Shape of Despair – Monotony Fields

Funeral doom metalia tulee todella harvoin kuunneltua, sillä itse en ole kyseisen genren suurimpia ystäviä. Hyvä, että tiedän joitain yhtyeitä, jotka edustavat tämänkaltaista atmosfääristä ja synkkää musiikkia. Ensimmäinen bändi, joka sattui tulemaan mieleen, on helsinkiläinen Shape of Despair, joka julkaisee neljännen kokopitkänsä ”Monotony Fields” 18.6. Juhannusviikko osui omalle kohdalleni hyvään aikaan ottaa ”Monotony Fields” haltuun ja tutkia, mitä uutukainen tarjoaa.

Edellisestä julkaisusta, ”Illusion’s Play” (2004), on vierähtänyt jo pitkä tovi. Pikaisella tiedonhaulla ”Illusion’s Play” näytti olevan Shape of Despairin viimeinen julkaisu ja bändin toiminnan loppu, mutta yhdentoista vuoden pituisen tauon jälkeen täydellistä ”loppua” ei sitten tullutkaan. Bändin uusin jäsen Henri Koivula astui riviin, ja uutta materiaalia alkoi syntyä. Uudelta albumilta ”Monotony Fields” saatiin ennakkoon kuulla ”Reaching the Innermost”, joka omiin korviini kuulosti mahtipontiselta, tunnelmalliselta ja synkältä veisulta, josta kaikki ilo ja riemu oli kadonnut. Juuri sellaista osasin odottaa uudelta albumilta.

Vaikka levyn ensimmäinen raita ”Reaching the Innermost”, sekä sen seuraajana tuleva ”Monotony Fields” saavat ihonkarvat pystyyn jo pelkästään surullisen ja pimeän tunnelman vuoksi, oma suosikkini on ehdottomasti ”Descending Inner Night”. Kappale on erittäin kaunis, raskas ja todella tunnelmallinen Natalie Koskisen laulusovitusten ansiosta. Pelkästään ”Descending Inner Night” on hyvä esimerkki siitä, miten hyvää funeral doomia tehdään.

Toistaiseksi levyn tylsähköin kappale on ”The Blank Journey”, jonka taustalle on sekoitettu hieman iloisen sävyisiä elementtejä. Tällöin musiikillisesta tunnelmasta herää hieman ristiriitaisia mietteitä, että olisinko surullinen vai iloinen. No, tämä ei pahemmin haittaa levyn kuuntelua, sillä levyn kaunis päätöskappale ”Written in my Scars” jättää jälkensä surullisen kuvan maailmasta.

Jos surulle ja yönmustalle tunnelmalle täytyy tehdä oma soundtrack, Shape of Despairin uusin julkaisu ”Monotony Fields” olisi oikea valinta. Päänheiluttamista ja moshausta ei levyltä saa irti, eikä ”Monotony Fieldsia” voi suositella kaikille äärimetallin ystäville, mutta noin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin pituinen julkaisu on todella upeaa jälkeä. Pientä avautumista jouduin käymään läpi, mutta minulle ”Monotony Fields” auttaa avaamaan mielen tummaan ja surulliseen maailmaan. Uskon vahvasti, että Shape of Despairin uusin kokopitkä kamppailee tämän vuoden parhaasta metallijulkaisun tittelistä.

9-/10

Kappalelista:
01. Reaching the Innermost
02. Monotony Fields
03. Descending Inner Night
04. The Distant Dream of Life
05. Withdrawn
06. In Longing
07. The Blank Journey
08. Written in my Scars

Shape of Despair Facebook

Shape of Despair Homepage

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua