Shadecrownia eivät kategoriat kahlitse – Ennakkokuuntelussa Shadecrownin kolmas pitkäsoitto ”Solitarian”

Kameleonttimaisesti eri metallimusiikin tyylisuuntia yhdistelvä julkaisee kolmannen täyspitkän albuminsa 17.9.2021. Levy kantaa nimeä ”Solitarian”. Minulla oli ilo ennakkokuunnella tämä pian päivänvalonsa näkevä albumi. Tämä Keski-Suomesta kotoisin oleva yhtye herätti oitis mielenkiintoni, enkä malta odottaa miltä koko albumi kokonaisuudessaan kuulostaa.

Albumin aloittaa kappale nimeltä ”The Awakening”. Saku Tammelinin koskettimista kajahtaa jotain melkeinpä nostalgista. Jostain todella kummallisesta syystä koskettimien melodiat tuovat minulle mieleen muistoja Children Of Bodomista. Albumin avausraidan koskettimien välkkeessä on jotain samaa mystisyyttä kuin edellä mainitun metallimaailman jättiläisen melodioissa. ”The Dark Heart Replica” kajahtaa seuraavaksi melko näppärästi Jari Hokan karjahtaessa alkukarjahduksensa. Laadukkaasti toteutetut rytmit saattelevat kappaleen mallikkaasti maaliin, mutta jättää kaipaamaan asteen verran enemmän persoonaa kaikessa kuulemassani. Ikäväkseni joudun toteamaan, että seuraavaksi kuultu ”Momentary Traills” putoaa myös melko nopeasti sudenkuoppaan jossa raikaa jo ennen kuultu. Saan kertosäkeestä erittäin vahvat Insomnium –vibat. Se, että albumin ensimmäiset raidat muistuttavat näitä metallimaailman ruhtinaita, voi olla merkki laadukkaasti toteutetuista kokonaisuuksista, mutta myös se, että yhtyeen musiikki tuo jatkuvasti mieleen jotain jo aiemmin kuultua ja tehtyä ei pitkässä juoksussa ole mielestäni kovin hedelmällistä. Jari Hokan örinästä voi kuitenkin olla tässä kohtaa jo sitä mieltä, että mies taitaa tuon taidon hyvin ja tekee sen laadusta himmailematta.

Musiikkielämystäni jatkaa sinkkulohkaisunakin kuultu ”Slivers”. Kappale alkaa suoraviivaisella rumpujen paukutuksella ja on kokonaisuudessaan toimiva ja kompakti kokonaisuus, juuri sellainen kuin hyvin toimivan singlen kuuluukin olla. Tämän jälkeen tapahtuu jotakin uutta mielenkiintoa herättävää. Tuntuu kuin albumi olisi kääntänyt aivan uuden sivun ja yhtyeen soundi ottaa harppauksen rauhallisempaan suuntaan. Tähän rauhoittumiseen saattelevat jopa hieman kalevalaismytologiaa sisältävät jousisoittimet kappaleessa ”The Loss”. Kauniit melodiat ja puhtaat lauluosuudet ovat juuri se uusi kulma, mikä tuo positiivista raikkautta kuunteluelämykseeni. Tätä raikkautta seuraa niin ikään hivenen rauhallisempi kappale ”Aeon’s Still”. Luonnosta poimitut tehosteet herättävät aina mielenkiinnon, niin tekee myös kappaleen alussa rantaan lyövä aallokko. Nähtäväksi jääkin, ajaako kappale karille vai lipuuko se turvallisesti satamaan. Mielestäni kappale ajaa kaikkea muuta kuin karille ja nousee mielestäni koko albumin kappaleista yhdeksi sen kirkkaimmaksi kohokohdista. Kappale käy läpi hienon draaman kaaren ja nousee lopun mystisyyden kautta kohti mahtipontista lopun tykitystä. Olen vakuuttunut.

Crestfallen” on kuin paluu intohimoisen tykittelyn juurille. Tätä kaikkea kuitenkin maustaa jälleen Janne Salmelinin puhtaat laulut, joka on ehkäpä juuri se tarvittava puuttuva palanen. Tämä palanen tekee kappaleista ehjiä kokonaisuuksia, joissa on sitä alun peräänkuulutettua persoonaa ja jotain omaa, mitä ehkä albumin ensimmäisillä raidoilla jäin kaipaamaan. Albumin nimikkokappale ”Solitarian” on järkelemäinen lopetus albumille. Kappale maalaa jopa harrasta tunnelmaa enkelimäisillä henkäyksillä jota seuraa raskaat, tarkoituksellisesti laahaavat tahdit. Tämä mahtipontinen kappale sen kuin jatkuu ja näyttääkin hyvin käyntikorttimaisesti yhtyeen kaikki puolet herkkyydestä tummanpuhuvaan aggressioon. Mikäli olisin kuullut vain tämän hienon kappaleen, joka on mielestäni ihan oikea teos, olisin haltioitunut.

”Solitarian” kipuilee alussa jo kuulluissa metallimaailman äänimaailmoissa. Vaikka kaikki mielleyhtymät yhtyeistä, joita albumin avausraidat mieleeni tuovat, ovat hyviä ja laadukkaasti toteuttettuja, tapahtuu tätä verrattavuutta kuitenkin karvan verran liian usein, jolloin se pääsee vaikuttamaan kokonaisuuteen miinusmerkillä. Kun albumin puolessa välissä yhtye kääntää sivua kohti uutta ja raikasta, ei loppupuolen kappaleista voi kuin pitää. ”Solitarianin” punainen lanka on tulossa monesti jo katkeamispisteeseen, kunnes albumin edetessä punainen lanka tiivistyy ja vahvistuu niinkin vahvaksi, ettei sitä voi edes luonnonvoimat katkaista. Se että yhtye onnistuu hienosti yhdistelemään eri metallimusiikin tyylejä, kertoo intohimosta musiikkiin ja sen tekemiseen. Tämä kaikki toteutetaan laadukkaasti ja luovuutta uhkuen, eikä yhtye tyydy jämähtämään vain yhteen metallimusiikin lokeroon.

7½/10

Kappalelista:

  1. The Awakening
  2. Dark Heart Replica
  3. Momentary Traills
  4. Slivers
  5. The Loss
  6. Aeon’s Still
  7. Crestfallen
  8. Solitarian

 

Kommentoi julkaisua