Serpent Warning – s/t

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 30.4.2014

Joensuulainen vuonna 2009 perustettu Serpent Warning esittelee nimeään kantavan debyyttilevynsä, minkä on julkaissut ruotsalainen I Hate Records 11. huhtikuuta. Bändin aikaisempiin tuotoksiin kuuluu vain yksi omakustanne-EP ”Beyond The Wisdom”, jonka kappaleet on äänitetty uudestaan ko. nauhoitteelle.

Heti alkumetreiltä ensimmäisestä rouheasoundisesta kitarariffistä lähtien on selvää, että yhtye on uusi tulokas alati kasvavaan doom rockin genreen – kutsutaan sitä sitten doom metalliksi, occult rockiksi tai vain lyhyesti ja ytimekkäästi doomiksi. Yhtyeen kantavin voima, alusta päätellen, tuntuu olevan laulaja Samuli Pesonen, joka on myös tunnettu The Wandering Midget-yhtyeestä. Mies tarjoilee tunteikasta ja vahvaa vokalisointia, joka on tyyliltään kuin sekasikiö Stormin Herr Nagelin, Primordialin Alan Averillin ja Vintersorgin parhaista puolista. Lähtökohdat ovat siis enemmän kuin kunnossa.

Black Sabbath-vaikutteet ovat ilmeisiä, kuten lähes kaikilla doom-termiä tyylisuunnassaan käyttävillä yhtyeillä. Ensimmäinen EP joka alunperin oli kiinnittänyt levy-yhtiön huomion edustaa pääosin julkaisun alkupäätä ja alunperin ajattelin, että kuudesta kappaleesta puolet olisi vanhaa materiaalia ja puolet uutta. Potin kuitenkin räjäyttää uusi kappale ”Serpent Warning”, joka alun hitaassa pahaenteisyydessään on hyvin uskollinen edellämainitulle esikuvalleen. Tämä kehittyy loistavasti duurivoittoiseksi ja iskeväksi kertosäkeeksi ja laulaja pitää vankasti otteessaan läpi muutaman kierron, josta kappale kehittyy varsin rokkaavaan ja mukaansatempaavaan c-osaan. Uudempi materiaali korostaa paremmin sävellysten nerokkuutta ja levyn alussa huomattava laulun dominointi vaihtuu pikku hiljaa tasavertaisuudeksi muiden instrumenttien kanssa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Toinen esiinnostettava kappale on viimeinen ”Ceremonies Of The Sun” – siinä toistuvat osittain samat elementit kuin aiemmin mainitussa, mutta hienosti varioituna. Kappaleen ollessa myös hidas tempoltaan, niin siinä on groovea ja loistava tunnelma. Bassovoittoinen säkeistö sopii loistavasti kokonaisuuteen ja korostaa hyvin kontrastia voimakkaaseen kertosäkeeseen. Viiden minuutin jälkeen kappale johtuu bassoriffillä alkavaan suvantovaiheeseen, joka loistavine vokalisointeineen ja riffittyleineen saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Tätä tapahtuu allekirjoittaneelle nykyään varsin harvoin. Mainittakoon vielä sivuhuomautuksena, että kummatkin kappaleet ovat yli seitsemän minuutin pituisia, viimeksimainittu jopa lähes kymmenenminuuttinen, joten sisältöön todella mahtuu elementtejä.

Yhtye on hieno tulokas koko ajan kasvavaan genreensä ja mikäli tuleva tuotanto jatkaa samalla linjalla uusimpien rallien kanssa, olen minä ainakin etunenässä levykaupan jonossa. Pieni miinus kuitenkin materiaalin epätasaisuudesta, vaikka valoa on selvästi havaittavissa tunnelin päässä.