Shiraz Lane uudisti jälleen onnistuneesti itseään – arviossa ”In Vertigo”
Shiraz Lane on yhtye, jonka pitkäsoitot puhuvat puolestaan. Suomalaisyhtyeen albumeita ja keikkoja yhdistää energisyys, jonka keskiössä on taidokkaasti karismaattista ääntään käyttävä Hannes Kett. Sen lisäksi että Shiraz Lane on julkaissut ahkerasti uutta musiikkia, on yhtye tuon tuosta soittamassa konsertteja ulkomailla. Ja ihmekös se, kun Shiraz Lanen autenttinen asenne ja universaalit sanoitukset saavat kuulijat haltioihin maasta riippumatta.
”Forgotten Shades Of Life” -pitkäsoitolla Shiraz Lanen ulosanti oli laajimmillaan ja viime vuonna ilmestyneellä ”Acoustic Archives” -EP:llä riisutuimmillaan. ”In Vertigo” -albumilla ilmaisu on jälleen yhtä sähköistä kuin ”Carnival Daysilla” kuitenkin sillä erolla, että kasarivivahteiset pop rock -elementit ovat vahvemmin esillä. ”Stone Cold Lover” ja ”Dangerous” lyövät heti tiskille sellaiset paukut, että vähemmästäkin saisi pään pyörälle.
Vaikka molemmat edellä mainitut kappaleet on ryyditetty kunnolla tanssijalkaa värisyttävällä otteella, sisältävät teokset myös purevaa sanottavaa. ”The Ray Of Light” ja ”Live A Little More” ovat sanomaltaan hieman syvällisemmät kuten niiden nimistäkin voi päätellä, ja sen takia kappaleet on sovitettu hieman hillitymmiksi. Sen sijaan ”Babylon” on kuin synninpäästön perään haikaileva eetos, jossa jälkiviisaus on saanut kuumottavan muodon.
Shiraz Lanella on hieno kyky sulauttaa syvällisempää sanomaa osaksi ilmaisuaan silloin, kun se palvelee kokonaisuutta. Se on tullut ilmi yhtyeen aikaisemmilla julkaisuilla kuten myös ”In Vertigolla”. Shiraz Lanelta löytyy kuitenkin myös karskimpi puoli, jota tällä albumilla edustavat niin ”Sayonara Love” kuin ”Bullshit”. Kuten kappaleiden nimistä voi tehdä johtopäätöksiä on jälkimmäinen teos sanomaltaan suorasukaisempi. Pitkäsoiton loppuun sijoitetut ”Come Alive” ja ”Brand New Day” pitävät kuitenkin huolen, että albumi päättyy energisen hilpeässä hengessä, mikä onkin Shiraz Lanelle ominaista.
Kymmenen kappaletta kattava ”In Vertigo” päättyy hieman kuin varkain: kuulija saa yllättyä, miten nopeasti 35 minuuttia kuluikaan. Se on tietyssä mielessä hyvä, sillä se kertoo siitä, ettei pitkäsoitto ole ainakaan liian pitkä. Kappaleiden kesken löytyy variaatiota, ja albumilla liikutaan sulavasti tunnelmasta toiseen. Kokonaisuus on selvän harkittu ja tasapainoinen. ”In Vertigo” ei ehkä tarjoa samanlaisia ihmetyksen hetkiä kuin ”Forgotten Shades Of Life”, mutta se ei haittaa, sillä albumin fokus on muualla. Se on purevassa ja pirteän energisessä rockissa, joka menee jalkojen alle kappaleesta riippumatta.
Kappalelista:
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen