”…silloin sitä tuntee elävänsä” – haastattelussa 20-vuotias Rendez-Vous

Turkulais-porilainen, punkahtavaa, glamin sekaista katu-rockia soittava viisikko Rendez-Vous on saavuttanut kunniakkaan 20 vuoden merkkipaalun. Vuosien varrella ison levy-yhtiönkin leivissä operoinut ja matkansa varrella hurjan määrän keikkoja takonut orkesteri on kokenut matkallaan niin orastavan menestyksen huuman kuin sen nurjat puoletkin. Kypsään ikään päässeeltä yhtyeeltä on kuitenkin uusia suunnitelmia luvassa. Mennään kysymään yhtyeen vokalistilta Juffilta ja rumpalilta Makelta tarkemmin, mitä Rendez-Vousin leiriin kuuluu alkuvuodesta 2022.

Hyvää iltaa Juffi ja Make. Tervetuloa Kaaoszinen haastateltavaksi. Millaista korona-aika on ollut teille ja ’Rentuille’? Oletteko pysyneet terveinä?

Make: Kiitos, kiitos. Keikkarintamalla on ollut viime aikoina luonnollisesti suhteellisen hiljaista, mutta kyllähän me viime vuonnakin päästiin sentään kolme keikkaa tekemään. Olemme koettaneet tehdä sen sijaan muita juttuja kuten uutta musaa ja videoita. Terveyden suhteen niinkin mukavasti, että eipä ole edes perusflunssaa iskenyt pariin vuoteen, joten siinä mielessä onnekkaasti.

Juffi: Tuskallista tämä on ollut, kun ei ole ollut tietoisuutta milloin pääsee keikkailemaan ilman mitään rajoituksia. Toisaalta en ole jaksanut stressata tätä. Sairastin itse koronan aika lievänä nyt tammikuussa.

Rentut täyttää nyt helmikuussa 20 vuotta. Mitä suunnitelmia teillä on juhlavuodelle?

Make: Uutta musaa julkaistaan useampi ralli, ja niihin tietysti jonkinlaiset videot kyhätään.

Juffi: Perjantaina 25.2. ponnahtaa ”Tatuoitu taivas” -videosingle kaikkien näkösälle. Se on komiaa kuultavaa ja nähtävää. Julkaisemme vuoden aikana myös muita tuoreita pläjäyksiä sekä paljastellaan arkistojen aarteita. Myös useita keikkoja erilaisissa mestoissa pitää vetää.

Mennään vielä kuitenkin ajassa harppaus taaksepäin. Kuinka yhtyeenne sai alunperin alkunsa?

Juffi: Tuli tarve saada räyhäkäs tarttuvaa rokkia soittava ryhmä ja kitaristi Kimmo Hautamäen kanssa keksittiin perustaa tämä. Hänellä oli biisintekotaito hyppysissä ja kitara pysyi kädessä. Itse olin hiton aloittelija, mutta innokas puuhamies. Saatiin hyvää porukkaa mukaan ja outo kahden kaupungin, Porin ja Turun väliä, operoiva ryhmä pääsi sekoilemaan.

 

Juffi, sinä olet kuitenkin alunperin lähtöisin Kajaanista, mutta olet samalla pitkän linjan turkulaisbändin alkuperäisjäseniä. Kuinka olet sopeutunut kainuulaisen taustan ja mentaliteetin omaavana rokkarina turkulaisen bändin keulille, ja onko kainuulaisuudesta ollut näissä hommissa etua, haittaa vai molempia?

Juffi: No, varsinkin alkuvaiheissa asiasta oli etua. Jonkinlaista konkreettista asioiden hoitamistaitoa mussa oli verrattuna muihin. Moni vierellä operoinut bändi veti hommat oudon puolivillaisesti kun taas itsellä oli tahto puskea asioita. En tiedä, ehkä joku kainuulainen juttu se on, että olen ottanut ihmisiä ja asioita eri tavalla huomioon. Tosi paljon on aikoinaan nähnyt sitä, että soittajapoppoot eivät ymmärrä olevansa ”pieniä” vaan luulevat operoivansa isoillakin stadioneilla staroina ja käytös on sen mukaista.

 

Viimeisin pitkäsoittonne ”Parin lantin Leinot” ilmestyi vuosikymmen sitten. Milloin olisi luvassa uutta julkaisua vai ylipäätään onko?

Make: Nyt on tiputeltu uutta musaa biisi kerrallaan, noin biisi per vuosi. Helmikuussa tulee uusi hitti pihalle, jonka videoon satsattiin vähän isommin. Juhlavuoden aikana julkaistaan muutaman kuukauden välein ainakin neljä rallia yhteensä. Tavoitteena on toki saada täyspitkä julkaistua mahdollisesti vuodeksi 2023.

Juffi: Kyllä mäkin haluan uskoa, että täyslaidallinen (albumi) julkaistaan viimeistään vuoden päästä. Hitto kun olisi vain aikaa ja rahaa. Mutta tärkeintä olisi oikeasti julkaista hyvää musaa. Se itsessään luo jatkumoa ja jättää ihmeteltävää ihmisille.

Jos teillä on olemassa uutta materiaalia, miltä se alustavasti vaikuttaa?

Make: Takataskussa on tosiaan nippu valmiita biisejä. Suurin osa niistä on suht suoraviivaista rock’n’rollia, mutta löytyy sieltä myös vähän epätavallisempaa ’Renttu’-matskua, johon on haettu jonkinlaisia kapakkajatsin vivahteita.

Juffi: Rentut on aina vetänyt hyvin rönsyilevää linjaa ja sellaista nämä tulevatkin ovat. On myös kasa julkaisematta jääneitä ralleja, joista olen hyvin innoissani, monenlaista löytyy aina – punkista äkkiväärään bluesiin.

 

Miten kappaleenne yleensä syntyvät?

Juffi: Yleensä kirjoitan tekstejä, joita sitten lähettelen kitaristi Mistolalle. Hän sitten öiseen aikaan kaappaa kitaran käteen ja koittaa soittaa sävellellen. Aika useasti olen yllättynyt kuinka hienoja ja erilaisia biisejä syntyy. Jopa oikeasti liikutuin yhden biisin kauneudesta, mutta nyttemmin hän on unohtanut miten se meni. Sen nimi oli ”Kuntakeskuksen kuollut uni”. Hän pääsee tietyllä tavalla pääni sisään ja ymmärtää millaisia rytmityksiä olen hakenut. Sävellyksethän pääosin tulevat hältä.

Mitkä esteet estivät teitä julkaisemasta uusia äänitteitä niinkin pitkään aikaan noin kymmeneen vuoteen?

Juffi: Kyllä näitä esteitä on riittänyt vaikka halua on ollut. No ensinnäkin ruuhkavuodet eli ajan puute. Aikaisemmissa kokoonpanoissa ei ole ollut sitä sitoutumista, mitä nyt näen tässä ryhmässä olevan. Taisin jo mainitakin, että raha tai sen puute on paljon ollut esteenä. Toisaalta olen voinut myös huonosti, ja ei ole ollut luovaa olotilaa eikä jaksamista. Täyttä blokkivaihetta on pitänyt pitkiä aikoja. Elämä on joskus vähän rankkaa.

Toki yksittäisiä biisejä on heitetty silloin tällöin pihalle. ”Oton onnenlantti”, ”Tahdon” ja ”Selän takana”. Oltiin me mukana myös Mustelma-tribuutillakin ”Taikuutta / Tarina joulun taiasta”-medleylla. Lisäksi pari omaa joululauluakin on tullut ulos pukattua. Eli ihan toimettomia emme ole sillä saralla olleet.

 

Entä kuinka bänditoimintanne: sosiaaliset kuviot, biisinkirjoitus-, äänitys- ja tuotantoprosessinne ovat muuttuneet vuosien varrella?

Juffi: Oikeastaan meillä on aina ollut hyvää tuuria, kun treenikset on ollut ookoo ja jonkinmoiset äänityslaitteet on löytyneet. Tärkeintä on ollut, kun on ollut bändissä jengiä, jolla on ollut taitoa äänittää. Hyvin erilaisia tuotantoprosesseja meillä on ollut. Pakko se on kuitenkin sanoa, että kyllä treenaaminen ja sitoutuminen on kaiken A ja O. Loppujen lopuksi ulkoiset tuottajat ovat hyvin vähän puuttuneet biiseihimme. Tykätään käyttää silti tuottajaa.

Onko teillä ’Rentuilla’ vielä tavoitteita tai haaveita saavutettavaksi kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Make: Uuteen nousuun!
Juffi: On tosiaankin. Kyllä haaveita ihmisellä pitää olla.  Saa sitten katsoa toteutuvatko ne. Pitääkin ruveta asettamaan jätkille tavoitteita. Ruvetaan toimimaan kuten yritykset konsanaan… Ei tää tosiaan pelkäksi soitteluksi ole mennyt.

Mainitkaa kukin omalta kohdaltanne kaksi parasta asiaa, jotka olette kokeneet ja kohdanneet ’Renttujen’ kanssa.

Make: Mun historia bändissä on sen verran lyhyt, etten ole niitä ”huippuvuosia” kokenut, mutta yhtenä asiana voisin nostaa esiin On The Rocksin keikan Helsingissä, kun tuurasin bändissä ties kuinka monetta kertaa. Silloin oli muut omat bändit viettäneet hiljaiseloa jokusen vuoden ja pääsin pitkästä aikaa keikalle tuuraavana rumpalina. Kai sekin omalta osaltaan vaikutti fiilikseen, että se jäi erityisesti mieleen.
Meininki keikalla oli hyvä ja tuntui kun olisin aina ollut bändissä, vaikka sillä kertaa vaan parilla keikalla tuurasin. Silloin ensimmäistä kertaa harmittelin etten aiemmilla tuurauskerroilla jäänyt bändiin vakituiseksi, enkä silloinkaan kehdannut tunkea väkisin pysyvämpään pestiin.

Toisena asiana nostaisin esiin bändin yleisen ilmapiirin ja kollektiivisuuden kaikessa tekemisessä.
Aiemmissa bändeissäni on ollut mentaliteettina se, että yksi tekee kaiken ja muut lähinnä hengailee ja soittaa.
’Rentuissa’ hommat jaetaan jotakuinkin tasan ja jokaisella on omat vahvuusalueensa, eikä kaikki tekeminen jää yhden harteille.

Juffi: Vaikea sanoa, mutta kyllä oli hienoa päästä tekemään (debyytti-) levyä Warnerin laskuun ja kiertää Suomea yöpyen hotelleissa ohjelmatoimiston hoitaessa keikat. Kuitenkin kun asioita katselee tämän 20 vuoden ajalta, niin musiikki sieltä nousee kuitenkin ykköseksi. Itse tehty musiikki. Roketti roll!

Jos teillä olisi mahdollisuus muuttaa jotain ’Renttujen’ historiassa, mikä se olisi, vai muuttaisitteko?

Make: Ehdottomasti sen, että olisin jäänyt pysyvästi rumpalin pallille jo ensimmäisellä tuurauskerralla 15 vuotta sitten, heh.

Juffi: Muuttaisin hyvin paljon asioita. En olisi uskonut huijarimanageria ja purkanut soppareita. Musiikin tekoon ja treenaamiseen olisi aikoinaan pitänyt panostaa eikä vain aina sekoilla juhlien. ”Raivotanssi”-EP (2007) olisi pitänyt korvata kokopitkällä, koska oli hyvä pöhinä ja paljon hyviä ralleja. – Siinä muutamia asioita, mutta kyllä on tullut myös tehtyä asioita väärin. Ei kaikkien ihmisten kanssa olisi kannattanut toimia ollenkaan.

Mikä on Renttujen semi-pitkän iän salaisuus? Mikä saa teidät edelleen innostumaan bändihommista,
musiikin kirjoittamisesta ja keikoista?

Make: Meille kaikille musan tekeminen ja soittaminen on enemmän tai vähemmän elämäntapa.
Ei me siinä välttämättä kovin kummoisia olla, mutta ei osata lopettaakaan.

Juffi: Mul on outo fiilis, että kaikkea ei ole nähty. Mä tunnen, että iän karttuessa jokin aitous vain tarttuu ja välittyy ihmisille. Soittaminen on helvetin mukavaa. Siitä tulee hymy suupieliin ihan niin kuin seksistäkin. Sydänsurut ja krapula lähtee kun pomppii hikipäissään mikkiin huudellen ja nauttien jätkien räimeestä. Keikat taas ovat aivan parasta juurikin sen kaiken fiiliksen ja ainutkertaisuuden vuoksi. Jokainen show on erilainen ja silloin sitä tuntee elävänsä.

Onko teillä suunnitelmia keikkailun suhteen?

Make: Keikkarintamalla koitetaan olla mahdollisimman aktiivisia, mikäli olosuhteet sen sallii. Jos nyt vaikka kymmenkunta keikkaa saataisiin tälle vuodelle.
Tavoitteena on klubikeikkojen lisäksi saada joku festariveto kesälle, ja jotain spesiaalitapahtumia koitetaan myös järkätä. Ja tietysti joku virallinen 20-vuotisjuhlaspektaakkeli syksyllä. Eli ehdottomasti tullaan aktivoitumaan keikkarintamalla, eikä ainoastaan juhlavuonna vaan tavoitteena on jatkossa tehdä enemmänkin keikkoja.

Kun liityin bändiin 2019 syksyllä niin suunnitelmissa oli alkaa aktiivisempi keikkailu. Näistä vajaasta kolmesta vuodesta kaksi on kumennyt poikkeusoloissa eikä oikein ehditty saada konetta käyntiin, joten nyt ollaan entistä nälkäisempiä.

Juffi: Hyvin hölisty nälästä. Monesti nuorissa on nälkäisyyttä ja sillä pusketaan etiäpäin. Mut se nälkä keikkailuun on kasvanut ja oikeasti nyt olisi hiton nastaa kurvata lauteille siellä täällä ja hyvin usein!

Lopuksi terveisenne Renttujen faneille ja Kaaoszinen lukijoille

Make: Tukekaa meitä ja muita uusia ja vanhoja rokkibändejä, jotka kaikesta huolimatta edelleen jaksaa tehdä ja soittaa rock’n’rollia. Eli tulkaa keikoille kun niitä järjestetään ja kuunnelkaa ja katsokaa tuotoksiamme aktiivisesti!

Juffi: Olkaa aktiivisia myös pienempien bändien keikkojen suhteen ja muutenkin. Kaikenmoinen kanssakäyminen tuo hyvää pöhinää!

Oujee! Kiitoksia kysymyksistä, oli nastaa vastailla. Palaillaan!

Kiitos paljon ja kovasti onnea, Juffi And The Boys!!