Ruotsalainen pitkän linjan metalliyhtye At The Gates julkaisee uuden ”To Drink From The Night Itself” -albuminsa perjantaina 18.5. Yhtyeen edeltävästä paluualbumista on neljä vuotta, katsotaan, miltä sen pikkuveli kuulostaa.

En edes tiedä mistä aloittaisin. Tämän kyseisen albumin tekemistä en edes juurikaan odottanut, ajattelin, että At The Gates jättäisi edellisen comeback-levynsä ”At War With Realityn” päätösalbumiksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä yhtye on palannut opettajan rooliin ”To Drink From The Night Itself” -albumilla. Täyttääkö se odotukset? Ei juurikaan. Onko se hyvä? On.

 Levyä vaivaa pienehkö tasapaksuisuus, eikä se yllä edellisen levyn tasolle. Albumi on kuitenkin ihan miellyttävää kuunneltavaa heti kun korva tottuu tuotantotyyliin, sillä nyt mätkitään autotallissa. Albumin intro sekä aloitusbiisi taas ovat juurikin sitä, mitä At The Gates osaa parhaiten: lyödä naamaan äänivallilla. Nimibiisi ainakin itselleni kuuluu jo nyt yhtyeen parhaimmistoon.

Albumi kuitenkin lopahtaa hieman toisen biisin ollessa vähän turhankin junnaava. Thrash-komppi pelastaa hieman ja saa myös samanaikaisesti ajattelemaan, että käytetäänkö sitä tehokeinona liikaa. Kolmas kappale ”Palace of Lepers” nostaa albumin mielenkiintoisuutta melankolisella melodisuudellaan puolen välin tienoilla, ja kuunteluhalu nousee takaisin sataan prosenttiin. ”Daggers of Black Haze” jatkaa hyvää linjaa ja muistuttaa minua siitä, miksi rakastan At The Gatesia niin paljon, että melkein itku tulee. Yhtyeellä on taito säveltää uniikisti raskasta ja synkkää tunnelmointimusiikkia. Unohtamatta sitä, että Tomas Lindbergin lyriikat ja niiden konseptuaalisuus ei ole ikinä jättänyt kylmäksi itseäni, eikä jätä nytkään.

Puolen välin paikkeilla saan viimeisen varmistuksen siitä, että tämä levy kosiskelee hyvin paljon black metal -melodioilla. Ja lähes joka biisistä sen jälkeen huomaa yhtäläisyyksiä Norjan puolelle.

Levy paranee kuuntelu kuuntelulta ja tasapaksuisuus ainakin osittain pääsee unohtumaan, kun ihan kunnolla uppoaa levyn syövereihin. Albumin loppua enteilevät kappaleet ”Seas of Starvation” ja ”In Death They Shall Burn” tuovat vielä sen pienen rypistyksen, ennen kuin loppu alkaa häämötellä ”The Mirror Black” -kappaleessa. Loistava lopetus, mutta levy ehkä hieman tippuu edeltäjälleen. Edellisessä levyssä oli jonkinlainen tietty uudistuminen, ja tämä taas on vain lähinnä ”Slaughter of The Soul” ja ”At War With Reality” yhdistettynä.

Uskon kuitenkin, että levy tästä vielä paranee ajan kanssa, totuttuani. Levylle on hieman vaikeaa hakea täydellistä sielunmaisemaa ulkoa, sillä aurinko paistaa ja kesä on tulossa. Melodinen death metal saa väistyä, ja tulla takaisin sitten kun pimeyskin.

8/10

Kappalelista:
1. Der Widerstand
2. To Drink From The Night Itself
3. A Stare Bound In Stone
4. Palace of Lepers
5. Daggers of Black Haze
6. The Chasm
7. In Nameless Sleep
8. The Colours of The Beast
9. A Labyrinth of Tombs
10. Seas of Starvation
11. In Death They Shall Burn
12. The Mirror Black

At The Gatesin kotisivut!

Kirjoittanut: Otto Vainionpää