Sideways, joka olisi voinut olla – mitä olisimme voineet kuulla

Fullsteamin työstämä Sideways on vähitellen vakiintunut yhdeksi Suomen festarikesän alkupään huippuhetkistä, eikä tänä vuonna oltaisi nähty poikkeusta. Tänä vuonna kolmatta kertaa Helsingin Nordiksen jäähallin alueella järjestettävä tapahtuma olisi jälleen tarjonnut laajan kattauksen vaihtoehtomusiikkia kattavalle yleisölle, mutta valitettavasti vallitsevan tilanteen myötä tämäkään viikonloppu ei päässyt tapahtumaan. Koska festivaalin kattaus olisi tänäkin vuonna tarjoillut valtavasti mielenkiintoisia ja mahtavia tärppejä, päätin koota yhteen lyhyen listan esiintyjistä, joista toivottavasti pääsemme näkemään kaikki seuraavana vuonna.

Jarvis Cocker presents JARV IS…

Yksi viikonlopun pääesiintyjistä olisi varmasti tarjoillut samanlaista herkkua kuin Suede edeltävänä vuonna. Sideways osaa kovasti helliä ysärialternativen faneja, ja Pulp-keulakuva Jarvis Cocker olisi tarjonnut yleisölle jotain uutta, mutta tuttua. Cocker ei viimeaikaisella soolourallaan ole liiemmin keskittynyt esittämään entisen bändinsä hittejä vaan omaa materiaaliaan, jota myöhemmin vuodesta julkaistaan JARV IS… -projektin ”Beyond the Pale” -debyytin muodossa. Keväällä julkaistu ”House Music All Night Long” oli täynnä taattua Cocker-charmia ja -bravadoa, ja se olisi ollut mahtavaa kuultavaa kesäkuun alussa. Onneksi Jarvista päästään näkemään ensi vuoden festareilla.

DIIV

Yhdysvaltalainen DIIV on ollut yksi Sidewaysin toivotuimpia esiintyjiä vuosien aikana, joten Zachary Cole Smithin kipparoimaa shoegazea ja alt rockia yhdistelevää bändiä ehdittiin odottaa innolla. Bändi olisi saapunut ensimmäiselle Suomen festarikeikalleen viime vuonna julkaistun, arvostusta keränneen ”Deceiver”-levyn myötä. Tsekkaa levyltä julkaistu ”Under the Sun” -sinkku tästä.

L7

L7 olisi jatkanut Sidewaysin pitkää ysärialternativelinjaa voimalla. 90-luvulla sekä arvostusta että kohua keränneen bändin esiintymisiä on kehuttu läpi bändin vaiheikkaan uran, ja bändi on viime vuosikymmenellä tapahtuneen paluunsa myötä julkaissut viime vuonna ensimmäisen levynsä lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Voit tsekata ”Scatter the Rats” -levyltä löytyvän ”Burn Baby” –kappaleen tästä:

Shame

Voi, Shame. Yksi viime vuosien suurimmista suosikeistani olisi saapunut Suomeen kolmannelle festarikeikalleen, ja tämä olisi ollut mahdollisuuteni vihdoin nähdä bändi ensimmäistä kertaa. Bändiä on syystäkin kutsuttu yhdeksi Ison-Britannian lupaavimmista nuorista bändeistä, ja bändi on läpi kevään kiusoitellut julkaisevansa jatkoa vuoden 2018 kehutulle ”Songs of Praise” -debyytille. Kuuntele ”One Rizla” tästä ja ihastu.

OM

Yhdysvaltalainen stoner doom metal -trio OM olisi ollut tämän vuoden Sidewaysin hypnoottisimpia esiintyjä, eikä millään pienellä marginaalilla. Bändin verkkainen ja kiireetön musiikki on kerännyt kiitosta läpi vuosien, ja bassotaajuuksien vyörytys olisi ollut omillaan jollain Nordiksen alueen pimeämmistä lavoista. Bändi on osittain tunnettu kaikkiaan viisi tuntia kestäneestä Jerusalemin keikasta vuodelta 2007; vaikka näihin mittoihin ei oltaisi päästy, lavan ääressä oltaisiin päästy oikein hyviin pörinöihin. Bändi on onneksi kiinnitetty ensi vuoden festareille. Voit tsekata ”God Is Good” -levyn tästä:

Squid

Shamen tapaan lupaavaksi tulokkaaksi nimetty Ison-Britannian Squid ei ehkä ole julkaissut debyyttipitkäsoittoaan, mutta bändillä on silti jo takanaan keikkoja legendaaristen Glastonbury-festareiden ohjelmistossa. Jos post-punk revival Talking Heads -viboilla kuulostaa jutultasi, suosittelen kovasti ottamaan bändin tutkasi alle. Mikäli edellislauseen vertaus vaikuttaa oudolta, ymmärrät sen kuunneltuasi ”Houseplants”-kappaleen tästä:

100 gecs

Nettimusapiirien tämän hetken kummastelluimpiin ja ihastelluimpiin projekteihin kuuluva 100 gecs oli yksi kevään yllättävimpiä julkistuksia koko maan festarivalikoimaan. Laura Lesin ja Dylan Bradyn muodostama duo luo niin rankasti autotunella ja säröytyvillä elektronisilla efekteillä kyllästettyä musiikkia, että ei voi olla varma, ivaileeko bändi kuuntelijalleen vai, noh, kaikelle. Bändin musiikki ei toki metallia ole, mutta hämmentävien kokemuksien ystäville erittäin suositeltavaa. Tai ei. Päätä itse, tässä ska-nightcoreihmetys ”stupid horse”.

Drab Majesty

Jos pidät retrosyntikoilla kyllästetystä synkästä synapopista, Drab Majesty on bändisi. Los Angelesista kotoisin oleva duo olisi varmasti tarjonnut herkkua niin korville kuin silmille tyylikkäiden visuaalien muodossa. Bändi olisi ollut omillaan alueen kellarilavalla sumun ja valojen keskellä ja toivottavasti löytää tiensä lavalle ensi vuonna. Voit kuunnella viime vuoden mahtavalta ”Modern Mirror” -levyltä julkaistun ”Ellipsis”-sinkun tästä:

Tropical Fuck Storm

Mikäli bändin nimestä ei ajatusta saa, tämä australialainen kokeellista rockia soittava bändi ei paljoa turhista perinteistä välitä vaan elää täysin omaehtoista elämää. Muutamassa vuodessa jo kaksi kehuja kerännyttä levyä julkaissut bändi ei välttämättä tempoilla mehustele, mutta bändin äänekäs musiikki ja vokaalien persoonallinen ulosanti ovat jotain uutta ja tuoretta. Suosittelen kovasti kuuntelemaan koko ”A Laughing Death in Meatspace” -levyn, jolta julkaistu ”You Let My Tyres Down” esittelee vain pintaraapaisun.

Teksti ja kuva: Thomas Frankton

Kommentoi julkaisua