Signaaleja häiriköivän avaruusromun keskellä: arviossa Slowenyan uusi ”The Wild Inevitable” -albumi

Kirjoittanut Minttu Koskinen - 20.4.2024

Turkulainen alt doom -trio Slowenya julkaisi ”The Wild Inevitable” -albuminsa Karhuvaltio Recordsin kautta. Ensimmäisenä nouseva mielikuva avaruusromusta jää pysyväksi, eikä sen ole tarkoitus olla musiikkia vähättelevä, vaan sitä kuvaava. Kuuntelija nimittäin leijailee signaaleja häiriköivien avaruusromujen keskellä ja saavuttaa ajoittain utopistisen ja hypnoottisen olotilan.

Bändi puskee kuuntelijan syvemmälle häiriöiden keskelle, kunnes hän erottaa äänistä toisiaan syleilevät linjat. Levyn viimeisten irvistysten päättyessä kuulokkeilta puskee paksu hiljaisuus. Tuntuu jopa oudolta irtaantua normaalin arjen äänimaailmaan levyn luomien sointujen jälkeen.

Pidin siitä, kuinka levyn alkupuoliskolla kuulija totutetaan pehmeällä otteella häiriköivään musiikkiin. Ketään ei säikytetä, kukaan ei tipu kyydistä pois, kun kaikki etenee rauhanomaisesti kohti kaoottisuutta.

Ensimmäinen kappale ”The Perfect Undesirable” pohjustaa hyvää tunnelmaa rauhallisesti edeten. Pidin himmeistä taustahuudoista, jotka loivat omalta osaltaan uuden tason vahvistaen avaruuden pohjatonta tuntua. Olo oli jopa hämmentynyt, kun musiikki vei jonnekin muualle tästä maailmasta. Slowenya hallitsee äänien ja elementtien yhdistelyn, ja kokonaisuus tuntuu harkitulta.

Levyn edetessä tajusin olevani enemmän hämmentynyt, sillä musiikkityyli ei ole sitä mitä tavanomaisesti kuuntelen. Olen toki silti tyytyväinen, että pysähdyin tämän albumin pariin. Musiikkia ei nimittäin purematta niellä, eikä sen selkeästi ole tarkoituskaan päästää kuulijaa helpolla.

Angel Raides Wolves” -biisin laahaava, hetkittäin jopa pitkittelevä rytmi piti otteessaan, kun mieli jäi tutkailemaan mitä seuraavan avaruusromun takaa paljastuu. Jälleen taustahuudot palvelivat kokonaisuutta ja vahvistivat kaoottisuutta, joka teki tuloaan levyn loppupuolella.

Kolmas biiseistä ”Classic Romantic Dramatic” on suosikkini. Biisin läpi kulkee vahvana puskevat rummut, joihin kitara ja basso armottomasti yhtyvät. Puhdasta laulua rikkoo ajoittain raastava, kaukaisuudesta kantautuva karjunta. Kaikki tämä luo sopivaa rauhaa, vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi. Äänien kokonaisuus venyttää loppuaan, puhaltaen viimeiset ilmat pihalle särisevistä keuhkoistaan. Kappaleen lopetus vuorostaan nosti mielenkiintoa tulevalle biisille, joka odotti jälleen jonkin häiriön takana.

Hypähdys seuraavan ”Terminal Eclipse of the Heart” -biisin pariin sai minut hätkähtämään joka kuuntelulla. Ensimmäisellä kuuntelukerralla mietin, tunkiko biisien väliin mainos tai leffaintro, sillä sen äänentaso poikkesi edellisestä lopetuksesta niin vahvasti. Biisi halusi muistuttaa jankkaavalla tyylillään sanomaansa, joten otin sen puhtaasti välietappina painottomassa tilassa.

Väliepisodin jälkeen pääsimme junttaavaan, kaoottiseen paikkaan. ”Horizontal Loops” oli aiemmista biiseistä täysin poikkeava, ja räkäiset ja vihaiset karjunnat alistettiin pian raskaan moukarin alle. Raskaan elementin alle kokonaisuus jätettiinkin, sillä sama linja jatkui seuraavalla biisillä.

Uskoisin, että sanoitusten sovitus tällä musiikkityylillä on haasteellista. Slowenya sai sen kuulostamaan musiikkiinsa sopivalta ja vaivattomalta, vaikka rytmit vaihtuivat äkillisesti ja pitkittyivät laahustaen. Tietynlaista leikittelyä vaaditaan, ja mielestäni bändi onnistui siinä.

Kannustan kuuntelemaan ”The Wild Inevitable” -albumin, sillä se avautuu varmasti jokaisella hieman eri tavoin ja siitä mahdollisesti saa eri tarttumapintaa. Lisäksi arkisen tyhjyyden vastaanottaminen albumin viimeisten sävelten jälkeen on mielenkiintoinen kokemus.