukokemuksesta siis ei voida puhua, eikä tuohon 45 minuutin mittaan ja yhteentoista biisiin kaipaisi enää yhtään painavampaa sanomaa, vaikka biisit melodisesti eivät kovin monimutkaisia olekaan. Kielikuvilla ja vertauksilla leikittelevät tekstit tuntuvat suorastaan visuaalisilta, kun biiseissä puhutaan perhoseksi muuttuvasta koista ja auringon kruunaamisesta.

Levyn puolivälistä päästään jälleen aavistuksen suoraviivaisempiin biiseihin, kun käsitellään ihmisten välistä kommunikaatiota, sotatiloja ja tosi-TV:n rappeuttavaa vaikutusta. Biiseissä “Deafening Silence”, “Forget Me Knot” ja “Reality TV”, näissä on kaikissa niin tarttuvat kertosäkeet, jos niitä sellaisiksi voi sanoa, että mukana alkaa laulaa lähes välttämättä. Kertosäkeeksi nimittäminen on kyseenalaista sen takia, että säännönmukaista rakennetta biiseissä ei juuri ole.

Paras puoli levyssä on kaiken kaikkiaan se, että mitä useamman kerran sen pyöräyttää lautasella, sitä enemmän siitä löytyy uusia aukeavia piilomerkityksiä ja sitä enemmän kaikessa sanomassa tuntuu olevan järkeä. Julistavasta sävystään huolimatta, levy ei missään vaiheessa ärsytä tai tunnu tekopyhältä. Ehkä on vain pakko olla Serj Tankian, jotta voi ottaa kantaa näin massiivisessa mittakaavassa kuulostamatta naurettavalta.

9 / 10

Kappalelista:
1. Cornucopia
2. Figure It Out
3. Ching Chime
4. Butterfly
5. Harakiri
6. Occupied Tears
7. Deafening Silence
8. Forget Me Knot
9. Reality TV
10. Uneducated Democracy
11. Weave On
12. Revolver (Bonus Track)
13. Tyrant’s Gratitude (Bonus Track)

http://www.serjtankian.com/

Kirjoittanut: Nina Hurme

Kommentoi julkaisua