Historian hämäristä on kaivettu esiin hautajaisdoomin merkkiteos. Shape of Despairin ”Alone in the Mist” on minimalistinen, painostavan hidas ja syvää melankoliaa pursuava kokonaisuus, jossa palaset ovat sattuneet juuri kohdalleen. Herkkua on tarjolla niille, joiden mielestä eka demo on aina paras, mutta tämän levyn ansiot avautuvat jopa kaltaiselleni, joka on aina suhtautunut hyvin epäluuloisesti koko genreen.

Levyltä löytyvien kappaleiden tekemisen aikaan bändi oli vielä nimeltään Raven. Demo valmistui vuonna 1998, eikä sitä varsinaisesti julkaistu, mutta se pyöri ympäri skeneä ja teki epäilemättä vaikutuksen moneen. Nyt kun se saa julkaisunsa, sen soisi saavan vähän laajemminkin näkyvyyttä, vaikka tämäntyyppisellä musiikilla ei varmasti ihan valtavirtaan putkahdetakaan.

Yksittäisten biisien poimiminen ruodittavaksi ei tunnu ”Alone in the Mistin” kohdalla mielekkäältä. Ainakin minulle tämä on sellainen levy, että jos ei ole mahdollisuutta keskittyä kuuntelemaan koko levyn 53 minuutin mittaa kerralla, sitä ei kannata ryhtyä edes kuuntelemaan. Osateoksina esimerkiksi ”Down Into The Stream”, etukäteen maistiaisena julkaistu ”Shadowed Dreams” sekä ”Woundheir” toimivat erinomaisesti, mutta tällainen painostavan hidas jumittelu tuntuu kappaleiden pituudesta huolimatta loppuvan kesken. Yksittäisten biisien kahdeksan ja yli 11 minuutin välillä vaihtelevat mitat vasta saattelevat niihin syvyyksiin, joissa tämä levy operoi. Levy on rakennettu harkitun vähillä elementeillä, joten kovin suuria eroja ei yksittäisten biisien väliltä edes löydy. Kokonaisuus on silti valtavan paljon enemmän kuin osiensa summa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Alone in the Mist” on kokemuksena vahva siksi, että siihen syventyminen kuorii todellisuudesta hälyisen ja sekavan pintakerroksen pois ja rauhoittaa melankolisiin, mutta syvällisiin tunnelmiin ja ajatuksiin. Lyriikoiden pieni rooli ja kappaleiden vähäeleisen kaunis junnaavuus jättävät valtavasti tilaa mielikuvitukselle, ja levy on niin laadukas, että hitaus ei turhauta missään kohtaa. Kirjoitan tätä arviota itsenäisyyspäivän aamuna, ja jos olisin taipuvainen kansallisromanttiseen fiilistelyyn, uppoaisi tämä silloinkin erittäin hyvin. Kylmä, synkkä ja hidas musiikki asettuu hyvin lumen kuorruttamissa aikaisin hämärtyvissä havumetsissä kirveen ja haulikon kanssa hiihtelevän ääniraidaksi.

Shape of Despair on sittemmin monipuolistanut ilmaisuaan, ja esimerkiksi vuonna 2015 ilmestynyt ”Monotony Fields” tai vaikkapa jo vuonna 2001 ilmestynyt ”Angels of Distress” ovat jo hyvin erilaista musiikkia. ”Alone in the Mist” on sillä tavalla ajatonta musiikkia, että se ei vanhene, mutta siitä kuuluu, että kilometrejä on tullut lasiin paljon sitten biisien tekemisen. Samalla demo on myös huomattavasti myöhempää tuotantoa uskollisempi genrelle, vaikka kitaristi-säveltäjä Jarno Salomaan mukaan nämä kuusi kappaletta olivat hänen ensimmäinen yrityksensä doomin saralla.

Ei tämä kenties kovin moneen tilanteeseen eikä tunnetilaan sovi, mutta jos on mahdollisuus rauhoittua vajaaksi tunniksi ja keskittyä ottamaan ”Alone in the Mist” vastaan, kokemus on hyvin palkitseva. Vaikuttava syväsukellus, jonka jälkeen nousee pintaan taas pikkuisen erilaisena ihmisenä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9½/10

Kappalelistaus
1. Down into the Stream
2. To Adorn…
3. Shadowed Dreams
4. Woundheir
5. …in the Mist
6. Outro

Kirjoittaja: Pasi Huttunen