Sick Of It All

Sick Of It All juhlistaa tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan ja he julkaisivat uuden ”Nonstop”-albuminsa 31. lokakuuta. Albumi koostuu 20 uudelleennauhoitetusta klassikosta pääasiassa yhtyeen uran alkupuoliskolta. Otimme yhteyttä yhtyeen rumpaliin Armand Majidiin ja kyselimme kuulumisia albumin sekä juhlavuoden tiimoilta.

Kerro hieman kuulumisia ja mitä päivääsi kuuluu?

Armand: Yritän rutistaa haastatteluja kasaan viime hetkellä, olen ainainen prokrastinaattori. Mutta muuten kuuluu hyvää.

Sick Of It Allin perustamisesta on kulunut jo 25 vuotta. Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että voisit soittaa bändissä koko elämäsi ja saada elantosi siitä?

Armand: Se tapahtui kolmannen Euroopan kiertueemme jälkeen kesällä 1993. Tienasimme kiertueesta suhteellisen hyvin rahaa ja siten pystyimme ajattelemaan keskittyvämme vain ja ainoastaan bändiin. Olimme silloin kiertueella Black Trainin ja Graveyard Rodeon kanssa. Olen vieläkin yllättynyt siitä, että se kiertue oli niinkin menestyksekäs.

Mikä on ollut huonoin työpaikka, missä olet ollut? Bändiä lukuun ottamatta.

Armand: Minulla on ollut jotain kauheita ja vaikeita työpaikkoja, kuten esim. kiviasennusta ja huonekalujen muuttamista. Ne olivat oikeastaan melko rankkoja aikoja, mutta ainakin sain ne alta pois, kun olin nuori. Minusta tuntuu todella pahalta, kun tapaan keski-ikäisiä tyyppejä, jotka tekevät edelleen sitä samaa liukuhihnatyötä – sympatiat heille. Paras tavallinen työ minulla oli, kun työskentelin Sick Of It Allin levy-yhtiön kiertuepromoottorina. Järjestin meille jopa keikan Kansasiin, kun olin töissä siellä. Lopetin kuitenkin työn, kun tulin takaisin bändiin täyspäiväisesti ja aloimme kirjoittaa ”Just Look Around” -albumia.

Miltä tuntuu viettää 25-vuotisjuhlapäivää? Jotkut teidän faneistakaan eivät ole vielä niin vanhoja, kuten ei myöskään allekirjoittanut.

Armand: On outoa ajatella, miten paljon aikaa on kulunut, mutta toisaalta olimme täysin eri ihmisiä, kun aloitimme. Uramme alussa monta vuotta kului hämmentyneinä skideinä, jotka yrittivät vain saada arvostusta ja jalkaa oven väliin. Alussa on vaikea valita suuntaa, mutta uran urkeneminen musiikkibisneksessä on siunaus.

Miten yleinen mentaliteettisi on muuttunut tämän 25 vuoden aikana? Ja miten olet huomannut suhtautumisesi musiikkiin aikuistuneen?

Armand: Otamme nykyään musiikin paljon vakavammin ja yritämme kirjoittaa musiikkia, joka toivottavasti vetoaisi hieman laajempiin yleisöihin kuin vain hardcore-piireihin. Emme voi enää vain heittää kahta riffiä läjään ja kutsua sitä biisiksi, kuten aikoinaan teimme. Siinä oli loistoa silloin, kun lopputulos oli hyvä, mutta useimmiten se ei ollut sinne päinkään.

Juhlistaessanne 20-vuotista uraanne muut yhtyeet soittivat kappaleitanne ”Our Impact Will Be Felt” -tribuutilla. Tällä kertaa olette itse nauhoittaneet vanhoja kappaleitanne uuteen kuosiin, kenen idea ”Nonstop”-albumi oli alun perin?

Armand: Ajatus oli pyörinyt mielissämme jo jonkin aikaa, sillä soitamme paljon vanhoja klassikoita livenä ja tunsimme, että ne ansaitsevat paremmat soundit, kuin ne aikoinaan saivat. Lisäksi kun tapasimme Tue Madsenin tiesimme, että nyt meillä on joku, joka pystyy ottamaan haltuun kappaleiden energisyyden ja antamaan tuotannon, joka niistä puuttui.

Mielestäni on parempi tapa juhlistaa vuosipäivää nauhoittamalla uudelleen vanhoja klassikoita kuin julkaista vain tavallinen ”Best Of” –albumi. Mitä mieltä itse olet kokoelmista yleisesti?

Armand: Kokoelmat ovat mielestäni hyviä, mutta vanhojen raitojen uudelleen nauhoittaminen antoi tälle albumille sen tarvitseman tarttumapinnan. Perinteinen ”Best of” -albumi Sick Of It Allilta olisi oikeastaan vain näyte siitä, miten olemme aikuistuneet vuosien varrella.

Kuinka monta kappaletta valitsitte albumille ennen nauhoituksia? Ja oliko teillä vaikeuksia jättää joitain niistä pois? Allekirjoittanut itse jäi kaipaamaan mm. ”Step Downia”.

Armand: Keräsimme jokaiselta jäseneltä listan, jonka pohjalta valitsimme yhteisymmärryksessä 20 kappaletta, tai ainakin kolme meistä suostui niihin. ”Step Downia” tullaan varmasti kaipaamaan, koska siitä on tullut yksi hiteistämme, mutta koska se jo alun perin onnistui niin hyvin, niin emme nähneet tarvetta tehdä sitä uudelleen. Minusta tuntui samoin ”Scratch The Surfacen” kohdalla, mutta se kuitenkin päätyi levylle.

Onko teillä suuren vuosipäivän juhlakeikka jo suunniteltuna? Jos on, niin minkälainen se tulee olemaan?

Armand: Emme ole suunnitelleet ainoastaan yhtä suurta keikkaa, mutta aiomme keskittyä soittamaan paljon vanhempaa materiaalia kuin normaalisti. Toisin sanoen tuomme New Yorkissa esittämämme setit myös Eurooppaan.

Viisi vuotta sitten luin, että olette suunnitelleet julkaisevanne 20-vuotisjuhlan kunniaksi live-DVD:n, mutta mitään ei kuitenkaan ole vielä tullut ulos. Voisiko tämä tapahtua nyt 25-vuotisjuhlan yhteydessä?

Armand: Työstämme vielä tuota ideaa parhaillaan. Mahdollisesti voisimme koota tarpeeksi hyvää materiaalia pakettiin julkaistavaksi ensi vuodelle sillä välin, kun kirjoitamme vielä materiaalia uudelle albumille. Kuvasimme 25-vuotiskeikkamme New Yorkissa, ja siitä jäi niin hyvät fiilikset, että olisi hienoa nähdä sen päätyvän myös DVD:lle.

Olette myös tekemässä pienen Euroopan kiertueen pian, mutta valitettavasti Suomi ei ole listalla tällä kertaa. Olisiko mahdollista, että Sick Of It All nähtäisiin taas pian myös Suomessa?

Armand: Toivon niin, koska pidän erityisesti Suomen hardcore-skenestä. Olen aina ollut hyvin vaikuttunut bändeistä siellä, ne näyttävät selkeästi, etteivät halua olla kenenkään klooneja, ja se antaa jokaiselle omanlaisen soundin. Se on erittäin tärkeää, koska valitettavasti liian monet yhtyeet vain jäljittelevät heidän omia sankareitaan ja omaavat ainoastaan heiltä saadut vaikutteet. Musiikki voi helposti jäädä vain polkemaan paikoilleen, jos yhtyeitä ei kiinnosta laittaa itseään likoon ja antaa musiikilleen omanlaista leimaansa.

Vielä on pari jäljellä ja otetaan näihin hieman toisenlainen linja. Onko sinua ikinä pyydetty esiintymään tv/radio-ohjelmaan, esim. MTV:n Cribsiin? Osallistuisitko Cribsiin jos kuvausryhmä tulisi jonain päivänä ovesi taakse?

Armand: En mielelläni sotke omaa elämääni bändin kanssa – minusta on tullut outo erakko vanhoilla päivilläni. Mutta esiintymisen kannalta olemme avoimia kaikelle, koska emme ole sellainen bändi, joka hylkäisi mahdollisuuden saada uutta yleisöä.

Olet ollut osallisena PETA:n ”Maailman seksikkäin vegaani” -kilpailussa, miten juhlistaisit voittoa, jos se osuisi kohdalle ensi vuonna?

Armand: Luultavasti hieroisin soraa päänahkaani ja sukeltelisin toistuvasti pää edellä roskiksiin. Se on sitä, mistä pidän, ja se pitää minut kovana.

Kiitos paljon ajastasi, onko sinulla vielä viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?

Armand: Kiitos erittäin paljon tuestanne kaikkina näinä vuosina, vaikka emme ole päässeet Suomeen asti tarpeeksi usein.