Seventinen debyyttialbumi ”Shadows Of Our Former Selves” tarjoaa synkkiä aiheita, mutta tunnelin päässä on nähtävissä valoa
Sulkavalainen metallibändi Seventine julkaisi 12. heinäkuuta ensimmäisen pitkäsoittonsa nimeltään ”Shadows Of Our Former Selves”. Lapsuudenystävien muodostama bändi on ollut koossa jo vuodesta 2018 lähtien ja julkaissut tähän mennessä nipun varsin hyvänkuuloisia singlejä. Seventine tuli minulle tutuksi viime vuotisesta Black Box Mikkeli -bändikisasta, jossa kilpailun voittaja palkittiin esiintymisslotilla tapahtumassa. Yhtye jäi täpärästi vain muutaman äänen päähän finaalikolmikkoon pääsystä kisan ollessa erittäin korkeatasoinen.
Seventine koostuu neljästä jäsenestä, jotka aloittivat yhdessä soittamisen jo peruskoulun musiikin tunneilla. Se johti sitten varsin luonnollisesti yhteisen bändin perustamiseen. Yhtyeen soitossa onkin aistittavissa vuosien mukanaan tuoma kokemus niin treenikämpältä kuin keikkalavoilta. Kokoonpanon muodostavat Paavo Auvinen (kitara ja örinälaulu), Väinö Kemppinen (kitara), Mika Kontinen (rummut) ja Kim Miettinen (basso ja puhdas laulu).
Albumin käynnistävä ”Suffocating Silence” lähtee liikkeelle melko rauhallisesti ja hieman unenomaisin tunnelmin. ”Pieces” onkin puolestaan jo hieman raskaamman kuuloista meininkiä. Balladimainen, ukkosen jyrinällä käynnistyvä ”Falling” kiinnittää huomion kauniilla melodiallaan, jota Kim Miettisen laulu kannattelee soljuvan kuuloisesti. ”Hateseeder” esittelee Seventineä ehkäpä raskaimmillaan mutta myös menevimmillään. Kyseisellä biisillä kuitattiinkin Apulannan sekä Genelecin järjestämän bändikilpailun voitto keväällä vuonna 2021. ”Point of no Returnin” kitarasoolo on erittäin miellyttävää kuunneltavaa, ja ”Times Foreseen” esittelee molempien vokalistien taidot varsin komean kuuloisesti.
Mainos päättyy
Vaikka olisit aikaisemmin kokenut, ettei raskaampi musiikki örinälauluineen ole sinun juttusi, suosittelen antamaan albumille mahdollisuuden. ”Shadows Of Our Former Selves” tarjoaa sopivassa suhteessa melodioita, örinää ja puhdasta laulua, joten levy ei tunnu kuitenkaan liian raskaalta myöskään kevyemmän musiikin ystäville. Minua miellytti erityisesti selkeästi artikuloidut sanat, joista oli vaivatonta saada selvää. Jos kehityskohteita etsitään, niin jäin kaipaamaan hieman pehmeämpää englannin lausumista, mikä ei ole suomalaiselle aina se helpoin rasti. Uskon sen kuitenkin kehittyvän itsestään ajan kuluessa.
”Shadows Of Our Former Selves” on hiotun kuuloinen pitkäsoitto, joka lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. Biisimateriaali vaihtelee eri raidoilla ilahduttavasti, eikä kahta samanlaista kappaletta löydy. Vaikka kappaleet eroavat toisistaan paikoitellen hyvinkin paljon, nivoutuvat ne kuitenkin yhteen tiiviiksi kokonaisuudeksi. Sanoituksissa käydään läpi synkkiä aiheita, mutta tunnelin päässä on kuitenkin aistittavissa valoa. Albumilta välittyy hyvin, miten vahvasti Seventine on omistautunut asialleen. Yhtyeellä vaikuttaa olevan nöyrä mutta periksiantamaton asenne, joka varmasti kantaa pitkälle. Nousu pienestä Etelä-Savon kaupungista suuren yleisön tietoisuuteen ei ole helppoa, mutta uskon Seventinen onnistuvan siinä.
